Teimme viikonloppuna matkan etelään. Kun kotona oli ollut paljon pilvistä ja sateista, meillä ei ollut kovin aurinkoisia toiveita matkalle. Täysi-ikäinen lapsi sai viikonlopuksi kodin itselleen ja parille kaverille, poistuimme etelän lomalle. Eri kaupunkeja vertailtiin pikamatkan kohteeksi ja valitsimme Kotkan, koska kukaan ei keksinyt parempaa korona-ajan ajanvietettä, kuin ulkona liikkumisen ja puistot. Onneksi Kotka oli lauantaina aurinkoinen ja lähdimme katselemaan puistoja. Sapokka on monelle tuttu ja onhan se ihan mahtava vesiputouksineen ja korkeuseroineen ja istutuksineen ja luontoineen.
Sapokassa oli rusokirsikoiden kukinta lähes ohi ja paikoin maassa oli vaaleanpunaisia terälehtiä. Alppiruusuista varhaisimmat olivat aloittamassa kukintaa.
Isopuistossa pyörin kuin väkkärä yhdellä perenna-alueella. Kukkivat magnoliat saivat minut melkein kiljaisemaan. Tulppaanit ja narsissit toki olivat nyt pääosassa. Perennoista kukki jo joitakin perennoja ja paljon perennoja oli hyvässä kasvuvauhdissa.
Katariina meripuisto on taas hyvin erilainen. Aluksi mietin, että mitäs täällä nyt on, kun alue on laaja ja näyttää aluksi olevan ainoastaan vain laaja alue meren rannassa. Sieltäkin löysin yhden perenna-alueen puron varrelta, rusokirsikka oli vielä kukassa. Meren tuulien voimakkuus tuntui enemmän kuin Sapokassa. Meren näki monesta paikasta. Meren lisäksi oli muita vesiaiheita. Katariinan meripuisto teki lopulta todella suuren vaikutuksen.
Ja hienoin opetuksellisin osuus löytyi seiskaluokkalaiselle. Tuo alakuvassa oleva pallo ei ole lyhtypylväs, vaan esittää aurinkoa. Tästä oli sijoitettu sopiville etäisyyksille aurinkokuntamme planeetat oikeassa kokosuhteessa, joista lähimmät olivat siinä kulkuväylän varrella näköyhteyden päässä. Sitten muihin planeettoihin alkoi tullakin jo matkaa.
Saturnus bongattiin, kun olimme jo autossa ja ajeltu jo pois päin puistosta. Oli ottanut kuvan myös itse Saturnuksesta, mutta tajusin vasta jälkeenpäin, että saturnuksesta heijastui mm minun ja lapseni kuvat.
Keskustasta kirjaston edestä löysimme Neptunuksen ja seuraavana aamuna sitten Pluto (ei enää planeetta) olikin Kotkansaaren pohjoisosassa merimuseon edessä. Katariinan meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläosassa ja aurinko siellä ihan eteläkärjessä. Lapsi (ja minä myös) hahmotti todella hyvin planeettojen väliset suhteet sekä sen, miksi se aurinko ei oikein jaksa lämmittää meidän aurinkokuntamme suurimpia jättiläisplaneettoja.
Yritimme olla niin koronaturvallisesti kuin vain matkalla voi olla ja puistovierailut olivat näitä turvallisia kohteita. Vaikka puistot olivat minulle tosi tärkeä kohde, niin onneksi perheen miesväki piti niistä paljon. Puolisoni sanoin: " Kun odotukset olivat aika matalalla, oli ihan tosi kiva reissu." Lapseni mielestä olimme ihan kuin ulkomailla, kun aurinko paistoi, oli eri maisemat ja koko talvi lähinnä kökötetty kotona.
Jos ensi kerralla on vähän lämpimämpää, koetamme saada riippumatot itsellemme, sillä kunnon tuulella, noin 10 asteen lämpötilassa, ei pystynyt kovin pitkää riippumatoissa loikoilemaan. Ilta-auringossa ei enää ollut kovin lämmintä.
Toivoisin, että moni muukin paikkakunta ottaisi puistojen suunnittelussa Kotkasta mallia. Nyt Kotka menee siellä aika omassa luokassaan puistojen suhteen ja näin turistina saa aika paljon niistä irti.