Tänä kesänä on ollut mukavia pioniyllätyksiä. Ensimmäinen mukava yllätys on se, että anoppini isoäidin pioni teki oikeasti nyt kukan. Tämä on juronut pitkään ensin anopin pihassa, siellä taantunut. Siirsimme siellä kasveja joku vuosi sitten ja pioni siirrossa halkesi, joten otin siitä jakopalan. Nyt se kukkii minulla ensimmäisen kerran ikinä. Nimitän tätä pionia Hilmaksi, koska en tämän lajikenimeä tiedä. Tämä ei tuoksu. Väriä on vaikea saada kameraan.
![]()
Syvällä pionin kerroksien lomassa on keltaiset heteet. En vielä tiedä, miten tämä käyttäytyy kukinnan edetessä. Ihana tämä silti on. Ja väriä riittää.
![]()
Toisaalla kukkivassa Karl Rosenfieldissä on jotain samaa, siis värissä. Väittäisin silti silmämääräisesti Hilmassa olevan enemmän värin syvyyttä ja sellaista samettisuutta. Ja Karl tuoksuu, Hilma ei. Karlin vierellä korkeaksi kasvava kurjenpolvi Orion, joka ei ilman tukea kukkisi noin pystyssä.
![]()
Jalkavaimo nousee kylvystä- pioni kukkii taas valkoisena. Pionituki on jäänyt vähän matalaksi ja sen raskas kukka taipuu. Seassa valkoinen akileija, erilaisessa rimpsumekossaan.
![]()
Pioni Do Tell vielä jaksaa juuri ja juuri kukkia. Tämä on taas tietyllä tavalla todella suloinen.
![]()
Etupihalla kukkii kälyni pihalta saatu pioni, jossa keskustan röyhelö on hivenen vaaleampi kuin uloimmat terälehdet. Tällä ei ole nimeä. Kukkii paljon, sillä tekee lähes joka kukkavarteen sivunuppuja. Tuoksuu kovasti vanhan ajan ruusulle.
![]()
Tämä on korkea tänä vuonna.
![]()
Tämän lähellä kukkii vaaleanpunainen Tyyne (appiukkoni isoäidin istuttama), joka todennäköisesti on perus Sarah Bernhardt. Tälläkin kyllä suuri tunnearvo, sillä tämän emot kovasti uhkaavat heinittyä mökkimailla. Huomenna varmasti avautunut enemmän. Tämä avautumisvaihekin on niin kaunis.
![]()
Hyvin samantuoksuinen tuon Kälyltäni saadun pionin kanssa on tämä valkoinen pioni keltaisilla heteillä. Molemmat tuoksuvat kovasti vanhan ajan ruusulle. Otin molempia yhdet maljakkoon. Maljakko oli ruokapöydällä ja mieheni väitti ruoan makuun tulevan ruusun tuoksun takia aivan erilainen maku. Siirsin tuoksupommin sitten vähän kauemmaksi keittiöstä.
![]()
Tämäkin tulee vielä aukeamaan enemmän, mutta pilvinen sää vetää helposti vielä tässä vaiheessa kukintaa kukan supumpaan. Sivunuppuja on vielä kukkimatta.
![]()
Se toinen iloinen pioniyllätykseni on ensimmäinen tämän pihan siementaimi. Pionin siementaimi. Tämän pienen löysin tarhapionin läheltä, joten luulen sen olevan tarhapionin jälkeläinen (olen antanut sen rauhassa tehdä siemenkotansa ja tiputtaa ne siemenet minne huvittaa). Ellen ole sitten joskus laittanut tähän jonkin ostamani siementaimen. (En voi aina luottaa muistiini heräteostosten kanssa.)
![]()
Siellä se on. Kaiken kasvuston seassa (ja myös rikkojen). Siementaimi. Koska vierellä on myös vahvajuurinen akileija, minun on tehtävä jokin pieni kaivaus tähän kohtaan. Siirrän pionin kasvamaan johonkin vähän turvallisempaan paikkaan. Nyt kaipaisin vihjettä, että siirränkö tämän vasta syksyllä, vai jo aiemmin? Ruukun kautta vai suoraan uuteen paikkaan maahan?
Syvällä pionin kerroksien lomassa on keltaiset heteet. En vielä tiedä, miten tämä käyttäytyy kukinnan edetessä. Ihana tämä silti on. Ja väriä riittää.
Toisaalla kukkivassa Karl Rosenfieldissä on jotain samaa, siis värissä. Väittäisin silti silmämääräisesti Hilmassa olevan enemmän värin syvyyttä ja sellaista samettisuutta. Ja Karl tuoksuu, Hilma ei. Karlin vierellä korkeaksi kasvava kurjenpolvi Orion, joka ei ilman tukea kukkisi noin pystyssä.
Jalkavaimo nousee kylvystä- pioni kukkii taas valkoisena. Pionituki on jäänyt vähän matalaksi ja sen raskas kukka taipuu. Seassa valkoinen akileija, erilaisessa rimpsumekossaan.
Pioni Do Tell vielä jaksaa juuri ja juuri kukkia. Tämä on taas tietyllä tavalla todella suloinen.
Etupihalla kukkii kälyni pihalta saatu pioni, jossa keskustan röyhelö on hivenen vaaleampi kuin uloimmat terälehdet. Tällä ei ole nimeä. Kukkii paljon, sillä tekee lähes joka kukkavarteen sivunuppuja. Tuoksuu kovasti vanhan ajan ruusulle.
Tämä on korkea tänä vuonna.
Tämän lähellä kukkii vaaleanpunainen Tyyne (appiukkoni isoäidin istuttama), joka todennäköisesti on perus Sarah Bernhardt. Tälläkin kyllä suuri tunnearvo, sillä tämän emot kovasti uhkaavat heinittyä mökkimailla. Huomenna varmasti avautunut enemmän. Tämä avautumisvaihekin on niin kaunis.
Hyvin samantuoksuinen tuon Kälyltäni saadun pionin kanssa on tämä valkoinen pioni keltaisilla heteillä. Molemmat tuoksuvat kovasti vanhan ajan ruusulle. Otin molempia yhdet maljakkoon. Maljakko oli ruokapöydällä ja mieheni väitti ruoan makuun tulevan ruusun tuoksun takia aivan erilainen maku. Siirsin tuoksupommin sitten vähän kauemmaksi keittiöstä.
Tämäkin tulee vielä aukeamaan enemmän, mutta pilvinen sää vetää helposti vielä tässä vaiheessa kukintaa kukan supumpaan. Sivunuppuja on vielä kukkimatta.
Se toinen iloinen pioniyllätykseni on ensimmäinen tämän pihan siementaimi. Pionin siementaimi. Tämän pienen löysin tarhapionin läheltä, joten luulen sen olevan tarhapionin jälkeläinen (olen antanut sen rauhassa tehdä siemenkotansa ja tiputtaa ne siemenet minne huvittaa). Ellen ole sitten joskus laittanut tähän jonkin ostamani siementaimen. (En voi aina luottaa muistiini heräteostosten kanssa.)
Siellä se on. Kaiken kasvuston seassa (ja myös rikkojen). Siementaimi. Koska vierellä on myös vahvajuurinen akileija, minun on tehtävä jokin pieni kaivaus tähän kohtaan. Siirrän pionin kasvamaan johonkin vähän turvallisempaan paikkaan. Nyt kaipaisin vihjettä, että siirränkö tämän vasta syksyllä, vai jo aiemmin? Ruukun kautta vai suoraan uuteen paikkaan maahan?