Totaalinen yllätys

Nyt on kalenterin mukaan helmikuu. Sää ei kyllä noudata tätä kalenteria täällä meidän kakkosvyöhykkeellä. Vesisade on taas kerran sulattamassa ne kaikki lumet, jotka vielä jotenkin olivat kukkapenkeissä. Maa on osin kuitenkin jäässä. Mutta meillä on puutarhassa pari paikkaa, jotka eivät jäädy aina samalla tavalla, ja näihin olen laittanut sekä lumikelloja että viime vuonna myös talventähtiä. (Likakaivon läheisyys pitää lämmistystä yllä yhdessä penkissä) Jouluruusu on sellaisessa kukkapenkissä, joka kyllä jäätyy. Jouluruusu oli tässä samassa vaiheessa jo silloin viime vuoden puolella. Nuput valmiina.


Saaripalstalla (ykkösvyöhykkeellä) on ollut lumikelloista havaintoja. Ajattelin tänään vesisateessa kuitenkin pyörähtää katsomassa ne lämpimät penkit. Ja mitä ihmettä minä näinkään (kuvat kärsineet huonosta valaistuksesta). En melkein uskonut silmiäni. Sillä lumikelloja. En tiedä, saatteko selvää, mutta kuvassa on peräti kolme lumikelloa. Eivät kovin lähekkäin toki.


Ja tässä samassa penkissä myös talventähtikin on puskemassa maasta. Toisessa penkissä, joka ei edes ole kukkapenkki, vaan puun alunen talon pohjoispuolella (sulaa lumet usein nopeasti silti), nämä ovat jo hivenen suurempina, mutta kuvat olivat niin suttuisia, että en varmaan saa valokuvia ihan heti niistä.


Olen hämmästynyt, iloinen ja huolestunut samaan aikaan. Yhdestä uudesta penkistä näin jo krookuksen lehtiä. Unohdin laittaa verkkoa ympärille, sillä ne taitavat olla jotain aikaisia kasvitieteellisiä krookuksia ja ne voivat mennä muuten täällä majailevan ristihuulen ravinnoksi.

Jatkan täällä äimistelyä.