Olen toipilaana. 2,5 vuotta vältety virus iski minutkin kanveesiin tällä viikolla, eikä mennyt ihan pikkuköhällä ohi.
Oli tosi ihanaa, että näen ikkunoista puutarhaan tai luontoon. Tämä on myös monella luksusta, olen vasta viime vuosien aikana tajunnut, kuinka vähän suurissa kaupungeissa voi olla mahdollisuutta nähdä omasta ikkunastaan luonnon vaihtelua. Yläkuvassa kuva olohuoneen ikkunasta, jossa toki makoilee myös vettynyt pahvilaatikko ja odottelee, että jaksaisin sen viedä roskiin. Ruska loistaa vielä enemmän, kun aurinko paistaa. Hieman toisesta näkökulmasta näen myös naapurin puita, jotka ovat saaneet keltaista väriä. Alhaalla taas kuva keittiön ikkunasta lähelle keinua, kun kävin lääkekaapilla tai juomassa. Siistimipi penkki olisi, jos olisi leikannut parit ohikukkineet kasvit matalaksi.
Silmä näkee kasvit eri tavalla kuin kamera, joten sisältä tarkennan ihan hyvin syysvuokkoihin.
Ja nouseviin syyskrookuksiin (tai mikä näiden oikea nimi onkaan).
Kun jaksoi olla vähän jalkeilla näki toisesta keittiön ikkunasta takapihalle. Siitä ikkunasta otan aina ajoittain kuvia muutenkin. Pikkasen eri kuvakulmasta näkee pallohortensian vielä muhkeana. Kirsikkapuu estää tällä hetkellä osin sen takana näkyvä perennapenkin katsomista ikkunasta.
Kirsikkapuun toisella puolella näkymä on tämä. Keltaisena penkissä on syysvärityksen saanut sinikämmen. Se on kasvanut todella suureksi jo. En ole uskaltanut sitä jakaa, mutta nyt ajatus sen jakamisesta on silti ollut enemmän mielessä, kun Katja siitä mainitsi. Pari kertaa olen tässä jo haaveillut multapussien hakemisesta ja lapion heiluttamisesta, mutta keho sanoo vielä, että ei kannata hötkyillä.
Rusokirsikan väritys on ilahduttanut kovasti ikkunasta.
Ikkunasta ei tosin näe kaikkea. Ulkona en ole juuri käynyt kuin roskia viemässä tai postia hakemassa. Tänään vähän kameran kanssa kävelin pihalla ja tutkin myös syysmyrkkyliljojen kohtia. Tulossa on. Yhden syyskimikin näen ikkunasta, se vain on ollut niin kuivassa, että tuskin sen vuoksi tänä vuonna kukkii. Tämä toinen yksilö, syyskimikki Pink Spike taas on voimissaan ja tulee vihdoin myös kuvissa esiin tummuudessaan. Osa vieruskasveista on nyt haaleampia tai muuttumassa ruskaväreihin ja tämä porskuttaa vielä yhtä tummana kuin kesällä. Kukkavanat eivät kestä, jos kunnon pakkanen iskee, mutta tämä ei ole ihan ensimmäisessä tontin hallanurkkauksessakaan.
Nyt on toivottavasti maa kastunut meilläkin vähän syvemmältä, vielä en ole maata istutuslapiolla kaapaissut. Huomenna sen voisi vaikka kokeilla, jotta tietää, miten syvälle sadevesi on riittänyt.
