Kirjoittamisjumi. Blogijumi. Puutarhajumi. Puutarhabloginkirjoittamisjumi. Siksi tajunnanvirtaa tarjolla tänään.
Eilen sain tiedon äidiltäni, että Hollannin eteläpuoliskolla kukkivat varhaiset krookukset. Tänään sain niistä kuvia. Kun katson ikkunasta ulos, näen noin puoli metriä lunta. Tiedän, että kevätkukkijat aloittavat joskus täälläkin, nyt vain viesti tuntui tuovan ihan absurdin tunteen. Jossain on kevään merkit jo ilmassa, tai oikeammin maassa. Kevätkateutta vähentää toki se, että ei sielläkään mikään helle ole ja säät ovat keväisen tai talvisen epävakaat. Lunta ja pakkasta voi tulla vielä sielläkin. Olihan meilläkin huhtikuussa 2020 kukassa ihan useampia lajeja kukassa.
Koronan takia alkaa olla suuri kaipuu jo elää elämää, jossa voi tavata ihmisiä ilman jatkuvaa varovaisuutta. Ikävä alkaa olla kova ihmisiä kohtaan, joita ei ole pitkään aikaan tavannut. Sisäinen introverttini on saanut jo oman annoksensa ja ekstrovertti minussa alkaa kärsiä. Eikä siihen auta oikein mikään muu puuha.
Tänä keväänä ajattelin ostaa muiden esikasvatettuja taimia. Olen niin huono niitä siemenestä kasvatettuja kasveja hoitamaan, että muiden kasvattamat ovat aina varmempia. Hahmotampa sitten paremmin, että paljon mahtuu kasveja ikkunalaudoille.
Näin lähimarketissa tänään hyllykaupalla pääsiäiskarkkeja, vaikka meillä on osa joulukoristeista otettu vasta pois ja mietin, että milloin sammutan ulkoa kausivalot. Oli pakko tarkastaa kalenterista, että pääsiäinen on oikeasti vasta huhtikuun alussa. Hei, mutta silloinhan jo meilläkin voisi pilkottaa lumen seasta maatakin. Harmi, että huhtikuun alku ei tule yhtään sen aikaisemmin, vaikka kaupassa olisikin ne pääsiäismunat jo esillä.
On hienoa seurata ikkunasta lintuja, jotka käyvät lintulaudalla. Tänä talvena olen täällä ihastellut puukiipijää, joka tekee lajilleen tyypillistä puussa kiipeämistä, vaikka syökin suoraan lintulaudalta. Hauska lintu seurata. Mustarastaat ovat lintulaudan alla jo usein, yhdistän mustarastaat aina kevääseen, vaikka niitä näkee täällä ympäri vuoden. Oravat käyvät välillä lihottamassa itseään lintulaudalla. Olen kuitenkin kateellinen oravien liikkuvuudesta. Pitäisi muistaa venytellä vähän itsekin.
Tajusin vähän aikaa sitten, että kesällä tilaamani tietyt sipulit eivät ikinä saapunetkaan syksyllä. Huom, tajusin asian tammikuun lopulla. En ehkä sittenkään tarvinnut niitä sipuleita niin paljon kuin luulin. Tässä harrastuksessa ei ehkä ole kuitenkaan ihan sellaisia pakollisia tarpeita. Suurin osa on vain haluja.
En oikein muista näin kaunista talvea olleen vähään aikaan. Puissa on ollut lumikuorrute lähes koko lumisen ajan ja lumi välillä säihkyy ja välkkyy ja narisee jalan alla. Olen hyvin onnellinen villatuotteista, vaikka kuivemmassa sisäilmassa olen taas saanut aimoannoksen sähköiskuja itseltäni.
Kohta on laskiainen. Laskiaspullakausi on jo tietenkin korkattu. Ystäväni sanoin, täytyy syödä satokauden mukaan ja minun kalenterissani nyt on laskiaispullien satokausi. Se vasta onkin kiva satokausi. Arkinen ruokahuolto taas tympii. Kotona on välillä etäilijöitä sen verran paljon, että ruoan menekkiä on enemmän kuin joskus. Onneksi en ole ainoa täällä, joka ruokahuoltoa miettii. Olisi ihanaa olla välillä vähän aikaa lomalla myös ruokahuollon hoitamisesta.
Tammikuu oli tänä vuonna erilainen. En olisi toivonut tammikuun edes heti loppuvan. Nautin vähän väljemmästä aikataulusta, tämä tuntui menevän ihan voimien elpymiseen. Yhä ihmettelen, että miten on jo helmikuu. On kuitenkin kivaa, että aurinkolaseille alkaa olla taas käyttöä.