Peurat ja home eivät vieneet kaikkia tulppaaneja. Varsinkin keskiaikaiset sekä myöhäiset tulppaanit säästyivät peurojen popsimisilta. Toki peuroja liikkuu täällä yhä, eli kaikki ovat vaarassa. Viimeeksi eilen näin ne marssivan takapihaltam naapureiden pihalle. Täytyy taas käydä suihkuttelemassa kasveja peurakarkotteella eilisen kaatosateen jälkeen. Penkissä, joka näkyy alakuvassa näkyy tulppaaneja. En muistanut, että laitoin tuonne keltaisiakin tulppaaneja joukkoon. Ne ovat olleet ihan piristäviä.
Samassa penkissä kukkii suuri pehko nimetöntä imikkää, jota vähän olen jo jakanut, sillä se kasvaa tuossa erittäin hyvin ja vain hieman toisia kasveja jyräävästi. Tätä imikkää laitoin myös haastavampaan kasvupaikkaan.
Olen nauttinut kivoista puutarhasäistä ja tulppaaneista, vaikka olenkin puuhaillut viime aikoina tunteja muiden asioiden parissa puutarhassa.
Lapsen palkkasi peräkärryn kanssa ajamaan autoa, jotta saan kasvimaalavoihin pollepotkua. On se kätevää, kun talossa nuorisoa, jolla on kortti ja ajotaitoa. Ja jonka saa helposti palkattua eri tehtäviin. Olisi ehkä vapaaehtoisesti ajanut autoa peräkärryineen, mutta kertoi, että vain rahalla lapioi p..skaa. Ihan ymmärrettävää. Ja mielelläni toki sellaisesta työstä maksan. Kun omat peräkärryajotaidot ovat puutteelliset. Hirmuinen sotku aina jää minun tuohuistani. Tänään täytyy siivoilla jäljet. Pressua tarvitsee siihen, kun lappaa vanhan mullan pois (jotta se ei mene kivituhkalle). Sitten kakat ja maatuvaa tavaraa alle ja multa päälle. Minulla on myös rakeina hevonpeetä sekä kaaankakkaa. Niitä käytän enemmän varastolannoitteena ruukkuihin. Tänä vuonna myös sallin kesäkukkien ja ruukkusystesteemien kanssa antaa lähteä lapasesta. Sehän tarkoittaa sitten armotonta puuhaa näin keväällä.
En kuitenkaan ole ottamassa juuri mitään tulppaaneja pois (paitsi pari aika omituista tulppua), sillä niitä kuitenkin taantuu niin suuri osa. Alakuvassa olevat hempukat ovat aika myöhäisiä tulppaaneja. Viileähköjen kevätsäiden ansiosta tulppaanien aika on ollut pitkä. Ihan kuin olisimme meri-ilmaston maassa. Ehtii jopa nähdä omat kevätkukkijat.
Naapurilta saatiin puunrunkoja, jotka nyt odottavat, että saan dominonappulaefektinä tehtyä vähän yhtä ja toista, jotta näm rungot pääsevät rajaamaan kukkapenkkiä. Toki ehkä joudun vaihtamaan suunnitelmaa vielä, koska paikan rikkakasvit ovat mahdottomia. Vuohenputki on kyllä sitkeä, vielä sitkeämpi on karhunkierto, joka pysyy pressujenkin alla hengissä vuodesta toiseen. Rangat ovat oman jakotaimi sinimkämmenen takana. Niiden paikalle pitäisi tulla lisää multaa ja yksi heräteostos alppiruusu. Rotkolemmikin nimi taitaa olla tallessa, mutta en ole vielä jaksanut vertailla kaikki puutarhan uudehkoja rotkolemmikkejä.
Varjohiippa on myös kukkinut mukavan kauan. Tässä on myös kaunis lehdistö, joka ei tullut aiemmin ihan esiin, kun jäi jättikasvien varjoon. Jotain siirsin tämän edestä pois viime vuonna, kunhan muistaisi, että mitä ja minne.
Sisäinen kovalevyni puutarhapuuhista on ajoittain todella pettävä. Onneksi tiedän, että eivät muutkaan aina muista omia kasvisiirtojaan tai istutuksiaan. Meillä on niin pitkä talvi, että sen aikana unohtuu aika moni asia.
Mukavaa viikonloppua! Ja oikein ihania valmistujaisia heille, jotka valmistuvat. Ja mukavia juhlia, ketkä juhlimaan pääsevät.