Sohva vs puutarha

Ensimmäinen kokonainen työviikko kuukauden loman jälkeen (aloitan työt loman jälkeen usein vajaalla viikolla.) On tiistai ja töiden jälkeen rytmin vaihdos tuntuu silmissä.


Olen ihan valmis ottamaan pienet unet.  Mutta se sekottaisi unirytmini liian pahoin. Kun puoliso lähtee viemään lasta treeneihin, alan uhkaavasti valua löhöasentoon.  Tunnin tai parin rankkasade ukkosineen on laantunut. Enää jyrinää kuuluu kaukaa. Löhöasennossa tulee jo mieleen, että sataakohan ulkona enää.


Pakko lähteä katsomaan, miltä ulkona näyttää, koska kaukaa kuuluu vielä ukkosen jyrinää. Ihan kuin jossain paukkuisi uuden vuoden raketteja, vaikka tiedän niiden olevan kaukaa kuuluvan ukkosen jylyä. Ajattelen, että palaan sitten vielä sohvalle. Jostain kuuluu myös hälytysajoneuvojen ääniä. Toivon, että henkilövahinkoja ei ole tullut.


Maa on märkää. On satanut sunnuntaina pitkästä aikaa siten, että useita sadealueita lipui ohi joko tuoden sadetta hissukseen, rankasti tai jotain siltä väliltä. Eilen saimme pari pienempää yllätyssadetta, joiden kastelemaksi ainakin yksi perheenjäsenemme joutui.

Tänään sadetta tuli reippaasti. Oli hyvä nähdä märkä maa. Harmittelen, että sademittari on rikki, enkä tiedä ollenkaan paljon on oikeasti satanut vettä. Löydän käsistäni vain vähän rikkanäiset puutarhahanskat, heitän neuleen päältäni märälle ulkotuolille. Ei haittaa, vaikka se kastuu, mutta se ei saisi multaantua. Pakko hakea sisältä puhelin taskuun, etten unohda ajan kulua ja laittaa hiukset kiinni. Puutarha alkaa viedä. Ajatus sohvasta unohtuu. Vedän syvään henkeen sateen jälkeistä tuoksua ja huomaan kimalaisten lähteneen etsimään mettä likomäristä laventeleista.


Ehdin tehdä pari istutusta ja pari pientä kasvien siirtoa. Puun alla maa ei ole kuitenkaan kovin syvältä märkää, toisin kuin taivasalla. Piti tuumailla välillä ja alkaa kiskoa toisaalta rikkaruohoja tulevan kukkapenkin tieltä ja löytää niiden seasta pari perennan siementaimea. Oli helppo istuttaa yllätys siementaimet märkään maahan. Tuli puhelu ja piti hakea lasta treeneistä ja muistin autossa, että unohdin kastella uudet istutukset.


Kotiin tullessa satoi uudestaan. Niiden juuri istuttamieni kasvienkin päälle. Onpa tämä puutarhan hoito joskus helppoa. Enkä jäänyt sohvalle makaamaan ja nuokkumaan.

Kuvassa on mukana myös muurahainen.

Ihanat päivät! Lämmintä ja kosteaa.