Olen häkeltynyt vaikuttavasta lukuelämyksestä. Lainasin eilen kirjastosta Maja Lunde: Mehiläisten historia. Täytän Helmet-lukuhaastetta parhaillaan, on tämä kirja vilahdellut monen ihmisen lukulistoilla. Onneksi ymmärsin näistä vinkeistä lainata tämn kirjan. Juuri tänään en pysty aloittamaan uutta kirjaa, mutta huomenna varmasti marssin kirjastoon lainamaan saman kirjailijan toisen kirjan: Sininen. Nämä kirjat keskittyvät fiktiivisesti ilmaston muutoksen teemoihin. Vaikka mehiläisten historia oli 400-sivuinen kirja, sen fontti ei ollut pientä ja myös lukujen rytmitys sellainen, että eri taitolla kirjasta tipahtaisi sivuja pois. Suosittelen tätä kirjaa ilolla kaikille. Puutarhaharrastajille se varmasti avautuu vielä monella muullakin tavalla.
![]()
Olen omasta puutarhasta alkanut rakentaa omaa paikkaa. Kasveja, joista minä pidän. Istuskelualueita, joista minä pidän. En halua käyttää torjunta-aineita, enkä ole tarkka (edes kotiloiden takia) puutarhan siisteydestä. Nyt tuon lukukokemuksen jälkeen katson taas yhä enemmän puutarhaa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Onko meillä tarpeeksi kasveja pölyttäjillekin? Toki tätä olen aina miettinyt, silti taimimyymälöissä menen kasvi edellä. Onneksi esim. sormustinkukat miellyttävät sekä minua että pölyttäjiä. Kaikkia kaatuneita sormustinkukkia en ole katkonut pois. Minä näen sormustikukan sisällä sen rakenteen, mutta kimalaiset näkevät jotain muuta ja mönkivät noihin tuohukkaana sisään. Samalla kasvien siemenet voivat saada monenlaisia mutaatioita, kun ovat käyneet monenlaisten sormustinkukkien sisällä ensin.
![]()
Meillä pörheltää täällä kimalaisia, joitain mehiläisiä sekä ampiaisia. Tänä vuonna ei olla bongailtu mitään isoa ampiaspesää, silti niitä aina elokuussa tulee iholle, jos ulkona syö jotain. Koska pihamme on puolivarjoisa, ei meillä menesty samalla tavalla kaikki aurinkoisten pihojen kasvit. Silti olen tyytyväinen monien kasvien luona olevasta pörinästä. Toki on myös kasveja, jotka tuntuvat olevan tehty ihmisten iloksi. En ole havainnut esimerkiksi kärhöissä ötökkäkuhinaa. Itse olen ainakin kärhöni istuttanut vain itseäni varten. Tämä tumman lila kärhö on istutettu siten, että kasvaisi siro- tai rusotuomipihlajassa. Tämä yltää juuri alaoksille, koska maa on tässä kuivahko ja laihaa. Ei ollenkaan kärhöille tarkoitettua maata.
![]()
Joissain ruusuissa näkee kimalaisia, varsinkin meillä villinä kiemurtelevassa yksinkertaisessa valamonruusussa. Sen sijaan kerrotut ruusut saavat olla aika rauhassa, eikä pioneissakaan juuri näy suuria hyönteisiä. Nämäkin taitavat olla enemmän minun ilokseni kuin hyönteisten.
![]()
Täytyy varmaankin löytää tasapainon näiden asioiden välillä. Pidin viime vuonna Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhasta, jossa oli erikseen eri alueita. Siellä oli kasveja, joissa oikein pörisi kaikenlaiset pölyttäjät. Myös siellä oli tietopakettia siitä, mitkä asiat kasveissa pölyttäjiä houkuttavat.
Sitten joskus on aina niitä yllätyskasveja kotipuutarhassa, jotka ovat pölyttäjien mieleen. Minulla kasvaa kurjenpolvi Orion kärhötuen keskellä, muuten se lamoasi tai retkottaisi miten sattuu. Sillä on rento kasvutapa ja aina näkee, kun kimalainen on käynyt kukassa, että kukkavarsi taipuu kuin keinulauta. Ihan samoin kuin kyyhkypari istahtaa kuusen oksalle ja katsojaa jännittää, katkeaako oksa kyyhkyjen painosta.
![]()
Isotähtiputket ja keltavaleunikko ovat tällä tontilla jo sellaiset kasvit, joita voi löytyä lähes mistä vain. Siemenet ovat pieniä ja kulkeutuvat helposti mullan mukana tai vaikka omissa vaatteissa paikasta toiseen. Tähtiputkesta pidän kovasti ja ylimääräisille taimillekin löytyy usein ottajat. Tähtiputket ovat myös usein suosittuja pörriäisten kesken.
![]()
Keltavaleunikko on jopa vähän rasittava kasvi minusta nykyisin, kun se putkahtelee myös ihan vääristä paikoista esiin. Mutta se aloittaa kukinnan kesäkuussa silloin, kun monet muut kasvit eivät kuki ja tällöin aurinkoisella säällä joka ikinen keltavaleunikko on tärkeä pölyttäjille meidän pihalla. Siksi se rasittava kasvi saa meillä olla ja olen varmistanut sen olemisen täällä päin antamalla sitä jo kahdelle tai kolmelle naapurillekin. Keltavaleunikko menee iltaisin suppuun. Keltavalenikon edessä ovat mm. laventeli sekä erilaisia isomaksaruohoja. Ne tulevat toimeen tuossa paikassa hyvin, vaikka alla oleva multapatja sisältää myös muurahaispesän.
![]()
Odotan kovasti törmäkukkien kukintaa tänä vuonna. Viime vuonna hommasin niitä paria eri lajia lisää. Ne ovat taas kaikkien iloksi minun ja hyönteisten.
Olen omasta puutarhasta alkanut rakentaa omaa paikkaa. Kasveja, joista minä pidän. Istuskelualueita, joista minä pidän. En halua käyttää torjunta-aineita, enkä ole tarkka (edes kotiloiden takia) puutarhan siisteydestä. Nyt tuon lukukokemuksen jälkeen katson taas yhä enemmän puutarhaa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Onko meillä tarpeeksi kasveja pölyttäjillekin? Toki tätä olen aina miettinyt, silti taimimyymälöissä menen kasvi edellä. Onneksi esim. sormustinkukat miellyttävät sekä minua että pölyttäjiä. Kaikkia kaatuneita sormustinkukkia en ole katkonut pois. Minä näen sormustikukan sisällä sen rakenteen, mutta kimalaiset näkevät jotain muuta ja mönkivät noihin tuohukkaana sisään. Samalla kasvien siemenet voivat saada monenlaisia mutaatioita, kun ovat käyneet monenlaisten sormustinkukkien sisällä ensin.
Meillä pörheltää täällä kimalaisia, joitain mehiläisiä sekä ampiaisia. Tänä vuonna ei olla bongailtu mitään isoa ampiaspesää, silti niitä aina elokuussa tulee iholle, jos ulkona syö jotain. Koska pihamme on puolivarjoisa, ei meillä menesty samalla tavalla kaikki aurinkoisten pihojen kasvit. Silti olen tyytyväinen monien kasvien luona olevasta pörinästä. Toki on myös kasveja, jotka tuntuvat olevan tehty ihmisten iloksi. En ole havainnut esimerkiksi kärhöissä ötökkäkuhinaa. Itse olen ainakin kärhöni istuttanut vain itseäni varten. Tämä tumman lila kärhö on istutettu siten, että kasvaisi siro- tai rusotuomipihlajassa. Tämä yltää juuri alaoksille, koska maa on tässä kuivahko ja laihaa. Ei ollenkaan kärhöille tarkoitettua maata.
Joissain ruusuissa näkee kimalaisia, varsinkin meillä villinä kiemurtelevassa yksinkertaisessa valamonruusussa. Sen sijaan kerrotut ruusut saavat olla aika rauhassa, eikä pioneissakaan juuri näy suuria hyönteisiä. Nämäkin taitavat olla enemmän minun ilokseni kuin hyönteisten.
Täytyy varmaankin löytää tasapainon näiden asioiden välillä. Pidin viime vuonna Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhasta, jossa oli erikseen eri alueita. Siellä oli kasveja, joissa oikein pörisi kaikenlaiset pölyttäjät. Myös siellä oli tietopakettia siitä, mitkä asiat kasveissa pölyttäjiä houkuttavat.
Sitten joskus on aina niitä yllätyskasveja kotipuutarhassa, jotka ovat pölyttäjien mieleen. Minulla kasvaa kurjenpolvi Orion kärhötuen keskellä, muuten se lamoasi tai retkottaisi miten sattuu. Sillä on rento kasvutapa ja aina näkee, kun kimalainen on käynyt kukassa, että kukkavarsi taipuu kuin keinulauta. Ihan samoin kuin kyyhkypari istahtaa kuusen oksalle ja katsojaa jännittää, katkeaako oksa kyyhkyjen painosta.
Isotähtiputket ja keltavaleunikko ovat tällä tontilla jo sellaiset kasvit, joita voi löytyä lähes mistä vain. Siemenet ovat pieniä ja kulkeutuvat helposti mullan mukana tai vaikka omissa vaatteissa paikasta toiseen. Tähtiputkesta pidän kovasti ja ylimääräisille taimillekin löytyy usein ottajat. Tähtiputket ovat myös usein suosittuja pörriäisten kesken.
Keltavaleunikko on jopa vähän rasittava kasvi minusta nykyisin, kun se putkahtelee myös ihan vääristä paikoista esiin. Mutta se aloittaa kukinnan kesäkuussa silloin, kun monet muut kasvit eivät kuki ja tällöin aurinkoisella säällä joka ikinen keltavaleunikko on tärkeä pölyttäjille meidän pihalla. Siksi se rasittava kasvi saa meillä olla ja olen varmistanut sen olemisen täällä päin antamalla sitä jo kahdelle tai kolmelle naapurillekin. Keltavaleunikko menee iltaisin suppuun. Keltavalenikon edessä ovat mm. laventeli sekä erilaisia isomaksaruohoja. Ne tulevat toimeen tuossa paikassa hyvin, vaikka alla oleva multapatja sisältää myös muurahaispesän.
Odotan kovasti törmäkukkien kukintaa tänä vuonna. Viime vuonna hommasin niitä paria eri lajia lisää. Ne ovat taas kaikkien iloksi minun ja hyönteisten.