Elokuu on alkanut. Työt ovat alkaneet. Suomen kesä on alkanut. Tänään puin takin alle jopa neuleen. Ensimmäistä kertaa mietin, että missäköhän hanskani mahtavat olla.
Jossain päin Suomea on satanut nyt kunnolla. Meillä sateet olivat muutama päivä sitten juuri ja juuri riittävät, mutta ei niistä mitään kunnon varastoa muodostunut, joten tulin sisälle juuri hyötymaan kastelureissulta. Perennat ovat kuitenkin pirteämpiä. Esikoiden lehdet ovat kuivalla etupihalla ryhdistäytyneet siten, että kaukaa näyttävät kauniilta salaattirivistöltä. Nurmikko alkaa kaipaamaan leikkaamista sekä mielessä jo alimmaisen kuvan herttavuorenkilvet tulevat saamaan lähdöt. Samoin mietin kuvassa olevan pihlajan kohtaloa. Se oli saanut mielessäni jo lähtöpassi, teki hyväkäs vain nuo marjat horjuttamaan jo tehtyä päätöstä.
Ajattelin pitää pienen tauon blogista, kun aina tässä työn alussa ei voi ottaa itselleen paineita mistään. Tänään kastelukierroksen alussa kasvit vain näyttivät tänään niin kivoilta, joten otin niistä kuvia ja tunkasen ne nyt tänne blogiin. Nyt en edes mieti, että näyttävätkö kuvat enää kivoilta. Pink Tanna on ehkä liian varjossa, sillä kaatuilee mukavasti.
Töiden aloitus tuo aina hieman rytmin hakemista ja muita elämää sekoittavia tekijöitä (kuten myöhempään valvovat teinit ja heidän elonsa), on energiataso kotona aina näin alussa mitä sattuu. Puutarhaprojekteja saatan miettiä, en kuitenkaan vaadi mitään itseltäni. Komeamaksaruohot ja keijunkukat tuovat väriä, sellaisia murrettuja ja syksyisiäkin.
Kun taas liljat revittelevät mahtipontisen muhkeina (ja tuoksuvina).
Eikä värejä nyt puutu muutenkaan.
Kaikkea isompaa ja pienempää tekemistä löytyy puutarhasta. Nyt voisi päättää, että en aloita mitään uutta ennen kuin nurmikko on leikattu ja kesken jääneen lammikon ympärys on siinä kunnossa, että sinne ei jää nurmikon leikkaamisen jälkeen töyhtöjä. Muuten saa puutarha riittää taas hetken sellaisena kuin se on.