Vaalean Vihreää

Joskus meillä oli pitkän pitkä kukaton aika tulppaanien ja pionien välissä. Nyt asia on vähän korjaantunut.

Meillä kukkii vielä pari viimeistä tulppaania. Ei enää kovin kauniisti, mutta kukkii kuitenkin. Tämän pihan tulppaanien kukintaennätys. Omenapuupenkissä, jossa seuraavat tulevat perennat ovat vasta nupulla, kun revin jo lemmikit sieltä pois.

Samaan aikaan tarhapioni on ollut kukassa nyt viikon, myös sateiden aikana. Viileä sää on pitänyt tätä voimissaan.

Kubistinen penkki on tarkoituksella vähän mustavalkoinen tulppaanien aikaan. Nyt se alkaa olla jotain muuta, vaikka dramaattisesta tunnelmasta on vähän vielä jotain jäljellä, kun viimeiset tummat tulppaanit alkavat hyytyä ja morsiusleinikki kukkii. Kurjenpolvi aloittaa sinisenä.

Pian alkaa tulla lisää värejä, kun ohotanmarunan edessä oleva matala kurjenpolvi Max Frey aloittaa. Esikot ovat lopettaneet. Seassa on vihdoin punapäivänkakkaran nuppuja. Ja pari kärhöäkin kipuaa siellä. Syysleimuja on taustalla ja yksi pioni. Tuolla on kukkinut myös pieniä sipulikukkia, tulppaaneja ja jouluruusuja. Melkein liikaa. Silti tämä penkki tuntuu jotenkin olevan minulla hallinnassa, toisin kuin vierellä oleva penkki, jossa jokin asia tökkii.

Yhdessä varjoisimmassa nurkassa tätä samaa penkkiä on joskus vain isketty rönsytiarella, jonka taidan siirtää muualle rönsyilemään. Keijunkukan viereen on taas ilmestynyt leviävää syysleimua. Eli kasvienvaihtoviikot tulossa. Ilmakin suosii nyt kasvien vaihtamista, kun hellettä ei ole ja sadetta lähes joka päivä.

Sama nurkka toiselta puolelta. Luhtaesikkoa ja kasvussa olevaa Kaupunkilaistytöltä saatua maksaruohoa. Helmililjojen siemenkotia ja kurjenmiekka, jonka nimeä en taaskaan muista. Joskus näitä penkkiä vain täyttää kaikella.

Juhannuksena kitkin (luvalla) ystäväni kukkapenkkiä vuohenputkesta (vaihtelua syömiseen). Se oli erittäin yksinkertaista. Kertaakaan en erehtynyt miettimään, että mitä istuttaisi ja mihinkin, tai pitääkö joku kasvi siirtää. Tai onko kasvi nyt oikean sävyinen johonkin kohtaan. Vuohenputkea vaan irti ja seuraavaan kiinni.

Tänään nimittäin näin omassa puutarhassani hurjasti perennasotkua. Se häiritsee kuvien ottamista. Silmääkin joskus. Joidenkin kasvien taas olisi hyvä vähän vielä runsastua ennen niiden siirtämistä ja alueiden selkiyttämistä. Toisaalta taas tyhjä tila kukkapenkissä saa rikkakasveille liikaa otollista alaa ja siten lisää työtä. Toisaalta taas perennasekamelska ei aina olekaan seuraavana vuonna samanlainen, kun osa kasveista häviää ja osa taas kukkiikin ihan eri aikoihin. Joka tapauksessa siirtoja on tulossa tulevina päivinä.

Esimerkki perennasotkusta toisesta penkistä. Eikä tämä ole pahin.

Sinivaleunikko aloitti tänään kukinnan. Wuhuu!

Tähkäesikko on ollut myös kukassa vähän aikaan.

Mutta suurin kysymys liittyy tähän kukattomaan kasviin. Tunnistaako kukaan? Yritin vertailla tämän lehtiä vaikka mihin, mutta en kyllä tiedä, mikä tämä on. Se voi olla rikka tai joku kasvi, joka on tullut toisen mukana. Tämä kasvoi ihan kiinni tunturipoimunlehdessä, jonka olen ostanut puutarhaharrastajalta.

Olin keväällä ihan varma, että olen viime vuonna ostanut Himalajan jalkalehden. En vain löytänyt siitä mitään muistiinpanoja. Kasviakaan en löytänyt. Löysin sen tässä viikko tai kaksi sitten. Mitäs istutin penkkiin, jossa on maanpeitekasveja (metsämansikka ja hopeatäpläpeippi)

Nyt pitänee päättää, että mitä siirrän. En ole nimittäin varma, että pitääkö Himalajan jalkalehti noin läheisistä kavereista.

Olen myös ihmetellyt, miten ihmiset kertovat akileijojen kasvattamisen olevan niin helppoa. Niiden siemeniä olen heitellyt penkkeihin, eikä mitään näy. Paitsi nyt näin ensimmäisen tämän puutarhan Nora Barlowin. Näin ainakin päättelen. En muista enää, milloin olen sen siemeniä heitellyt penkkiin. Ehkä kaksi vuotta sitten. Tämäkin pääsi salassa kukkimaan liljanvarsien takana.

Tämän vuoden tulppaanikisan voittaja meni todella pitkälle. Voittaja eli tämän puutarhan viimeinen terälehtensä säilyttänyt tulppaani oli tulppaani Paul Scherer. Todellinen yllätys, tänään on siis kuitenkin 28.06.2017 ja puutarhamme on vyöhykkeellä II. Tosin paikoin mikroilmasto on lähellä III-vyöhykettä. Tämä saisi olla ennätys seuraavat 50 vuotta. Vähän rupsahtanut tapaus, mutta ei ihme.

Toiseksi viimeinen tulppaani kahdella terälehdellä oli tulppaani Ronaldo, toisessa penkissä. (Katson toiselle silmällä samalla Portugali-Chile-peliä, jossa yksi Ronaldo on vähän liikkuvampi tapaus.)

Vielä kolme päivää sitten (25.06) se tulppaani Ronaldo oli vielä kasassa, kun kuvasin pionin (Do Tell) nuppua. Muilta päiviltä ei ole kuvatodisteita.

Hajulaukat ovat elossa jo toista vuotta. Ensimmäisessä yrityksessä näin yhtenä vuonna yhden vai kaksi hajulaukkaa ja seuraavana vuonna ne katosivat. Uusi yritys ja nyt näen pari laukkaa vielä seuraavana vuonna.

Punapäivänkakkarakin säväyttää kohta itsensä auki. Aika monta vuotta tämän kukintaa olen odottanut. Onneksi en kuitenkaan kiskonut istutettua taimea pois, vaikka se pari vuotta vain juroi.

Tämän päivän suurin yllättäjä on kuitenkin ollut sää. Ei satanut pisaran pisaraa. Lämpötila nousi 18 asteeseen. Viime viikolla on meidän sademittariin yhteensä ropissut 40 milliä vettä, kuten edelliselläkin viikolla. Jatkuvan sateen takia meinaan unohtaa kastella sateensuojassa olevia kasveja.

Yritän tällä kertaa tiivistää Avoimien Puutarhojen vierailupäiväni yhteen postaukseen.

Aloitin päiväni Arvilasta. Päivänpesän puutarhasta, jossa olen jo kerran aikaisemmin vieraillut. Näin Ruuhijärvi-ruusun kukassa.

Jalo-kissan (kuvassa) ja myös äitinsä Alman (ei kuvassa).

Taas kerran totesin, että Arvilan kaikki kukkapenkit jos toisi meidän puutarhaan, ei tänne muuta mahtuisikaan. Sitä kokoa on vaikea aina kuvista hahmottaa, kun ollaan suuressa maatalon pihapiirissä. Kuvassa luumulehtoa sekä taustalla avautuva pelto.

Jatkoin Nastolaan Lähteensilmän puutarhaan, jossa tosiaan tontilla on lähteitä. Puutarhassa oli kauniit ympyränmuotoiset penkit, joiden keskellä oli istuskeluryhmä. Ruusuja ja perennoja kiersi penkkejä. Sisemmässä ringissä ruusut ja ulommassa perennat kera pienten puiden.

Peikkometsässä oli vallan ihastuttava tunnelma, tästä linkistä blogiin. Keskellä istutusalueita oli jätetty tämä pyöreä nurmikkoalue. Mihin tahansa kohti istutuksia lähti, oli joku polku seurattavaksi. Vaikea kuvailla tunnelmaa tässä puutarhassa. Ihastuttava pieni viidakko. Silti hallittu viidakko.

Vaikka kokonaisuus oli kaunis, oli paljon myös yksityiskohtia. Tämän iiriksen takana oli sopivasti saman sävyinen leikkimökki.

Viimeistään tässä puutarhassa kyllä tajusin, että meidän puutarha kaipaa syreenien ja ruusujen tuoksua.

Vähän suurempaa mittakaavaa on taas kartanoissa. Kävin Koiskalan Kartanossa ja haaveilin entisen muotopuutarhan paikalla siitä, miltä paikka on aikaisemmin näyttänyt. Ennen kartanoissa oli palvelusväkeä, jolloin isäntäväki ehti tehdä muutakin. Nykyisin taas isäntäväki on samalla kaikissa rooleissa. Vanha meijeri, jossa oli kahvila, oli vallan viehättävä. Siellä olisi hyvä paikka järjestää juhlia tai muita tilaisuuksia. Meijeristä minulla ei ole kuvaa, paikalla oli valtava määrä ihmisiä, joten en halunnut kuviin ihmisiä lupaa kysymättä.

Kartanon jälkeen suunnistin taas omakotitalojen puutarhoihin, joissa kokoluokka oli taas sitä tavallisempaa, mitä omakotitaloalueille kaupungeissa mahtuu.

Annelin puutarhassa oli ihana kasvihuone (jostain syystä kasvarit vetävät puoleensa).

Ja kauniit ja siistit perennapenkit. Kuiva mäntymetsä vierellä ja puutarhassa pientä rinnettä.

Vesiaiheet olivat kivisiä. Kuitenkin veden ääni kuului mukavasti.

Merin puutarhassa sai heti kehoituksen mennä makoilemaan kahden kukkivan kultasateen alle hetekalle. Kuvasta ei täysin kyllä saa sitä fiilistä, mikä siinä makoillessa tuli, kun kultasateiden alla makoilee. Tällaiset elämykset ovat nykyisin niitä elämyksiä, joista itsekin nautin.

Puutarhassa oli myös pioneja kukassa, monessa paikassa pionit pullistelivat nuppujaan.

Vierailin vielä yhdessä kauniissa puutarhassa, joka oli osittain rinteeseen tehty. Kadulta ei uskonut, kuinka pitkälle puutarha vie. Portaiden välissä viihtyivät myös kuivan paikan kasvit. Suloista.

Sieltä otin tämän viimeisen inspiraatiokuvan. Kuvassa oleva puu on vanha itse leikattu omenapuu, josta roikkui kypsyviä omenoita. Tuollainen puu on minulla ollut haaveissa ja olen tuijotellut sateenvarjojalavaa ja riippajalavaa sillä silmällä. Mutta tämä on vielä hienompi, kun kukkii ja tuottaa hedelmää.

Omaan puutarhaan palaaminen näiden reissujen jälkeen on samalla monia tunteita herättävä. On ihana tulla kotiin. Samalla on paljon uutta inspiraatiota, paljon sulateltavaa ja tarmoa omaankin puutarhaan. Samalla näkee hetken oman puutarhan hyvätkin puolet. Toisaalta saattaa huomata myös pari kesken jäänyttä projektia.

Kaikki puutarhat olivat taas erilaisia keskenään, mistään kuvat eivät kerro koko totuutta. Puutarhoissa näkyy kaikissa tontin ja omistajan yhteistyö. Joka paikassa kohtasin mukavia omistajia ja mukavia vieraita ja näissä tapahtumissa sitä huomaa puhuvansa puutarhaa välillä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Ihmettelevänsä jotain kasvia ja miettivän kasvien nimiä.

Puutarhaähky tuli tänä vuonna siten, että viimeiset 45 minuuttia jäi käyttämättä (olisin juuri saattanut ehtiä vielä johonkin). Syynä oli edellisen yön kurkkukipu, joka on nyt onneksi jo ohi.

Sateella kasvit lurpottavat ja lehtokotilot ilmestyvät.

Aloitin eilen lehtokotiloiden keräämisen sateen jäljiltä. Ei naurattanut yhtään. Vaikka niitä olen kerännyt vaikka kuinka paljon, oli tänään taas useita kiipeilijöitä liikkeellä ja varsinkin pienen sateen jälkeen.

Huomenna pakko ostaa rakeita, pari perennaa on ihan henkitoreissaan. Tässä vaiheessa en halua kuulla yhtään mitään luonnon monimuotoisuudesta, jossa myös lehtokotiloille tulee luonnostaan vihollisia. (Minä olen se vihollinen, silti ne voittavat 100-0)

Nyt menin näillä eväillä, koska en jaksanut lähteä kauppaan hyvässä puutarhavaiheessa. Maitotölkeissä on hyvä korkki. Eilen keräilin ensin pieneen lasipurkkiin, mutta se oli täynnä koko ajan. Ämpärin kantaminen oli hankalaa.

Aloitin tänään puutarhatyöt kymmeneltä aamulla. Viileähköä ja sadetta oli luvattu, joten ajattelin tehdä töitä sen aikaa, kun ehdin ennen sadetta. Tunnin jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet hameeseen ja hihattomaan paitaan. Aurinko paistoi ja mittari kipusi 22 asteeseen. Oli alkanut ärsyttää, kun ruohonleikkuun jäljiltä ei jää siistiä jälkeä esim. tuohon kohopenkin viereen. Kanttailin sitä ennen myös puiden ja pensaiden alusia. Kuorin maata pois jonkin verran ja nyt täytyy sitten testailla ruohonleikkurilla tuon raidan toimivuutta.

Kävin välillä tarkastamassa avautumassa olevan kiinanpionin nuppua. Se ei vielä avautunut kokonaan, mutta tuoksu jo tuntui. Keskusta on tässä eri värinen. Tämän nimeä minulla ei ole, kälyn puutarhasta elvytetty ja saatu jakotaimi. Sade tuli vihdoin ja silloin otin pari kuvaa. Kiinanpionin nuppu jo näin auki.

Samaan aikaan tarhapionit vielä kukassa. Yleensä näiden välillä on kukinnassa tauko. Ihan etualalla laventeli (ostettu kamalan näköisenä alesta viime syksynä). Laventeli selvisi hyvin hengissä talven ja kohta kukkii. Sen takana tummempi komeamaksaruoho (mahdollisesti Purple Emperor), joka sointuu nyt tuohon pioniin oikein hyvin.

Toisaalla jo ihan kukinta lopussa.

Minun piti siirtyä sisälle sateen alettua. Kävinkin sisällä, mutta oli juuri keksinyt uuden sijoituspaikan syreeninalulle. Tämä alku on löytynyt pihan ryteiköstä: kuivasta kaiken keskeltä. Sen siirsin jo kerran, mutta liian varjoon. Nyt siirsin sen vähän valoisempaan kohtaan (vaikka valo ei vielä yletä parhaimmalla tavalla). Oli pakko tehdä homma tänään. Puoliso on pois kotoa. Tein siirron salassa. Tai siis siirtoahan ei tarvitse peitellä, vaan kukkapenkin (omenapuupenkki) laajennusta. Kuvat otettu ikkunasta.

Ennen:

Jälkeen:

Eihän tuota kukaan huomaa? Luulen, että jossain vaiheessa joudun tuolta siirtämään taas tarhakalliokieloa ja saniaista, mutta se on sitten sen ajan murhe. Piti hieman korottaa tuota penkkiä muutaman kottikärryllisen verran. Tuossa on hieman kaltevuuksia ja enkä ottanut nyt riskiä kaivaa syreeniä suoraan savimaahan.

Jos joku kerta kuulitte rääkäisyn: "EIIIiiiih". Se oli siis puolisoni vastaus, jonka mielestä tähän pihaan ei tarvitse tulla enää yhtään uutta istutusaluetta. Varsinkaan paikalle, johon auto saatetaan joskus ajaa. Nyt menossa molemmin puolin pieni väsytystaistelu. Pitää tässä välissä tehdä näitä väliprojekteja, jotka eivät tosiaan ole minkään liikkumisvälineen tiellä.

Jonnekin siirrän kohta tämän juhannusruusun pienen taimen. Tämäkin on minut voittanut. Koitin monta vuotta saada juhannusruusua tästä pihasta tapettua. En onnistunut. Nyt vain tälle pitäisi löytää paikka, jossa se ei enää pääse leviämään holtittomasti. Eikä ole yhdenkään ajoneuvon tiellä.

Sanoi ensimmäinen avautunut kiinanpioni etupihan lämpimimmässä penkissä. Tai siis ei sanonut, eikä poksahtanut. Avautui hitaasti ja varovaisesti. Sateiden lomassa. Tuulessa ja viileydessä. Sellainen on tänä vuonna heinäkuun alku.

Lajikenimeä ei ole tiedossa. Tämä on jakotaimi mieheni veljen pihasta, jossa hänen vaimonsa ja anoppinsa kaivoi näitä ylös, kun tekivät vain lehtiä. Lannoittivat ja nostivat oikeaan korkeuteen. Tuoksu on ruusuinen tällä pionilla. Jos joku osaa arvailla lajiketta, olisi hauska tietää.

Vieressä kasvaa mm. hajulaukka. Joillakin kasveilla alkaa olla ahdasta.

Niiden seurana kasvaa mm. tällainen akileija, jolla on väritys hempeän vastavärinen. Ei ole minun suosikkivärejä, mutta kasvakoot.

Puutarhassa kukkii joissain penkeissä enemmän ja joissain vähemmän. Nuppuvaihe on ajoittain tuskastuttavan pitkä. Eilen ja tänään podin jo vähän sellaista Plääh-oloa. Eli oma puutarha kyllästyttää ja se on niin jo nähty. Ei mitään nähtävää. Ei kommentoitavaa. Mutta sitten meillä kävi koputtelemassa pari eksynyttä ihmistä (isoäiti ja lapsenlapsi) ja saattelin heidät oikealle reitille takapihan kautta. Päiväni piristys oli tämän isoäidin spontaani: "Onpa kaunis puutarha täällä."

Sinivaleunikoista kyllä ilahdun ihan joka päivä.

Vaikka yksi kukka ei ole kovin pitkäikäinen, on yhdessä varressa aina useampi nuppu.

Olen ollut tosi huono kurjenmiekkojen kasvattamisessa. Tämän olen nyt saanut kukkimaan. Kasvatin tätä liian syvässä. Enkä enää muista, mistä penkistä olen tätä siirtänyt. Joten muistiinpanojen etsiminen tämän nimen löytämiseksi voi olla hieman aikaa vievää hommaa. Taustalla kukkii keltavaleunikot.

Tähkäesikot ovat nyt vielä paremmin avautuneet. Ne ovat kyllä monessa paikassa väriläikkiä. Niin erikoinen tuo väritys. Pian aloittavat kukinnan taustalla näkyvät neilikat, sitten vasta väriä riittääkin. Punatähkäkin virittelee nuppua, vaikka näistä pari on ollut hyvin syötyjä. Ovat oikein pienten lehtokotiloiden aamu- ja iltapalalistalla.

Omenapuupenkki alkaa olla kovin sinisen ja liilan sävyissä. Sinne tulee kohta vähän muitakin sävyjä. Huomasin juuri, että minulle on vähän liikaa, jos ihan kaikki kasvit vierekkäin ovat samaa sävyä. Pitää olla vähän jotain, mikä sitä harmoniaa rikkoo, jotta kasvit erottaa toisistaan. Tässä kuvassa esimerkki siitä, että jotain eri väriä saisi olla välissä.

Nämä kylmät ja viileät ilmat alkavat käydä kohta kukkaron päälle. Onneksi sentään osa löydöistä ovat olleet kirppikseltä (aurinkotuoli, hah) tai alesta. Viikonlopun avoimien ruusuloisto teki kyllä sen, että pian alettava ryteikön raivaukseen, sillä en voinut olla ostamatta ruusua, joka oli koristeltu alennuslapulla. Siksi viileät ilmat käyvät kukkarolle, koska silloin minun tulee käytyä enemmän sisätiloissa (taimimyymälät lasketaan sisätiloiksi). Tämän Tove Jansson (maksoi siis 6e) takia joudun raivaamaan pienen ryteikön. Onpa joku syy nyt ryhtyä hommaan, jota olen menestyksekkäästi vältellyt tässä pari vuotta. Ehkä raivaan ensin vain ruusun mentävän aukon.

Oletteko huomanneet, että tuo puutarha on jonkinlainen ikiliikuttaja? Vaikka olisi kyllästynyt koko hommaan, löytää itsensä kiskomassa tai repimässä tai vähintään kastelemasta tai kitkemästä tai tekemästä listoja mielessä, että mitä kaikkea voisi tehdäkään.

Ei tarvitse olla montaa päivää pois kotoa, kun eron huomaa, siis koska oli ollut lämmintäkin. Olin kotoa pois pe-ma. Maanantaina kotiin ajettiin Villi Pihan kautta. Villissä Pihassa taisin päästä hieman jäljille mysteeripionini kanssa. Tässä voisi olla jotain samaa kuin kiinanpioni Barbarassa. Unohdin vain siellä nuuhkia Barbaraa. Kuitenkaan en ole varma ja tämä voikin olla jokin ihan muu.

Tai sitten se on jokin toinen. Tämän pionin juurakko on tullut mökiltä. Alkuperäisen pionin on istuttanut puolisoni isänisänäiti. Todennäköisesti tämä on pioni Sarah Bernhardt.

Tämä taas ei käyttäydy kuten nimilapun Shirley Templen pitäisi, joten tämä on jokin muu valkoinen pioni.

Kerrankin raaskin myös tästä kerätä sisään kukan.

Törmänkukat ovat myös avautuneet. Tähtiputket ovat melkein auki ja kurjenpolvi Orion yrittää taas korkeusennätystä.

Kurjenpolvi Orion kasvaa meillä köynnöstuen sisällä, jotta se viipota pitkin maata. Silloin se kilpailee tähtiputken kanssa korkeudesta.

Joskus onnistuu vuodesta toiseen joidenkin värien kanssa. Pidän yhä kovasti Ohotanmarunasta ja siitä, minkälaisen rauhallisen värin se tekee yhdessä matalan ja tiiviin kurjenpolvi Max Freyn kanssa.

Toisaalla taas olen vähän nieleskellyt. Keltalaukka ei kukkinut viime vuonna. Punainen neilikka onkin vähän pahasti keltavaleunikon edessä.

Ja vieressä taas on hempeitä sävyjä. Toisina vuosina taas kukinnat menevät eri tavoin. Ehkä tämän värisekamelskan kanssa pärjää. Välillä voi sitten kääntää pään paikkaan, jossa on vähemmän väriä.

Nyt puutarhassa alkaa olla sopivasti kukintaa. Pian jatkavat muut pionit, kärhöt kasvattavat varsiaan ja nuppujaan. Uusia pieniä projekteja on työn alla. Tove Jansson pääse jossain vaiheessa maahan. Kunhan tämä kannon vierestä olen saanut tuon kaiken heinän kitkettyä. Tämä kohta on meidän pihatien ja naapurin aidan välissä. Olen täältä tänään jo raivannut ison kasan kaikkea pieniä puun alkuja ja viereisen, hieman villiintyneen, Valamon ruusun juurivesoja. Senkin puskan sisältä sai lähtöpasseja pari muuta pikkuista puun alkua. Tuon Valamon ruusun jälkeen vasta ryteikkö alkaakin. Huoh. Luotan siihen, että löydän tuota kitkiessä jonkin hyvä kuopan ruusulle. Jos en löydä, muuta suunnitelmaa.

Toisaalla taas Valamon ruusu on jo kukassa.

Nyt vasta huomaa paremmin, että meidänkin puutarhassa on vähemmän pörisijöitä. Muutamia ahkeria pölyttäjiä on töissä koko ajan, mutta usein näissä ruusuissa käy kuhina. Nyt on sellaisia hetkiä, kun ruusuissa on ihan hiljaista.

Kotoa lähdin tosiaan perjantaina vähän huolissani, sillä viikonlopuksi oli luvattu vain +5 astetta (heinäkuussa!) lämmintä yhden yön muutamaksi tunniksi. Kylmä oli kai ollut, sillä parissa kasvissa oli vähän jotain jälkeä. Ulkona kasvavat surkeat basilikat olivat saaneet laikkuja. Mutta muuten oli kasvua jopa tullut moneen kasviin lisää, sillä päivälämmöt olivat vihdoin kohdallaan. Jopa kesäkurpitsassa on nyt kukkia auki. Rikkaruohoista elämänlanka/karhunköynnös oli suorastaan ryöpsähtänyt.

Kävin maanantaina vierailulla Villissä Pihassa. Pioniaika oli käsillä. Villissä Pihassa on pioneja kasvateltu vuosia ja niitä myös on hankittu sinne lisää vuosittain.

Puutarhassa on rinnettä ja tätä kivimuuria ihailen. Olen käynyt täällä ennenkin, nyt avoimet ovet sattuivat sopivasti ajomatkan lomaan.

Tunnelma on näin suuressa puutarhassa ihana. Kasvien lomaan voi todellakin piiloutua. Lapsi suunnitteli, kuinka kivaa olisi leikkiä piilosta täällä.

Korkeuseroja voi olla vaikea hahmottaa, mutta taustalla näkyvä vihreä on peltomaisemaa aika kaukana alhaalla.

Näin suureen puutarhaan mahtuu myös vesiaihe, jonka koko ei ihan tule kuvassa oikeuksiin. Puro virtaa kasvien lomasta tänne. Villissä pihassa kasvaa muitakin kasveja kuin pioneja.

On se ihanaa, kun pääsee toisten puutarhoja katsomaan.

Kuitenkin livenä monet asiat näkee eri lailla. Saa kasvivinkkejä, uusia ideoita. On myös oikein mukavaa puhua puutarhoista ja kasveista. Jostain syystä oma perhe ei aina jaksa puhua minun kanssani kasveista.

Kiitos Sannalle, että pidit puutarhan avoinna.

Vielä ehtii nauttia avoimista ovista puutarhoihin.

Vinkkinä siis: Hämeenlinnan lähellä, Hattulassa, on puutarha avoinna viikonloppuna la ja su klo 11-17 Pikkuisen kasvikeitaan yhteydessä. Puutarha on siis sama, jossa olen joskus vieraillut avoimissa puutarhoissa ja nyt tosiaan siellä on myös oma taimisto. Blogi on ollut hiljainen taimiston avaamisen jälkeen.

Tähän aikaa ei näköjään onnistu postaus ilman pioneja. Omenapuupenkissä kukkii pioni Do Tell, hempeä vuokkokukkainen laji.

Tämä piiloutuu helposti toiselta puolta kukkapenkkiä kurkkiessa, sillä viereiset tähtiputket kasvavat tähän aikaan joka päivä.

Toisessa kohtaa samaa penkkiä on kohta kukassa Karl Rosenfield. Epäilen, että Karlia minulla on myös toisaalla aika varjoisessa kohdassa, vanhasta pihasta saatuna jakotaimena. Tämä yksilö on kukkinut yhdellä varrella jo pari kertaa, tuuheutuminen ei ole ollut kovin nopeaa.

Samaan omenapuupenkkiin tuli myös siirrettyä ryteiköstä löydetty kituvaa syreeniä. Ei mitään hajua, mitä lajia tämä mahtaa edustaa, kun tällä pihalla ei kasva yhtään syreeniä. Samassa ryppäässä oli kolme vartta ja ne varret letitin siirron yhteydessä.

Koreatörmäkukka on suloinen ja näissä on lähes aina joku pölyttäjä. Olen nyt löytänyt useampaa erilaista törmäkukkaa viime aikoina ja muutaman olen ostanutkin. Täytyy vain odottaa niiden kukintaa. Aina välillä iskee joku tällainen yhtäkkinen keräilyfiilis, vaikka alun perin en ole mitään kasvia tarkoituksella alkanutkaan keräillä. Tässä kuvassa koreatörmäkukka yhdessä kurjenpolven ja tädykkeen kanssa.

Silti huomaan usein ostavani helpommin saman lajin variaatioita kuin ihan samaa kasvia useammassa eri potissa. Toisaalta ihailen ihmisten penkeissä laajoja saman lajin kasvustoja. Minusta omat penkit tuntuvat sellaiseen liian pieniltä. Kokeilen ja testailen eri kasveja. Tänä vuonna on ollut henkiin heräämisiä. Luulin, että unikko Royal Wedding hävisi täysin. Nyt se ilmestyi takaisin yhden kukan voimin, maahan laonneena.

Joka kuitenkin taisi saada sateista pahasti tarpeekseen. Vai voiko unikoissa olla jokin tauti? Katjalta sain vihjeen, että idänunikkoa voisi jakaa juurenpätkistä. Täytyy harkita, että kokeilisiko myös tämän tarhaidänunikon kanssa samaa keinoa. Olisiko syksy hyvä aika?

Minun tämän vuoden kesäloma on nyt ohi. Aamulla aloitan arjen, kun muu perhe vielä lomailee. Tai osaksi sitä on tietysti muuta kuin arkea, koska muu perhe elää loma-aikaa. Voi tehdä tiukkaa vuorokausirytmin kanssa. En olekaan niin aamuvirkku, mitä joskus nuorempana. En toisaalta myöskään iltavirkku, jotta iltaisin jaksaisin tehdä juuri mitään. Viimeisen lomaviikon aikana en ole tehnyt juuri mitään puutarhassa. Ehtiihän sitä.

Puutarhan pitkässä penkissä tapahtuu muutoksia tänä vuonna hitaasti. Sinivaleunikoiden kausi on pidempi, kun on viileää. Vaikka en minä nyt lämmöstäkään voisi pahastua, sillä on ollut välillä aika kylmäkin suorastaan. Itse asiassa saisi jo tulla kokonainen viikko lämpöä putkeen.

Tämä penkki, missä sinivaleunikot kasvavat on kohopenkki, johon aurinko paistaa aamupäivästä noin klo 15 asti iltapäivällä. Sen jälkeen penkin kasvit saavat satunnaisia auringon pilkahduksia. Työpäivinä näen kasvit siis varjossa. Olen siis vasta nyt alkanut miettiä, että varjossahan näkyy valkoinen kaikkein parhaiten. Penkissä on myös valkoista, mutta ei kovin suuria määriä. (Paitsi kanadanvuokkoa, jota pitää rajoittaa.)

Takana kasvaa villisti orapihlaja-aita (en ikinä itse istuttaisi omaan pihaan piikkien takia, jos saisin päättää). Sen seassa joko meidän talon tai naapurin edelliset omistajat ovat joko tarkoituksella tai vahingossa antaneet Valamon ruusun olla rauhassa. Se kasvaa aidan sisällä. On kuulkaas melko piikikäs kombo. Näiden viereen olen epätoivoisesti siirtänyt kukkapenkistä vadelmaa, jotka haluaisivat yhä kasvaa kukkapenkissä, eivätkä missään muualla.

Penkin kulmassa kasvaa sinikuunlilja ja sen edessä peittokurjenpolvi, jonka hajua inhoan. Kätevä kasvi peittämään nopeasti jotain alaa, johon ei vielä tiedä, mitä laittaa kasvamaan. Sekaan on hyvä sujauttaa kasa etanarakeita, sillä kotilot pitävät tiheässä ja varjoisassa makuupaikassaan. Kuten myös tietysti kuunliljan piiloissa myös.

Toisaalla tätä penkkiä kukkii tuoksuvia kasveja. Harjaneilikka ja pioni.

Harjaneilikat olen yrittänyt pitää valkoisina tässä penkissä, kun vieressä on keltaista ja punaista muissa kasveissa. Kesäesikko kukkii nyt, kuvan oikeassa yläkulmassa. Kesäesikon vieressä näkyy keltavaleunikko, joka ahkerasta valvomisesta huolimatta lähes ehti taas siementää. Keltavaleunikkoa on minulla jo liikaa ja joka vuosi sitä kuritan ja annan halukkaille. Vasemmassa alakulmassa on myös neilikkaa ja näkyy hieman valkoista kurjenpolvea.

Tämän pioni ei ole ihan niin pahan näköinen sateista huolimatta, miltä se jo uhkasi näyttää. Sen seurana kurottelee hujoppiakileijat.

Hyvästelen tässä samalla kesälomani, mutta en kesää. Näytän samalla kuvan kirpputorilta ostetusta aurinkotuolista, joka vaeltelee auringon mukana pitkin puutarhaa. Jos ei kohta kunnolla lämpene, menen tuohon makaamaan makuupussissa naama kohti solariumlamppua, jotta saa pienen hien pintaan.

On meillä oikeasti parina päivänä tänä kesänä ollut melkein kuuma.

Kävin työkaverini pihalla vähän aikaa sitten. Mietimme yhdessä kasvivalintoja heidän pihaansa. Meidän pihalla oli tarpeen pitkät housut, vaikka lyhythihaisella paidalla pärjäsi. Heidän pihallaan melkein sulin niissä vaatteissa. Aurinko porotti, puiden tuomaa varjoa ei ollut. Tuulta ei juuri ollut. Taas erittäin selvää oli, miten meidän piha on aurinkoisellakin ilmalla hieman viileä ja helteelläkin löytyy jokin varjoinen alue. Kun taas työkaverini kertoi pihansa olevan pätsi kuumilla ilmoilla. Tässä ehkä yksi syy, miksi olen kaivannut lämpöä. Ja myös ruusuista Mustialan ruusu näyttäisi kaipaavan hetken kuivaa ilmaa.

Meillä ei kai tällä pihalla ole yhtään paikkaa, johon aurinko paahtaisi koko päivän (siis silloin kun sattuu paistamaan). Silti on monia kasveja, jotka meillä kasvavat, vaikka ne monta kertaa istutetaan aurinkoon. Liljat ilmaisevat liian vähäisen valon alkamalla kasvamaan vinoon kohti aurinkoa, silloin niitä voi siirtää. Puolivarjon käsitys tällä pihalla on vähän erilainen kuin jollain toisella pihalla.

Tässä penkissä omenapuu luo varjoa aika monelle kasville, eikä tämä penkki ole muutenkaan koko ajan auringossa. Kuvassa näkyy jättipoimulehteä, pioni DoTell:n kukka, törmäkukkaa ja tädykettä. Kasvaa tuolla myös metsämansikkaa, jota aina riivin välillä vähemmäksi. Saniainen taustalla.

Samassa penkissä on myös toisessa paikassa kurjenpolvi Orion, joka pioni Karl Rosenfieldin kanssa tekee väriä toiselle puolelle penkkiä.

Toisessa penkissä on taas aika tiivistä varjoa. Aurinko paistaa hitusen penkin joihinkin osiin alkukesän jälkeen, kun viereinen hevoskastanja ja muut puut saavat lehtensä kunnolla auki. Penkkiin heijastuu ikkunasta ajoittain valoa, mutta penkki on aika varjoinen. Tässä maa on aika juurakkoista ja paljon kuivempaa kuin takapihalla. Silti vanha pionin juurakko (nimi ei tiedossa) on tässä viihtynyt.

Samassa penkissä kasvaa kuunliljaa, tummalehtistä syyskimikkiä (joka tekee jo nyt kukka-aihiota), varjoliljaa. Myös tässä penkissä kasvaa matalia kasveja ja sitkeästi puuta pitkin myös kärhö, joka saa vähän enemmän valoa korkeammalla. Tässä penkissä siis kasvaa rusotuomipihlaja, jota en tajunnut kuvata, vaikka sen oksia ja lehtiä kuvassa näkyykin. Tummakurjenpolvi on lopettanut kukintansa ja on vähän rötyinen nyt.

Viime kesänä luulin, että tämä pioni, joka kasvaa puolivarjossa myös toisen penkin rusotuomipihlajan varjossa, on jotenkin eri värinen varjosta ja nuoruudesta johtuen. Tänä kesänä tulinkin nimilappusekaannusmietteisiin, sillä näin ainakin lähes saman näköisen pionin Villissä Pihassa. Sen pionin nimeä en kyllä enää muista.

Tässä kuvassa näkyy rusotuomipihlajaa, jonka juurella kasvaa yläpuolen pioni. Tässä kuvassa se kukkapenkki on taustalla ja tässä etualalla on puutarhan lämpimin penkki, jossa kukkii lähes auringossa pari sormustinkukkaa ja pioneja. Siinä penkissä on kaikkea muutakin. Kuten nyt aukeamassa olevat LollyPop-liljat.

Puolivarjossakin kasvaa kaikkea, aurinkopaikkoja joutuu vähän metsästämään. Puolivarjon käsite on minulla kuitenkin melko väljä.

Viime vuonna ostin kauppareissulla ihan raaskun laventelin kaupasta eurolla tai vastaavalla. Ajattelin kokeilla, miten se selviää loppuvuodesta ja talvesta. No, sehän selvisi. Leikkaisin sitä keväällä vähän ja tuossa se nyt kukkii (ja samalla harmittelen, että miksi en ostanut samalla useampaa). Sen seurana tuossa kohdassa on valkoinen kurjenpolvi. Koska vieressä on paljon muita kasveja, ei tämä nyt suoranaisesti erotu kovin kaukaa. Nyt kuitenkin minulla on kolme talvehtinutta laventelia vähän eri paikoissa ja saatan ne siirtää kaikki samaan kasaan. Loppukesällä voi taas olla tarkkana poisheittokuntoisten kasvien kanssa.

Siellä se kukkii oikeassa alakulmassa. Eipä juuri erotu. Tuoksuu onneksi, kun koskee. Valkoiset ovat harjaneilikoita, joita pitäisi oikeastaan lisätä vähän joka paikkaan niiden ihanan tuoksun takia. Niitä en nyt edes raaski leikata sisälle, koska niitä on liian vähän.

Pioni "Duchesse de Nemours" kukkii nyt kahdella kukalla. Ostin sen viime vuonna, koska niin moni on kehunut sen tuoksua. Onhan se pioni kaunis ja ihanalta tuoksuva. Nyt vain totesin tämän yksilön kasvavan turhan kaukana tuoksutteluetäisyydestä. Uusien alueiden perustamisessa teen yhä virhearviointeja kasvien koon suhteen.

Vihdoin sain myös kaivettua ruusu Tove Janssonin paikoilleen. Meille menee pihatie, jonka toinen sivu on yhtä rytökasaa. Suurimman rytökasan taltuttamiseen tullaan tarvitsemaan vielä järeitä aseita, mutta pienen osan matkasta saan ehkä taltutettua pieni ruusu kerrallaan. Taustalla hilluu villiintynyt Valamon ruusu, jonka kurittamisen olen aloittanut ottamalla siitä talteen juurivesoja uusien pihojen ongelmaksi (sarkasmia). Tuo uuden näköinen märkä läntti on Tove Janssonin istutuskohta ja sen edessä kukkii viime vuonna istutettu kirjoapteekkariruusu Rosa Mundi.

Ja suloinen Rosa Mundi, jossa oli kuitenkin yli 20 nuppua. Tätä vielä joutuu tuoksuttelemaan kumarrellen, sillä ulottuu polveeni asti.

Minähän vannoin noin 10 vuotta sitten vihaavani ruusuja ja niiden piikkejä ja hävittäväni kaikki ruusut tältä tontilta. Ja nyt lisäilen niitä ihan tuosta noin vain. Tai ainakin lapion ja mullan ja kanankakan ja veden voimalla. En kyllä kamalasti niitä vieläkään muuten hoida. Mikä itse asiassa saattaa vielä johtaa jonkin uuden ruusun kohtaloon nimeltä komposti. Rosa Mundin ja Tove Jansson välissä on suuri kuusen kanto. Tässä kasvanut siis pitkään kuusi ja maa voi olla aika hapanta. Laitoin kyllä aimo kasat kalkkia tuohon, sillä tarkoituksena on, että tähän ei nyt uutta kuusimetsää kasvateta. Mikä tarkoittaa muutamien lähellä olevien kuusien kaatamista omalta puolelta. Täytyy myös neuvotella naapurin kanssa hänen puolella ihan rajalla kasvavien koivujen muuntamista polttopuumuotoon (meidän raja on kamalaa ryteikköä, kun kummaltakaan puolelta ei ole luonnon omaa tuotantoa hillitty). Muuten tuossa ei kymmenen vuoden päästä ole välttämättä millekään kasville kovin paljon energiaa, vaikka ruusut vähän koholla kasvavatkin naapurin maahan verrattuna.

Liljat ovat aloitelleen kukintansa. Lollypopit ovat minusta suloisia. Pionit sitkeilevät kauan tänä viileänä heinäkuuna. Taustalla suloinen ja tuoksuva pioni, joka on todennäköisesti pioni Sarah Bernhardt.

Vielä mm. Pioni "Do Tell" kukkii. Kuvassa kaksi saman pionin kukkaa. Näilläkin on ruusuista tuoksua, joka erottuu hyvin varsinkin sisätiloissa.

Silti tummalehtinen syyskimikki on tehnyt jo kukka-aiheen alkua, jonka kehittyminen ihanasti tuoksuvaan kukkaan kestää kyllä aika kauan. Tämä kasvi ihan oikeasti on varjon kasvi. Saa kyllä ikkunasta vähän heijastusvaloa ja varjosta huolimatta kasvaa ihan suorassa. Penkki on lämmin, joten tämä on kukkinut jo ainakin kahtena syksynä peräkkäin.

Lisää tuoksuja on suunnitteilla. Toivottavasti niitä saan lisättyä ympäri puutarhaa.

Olen tässä muutamia päiviä pohtinut ajan käyttöä puutarhassa. Ihan tavallinen ja odotettukin kysymys: " Kuinka kauan sinulla menee aikaa puutarhaa hoitaessa?" Ja hurjan vaikea vastata. En oikein osaa sanoa mitään täsmällistä vastausta.

Hyötykasvien ja kesäkukkien kastelu vie aika vähän aikaa, jos vain sen muistaa. Nurmikon leikkuuta on myös vaikea laskea, sillä se ei rasita huhtikuussa, mutta kyllä jossain vaiheessa kesää siitä tulee rasite.

Kasvimaa heinäkuun puolivälin paikkeilla.

Jos on suurempi projekti meneillään, on aikaa vähän vaikea laskea enää tunneissa, vaan se ehkä lasketaan muutoin esim. viikon projekti, koko kesän projekti. Nyt ei ole suuria projekteja työn alla, joten tässähän kokee tekevänsä hyvin vähän. Itse en juuri koristeita tee puutarhaan, alla olevassa kuvassa on ostettu Villistä Pihasta pari vuotta sitten Avoimissa Puutarhoissa.

Suunnittelua on vaikea mitata. Jos seisoo keskellä puutarhaa ja päässä surisee, onko sekin hommaa vai ei? Ja varsinkaan silloin, jos ei toteuta niitä suunnitelmia.

Kunnossa pitäminen toki vie aikaa. Rikkaruohosavotta odottaisi taas. Kivituhkaa on hyvä kitkeä säännöllisesti, samoin kuin nurmikkoa leikata. Onneksi kivituhkaa tarvitsee huoltaa harvemmin kuin nurmikkoa leikata. Kukkapenkkejä meillä on rajallisesti. Mutta ryteikköjen raivaus tulevaisuudessa tulee ehkä vaatimaan myös konevoimia.

Laventeli ja tummalehtinen komeamaksaruoho

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että aikaa vähintään menisi tämän puutarhan huoltotoimenpiteisiin noin 10tuntia/kuussa kasvukauden kuukausina, jos siihen ei lasketa mahdollisia projekteja. Eikä lasketa kastelua eikä nurmikon leikkuuta. On kuitenkin niitä puutarhapäiviä, jolloin aikaa saa menemään yhden päivän aikana lähes tuon 10 tuntia, joten on täysin mahdoton sanoa, kuinka monta tuntia puutarhaa harrastaa.

Seuraava pieni projekti on minua odottanut jo vaikka kuinka kauan. Yhden käytävän ja sen laitamilla olevien alueiden kunnostaminen. Siinä tulee menemään joko vain tunteja tai ikä ja terveys.

Onko kukaan ikinä laittanut ylös puutarhassa vietettyjä työtunteja?

Sain kiitollisuushaasteen Rikkaruohoelämää-blogista. Kiitos Between.

Harvinainen postaus, jota kirjoitan pitkin viikkoa. Tällä laholla päällä muuten saattaisin mennä sekaisin päivistä.

Sunnuntaina tein uudelle ruusulle paikkaa ja vierellä tuoksui sekä Valamon ruusu että kirjoapteekkarin ruusu ja välillä kuuntelin, miten kimalaiset pörisivät. Tein hommia ilman suurta kiireen tuntua.

Rosa Mundi eli kirjoapteekkarinruusu

Maanantaina töistä kävellessä kotiin usein näen osan näistä näkymistä. Niitä arvostaa, sillä ehtii kiireessäkin nähdä kukintaa.

Kuvassa kahdesta eri penkistä matalia kasveja.

Vihdoin tälläkin pihalla on sormustinkukkia.

Tiistaina tulin töistä kävellen tyhjään kotiin. Ei ollut kiirettä mihinkään tai tekemään mitään (usein on kiire ruokaa tekemään). Istuin puutarhassa ja nautin siitä, että sisälle ei ole vielä mikään kiire. On aikaa tuijotella jopa huvittavia kasveja. Tämä sormustinkukka yrittää kasvaa rusotuomipihlajan oksiston sisällä.

Keskiviikkoiltana ihailin valon leikkiä. Kiitollinen siitä, että pystyy pysähtymään kauniiden asioiden ääreen. Koreantörmäkukka myös houkuttelee mukavasti kimalaisia.

Valo osui myös hyvin punaiseen isotähtiputkeen.

Torstaina ymmärsin, kuinka paljon nykysin minulle jää asioita muistiin. Sen lisäksi, että tunnistan nykyisin suuren määrän kasveja entiseen verrattuna, muistan mm sääoloja monilta vuosilta. Puutarha tukee muistiani. Nämä kesäesikot on ostettu viime vuonna melko kylmällä ilmalla Lappeenrannasta Tirilän puutarhassa, jota ennen olimme nähneet Sadun ihanan puutarhan bloggaajatapahtumassa.

Perjantaina toin sisään yhden viimeisistä pioneista. Leikkokukkien kohdalla iskee minulla aina piheys, mikä taas ei koske perennojen ostamista. Olen kiitollinen omasta kukkakaupasta kesäisin, vaikka sieltä nappaankin sisään usein vain pieniä määriä kukkia.

Lauantaina olen kiitollinen siitä, että oma puutarha ei katoa mihinkään, vaikka siellä ei joka päivä oikein ehtisi mitään tehdäkään. Olen kiitollinen myös pienestä sadosta, vaikka säiden puolesta ei tämä kesä nyt ole mikään hyötyviljelijän unelma.

Haastaa saa kolme tai enemmän.

Tämän haasteen voi ottaa kuka tahansa. Haasteet vain tuppaavat loppumaan vapaavalintaiseen haasteen nappaamiseen, joten haastan jopa 5 blogia:

Kukkaiselämän Satu
Autuaan Olon Cheri
Pikkuisen Puutarhan Sametti Hortensia
Saaripalstan Saila
Anun puutarhasta Pionin

Haaste siis tässä:

Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi, ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Elokuusta on kohta jo ensimmäinen viikko takana ja minä olen ehtinyt huonosti blogimaailmaan. Tämän viikon teemana on ollut sade. Tämän pihan sateisin viikko tänä kesänä. Tiistaina ja torstaina ei satanut. Keskiviikkona satoi 34 milliä vettä 9 - 10 tunnin aikana. Yhteensä vettä on tullut tähän mennessä maanantaista tähän sunnuntaihin iltapäivään mennessä 69milliä. Saattaa se 70 milliäkin ollut mennyt rikki, sillä en niitä puolikkaita millejä laske.

Olen hyvin onnellinen, että leikkasin nurmikon viikko sitten, jolloin sen leikkaisin lähes kuivana. Meillä oli nimittäin yhdet juhlat eilen ja puutarhaan kokoontuu ihmisiä taas tulevalla viikolla. Nyt toivoisin tosiaan poutaa. Piha kuivuisi ja kasvit saisivat nyt veden jälkeen sitä lämpöä ja valoa Ja pääsisi taas leikkaamaan sen nurmikon.

Tämä elokuinen viikko on kuitenkin ollut hyvin vaiheikas. Lämpimät säät on ulkoiltu joko omassa puutarhassa tai retkillä. Päivät olleet töitä, lapset olleet välillä kotona, välillä reissussa. Kotona siivottu, leivottu ja pihaa kitketty.

Huovilan puiston yksi lammista.

Tiistaina 1.8 oli Huovilan Puistossa Kärkölässä Vanhat autot - tapahtuma. Minua kiinnostavat kasvit ja halusin katsoa, onko puistossa valkoista illakko myynnissä. Miestä kiinnostaa kaikki vanhat autot ja lapset pakotettiin retkelle mukaan. Lapsia kuitenkin aina kiinnostaa kesätapahtuma jäätelö, joten meillä oli oikein mukava ilta, joka katkaisi sopivasti työviikon fiilistä. Ihan kuin tiistaista olisi jo pari viikkoa.

Illakko ei löytynyt, mutta ostin nupuillaan olevan korkean ritarinkannuksen. Kokeilen siis taas kerran ritareita. En yhtään tiedä, minkävärinen ostettu ritarini on, tämä oli Huovilan puistossa eräs, jonka värityksestä pidin kovasti.

Kotonakin tapahtuu sateen lisäksi jotain. Sateen takia pelkään näiden oranssien päivänliljojen nuppujen homehtuvan kohta nuppuvaiheeseen. Eivät koko viikkona ole uskaltaneet kukkimaan. Viime vuonna nämä eivät kukkineet ja pelkästi niiden heittäneen henkensä, mutta pitivät välivuoden. Seurana punaista isotähtiputkea ja kurjenpolvi Orionia.

Kärhö Aljonushka kukkii samassa penkissä. Tämän ei pitäisi kasvaa juuri yli kahden metrin, mutta ehkä nämä sateet ovat sitä innostaneet, joten kasvattaa nyt varttaan ainakin pikkaisen kahden metrin yli.

Tässä penkissä silti hallitsivin kasvi tähän aikaa vuodesta on tuo kurjenpolvi Orion, joka kasvaa nyt 1,5metrin pituiseksi. Jos sillä ei olisi tukea, se retkottaisi maassa ja veisi kolmen metrin kokoisen tilan. Vaikka se minulla kasvaa sekä tukea että omenapuuta pitkin, se yltää vähän joka kasvin pariksi. Myös Aljonushkan ja omenoiden kaveriksi

että maan tasalle tähkätädyke Rosenrotin seuraksi.

Puutarha järjestää myös yllätyksiä. Tätä liljaa ei ole istutettu tarkoituksella tuohon. Todennäköisesti on jonkin liljan jälkeläinen, jonka istutin noin 12 vuotta sitten. Ne liljat piti olla valkoisia ja punaisia, olivat keltaisia ja oransseja. Eräänä kesänä 11 vuotta sitten näiden päälle lensi kattoremontin yhteydessä pellit. Kaivoin joitain jäljelle jääneitä joskus sieltä pois. Tämän olemassa oloa en edes tiennyt ennen tätä kesää. Valitettavasti myös kotilot herkuttelevat liljoilla liljakukkojen lisäksi. Kun kerran liljassa on ytyä kasvaa kuunliljan varjossa, jääköön se sinne kasvamaan. Ainakin täksi vuodeksi.

Olen ostanut tänä vuonna muutamia kasveja silloin tällöin. Tämän törmäkukan ostin tänä vuonna pienen harkinnan jälkeen. En voinut vain vastustaa tätä väriä. Tämä on Scabiosa 'Barocca' Ohotanmarunan vieressä vähän kontrastinkin vuoksi. Toivon, että tämä ei ole yhden kesän ihme.

Pallerolaukat ovat myös vaivihkaa saaneet värinsä ja kukkivat nyt maksaruohojen ja angervojen seurana. Tuon vaaleanpunaisen Jaloangervon nimi pitäisi olla 'Astrible Younique'. On melko matala. Taustalla kaatunut ruusumalva. Edessä taas näkyy myös keijunkukan lehtiä.

Korkeampi jaloangervo 'Erica' näkyy tässä kuvassa taustalla kukassa ja edempänä tuo edellisen kuvan 'Astrible Younique'. Tämä osa tästä kukkapenkki tulee vielä muuttumaan syksyn aikana, sillä tämä on viime vuonna perustettu ja ihan kaikki mittasuhteet eivät olleet minulla etukäteen ajateltuna. Tuo puu tuolla matalan on suklaakirsikka, joka toipui hienosti pupujen syönnistä. Nyt suojaan sen paremmin. Siitä kasvatan uudestaan puumaista (kasvaisi myös pensasmaisesti), joten nyt se tarvitsee taas ajoittaisia leikkauksia.

Aina kun lapset ovat maailmalla tai vain kavereilla, en osaa olla pihalla ilman puhelinta. Pidän älypuhelinta taskussa mukana. Viime kerralla kuuntelin kitkiessä samalla Yle Areenan kautta vanhoja kuunnelmia kuulokkeiden avulla. Tämä dekkarimainen Vainaja kaupan päälle siivitti kitkemistä hyvin. Eikä kuitenkaan ollut liian jännä hämärtyvässä illassa. Naama kyllä ehti hieman multaantua, kun jouduin välillä korjaamaan kuulokkeiden asentoa vähän multaisilla käsineillä.

Saderaportti. Vähintään milli tai kaksi on satanut lisää tätä kirjoittaessa. Seuraavat sateet voisivat suunnata sinne, missä on kärsitään kuivuudesta. Meillä ei tarvitse vähään aikaan kastella.

Saderintama ja ukkonen on juuri nyt täällä. Onneksi otin kuvia tänään, sillä ei tiedä, mitkä kasvit ovat sateiden jälkeen taas kunnossa.

Ostin Huovilan puistosta viime viikolla nupuillaan olevan ritarinkannuksen. Ei ollut hajuakaan sen väristä. Olen ollut niin ihastunut tänään, sillä sen värit näyttävät olevan juuri sitä, mitä eniten ihailin. Taustallaan jaloangervo Erica.

Näiden lähellä on tämä kohta, joka viehättää minua kovasti. Olen tätä jatkuvasti kuvaamassa. Nyt myös laventeli on paremmin kukassa. Minulla on kolme talven kestävää laventelia pihalla, kaikki eri tavoin tänne tulleet. Ihan pieniä sävyeroja taitaa olla kukissa. Yksi itse siemenestä kasvatettu, yksi ostettu perennataimistolta ja yksi marketin poistomyynnistä ihan rupsahtaneena. Kuvassa se marketista ostettu.

Vaikea näitä kuitenkaan olisi erottaa toisistaan kuvien perusteella. Tässä toinen yksilö.

Sinipiikkiputkissa riittää pyöriskeltävää. Jotkut kukat pölytetään nopeasti, näissä viivytään. (Olihan tämä sinipiikkiputki?)

Meksikonhanhikki oli vielä torstaina nupuillaan, kun esittelin puutarhaa. Muuten en olisi ehkä tajunnut niitä nuppuja. Tänään sitten ymmärsin etsiä kukkia, joita jo olikin.

Päivänliljat eivät olleetkaan menneet piloille sateessa. Ne kukkivat nyt muutamassa paikassa. Pidän paljon näistä oransseista, joiden nimeä en laittanut silloin 5 vuotta sitten ylös, kun nämä ostin. Kurjenpolvi Orionin ja punaisen tähtiputken yhdistelmään tuo hyvää kontrastia mielestäni. Siksi näitä aina odotankin.

Useampaan kertaan kasvukauden aikana kukkivia puita saa, jos saa niissä kärhötkin kukkimaan. Yritys on joskus kovempi kuin tulos. Maa on tuossa aika kuivaa ja juurakkoista, joten kärhö ei todella ollut istutettu "oikein". Joten sen vuosittainen kasvaminen on hillittyä. Kukkii se kuitenkin marjatuomipihlajan alaoksilla. Tämän kärhön pitäisi olla Ernest Markham.

Elokuu on alkanut ja jatkunut minulla aika ohjelmallisena. Ja jatkuu vielä jonkin aikaa. Aikaa puutarhatöille on ollut vähän, mutta olen kyllä nauttinut puutarhasta muuten. Loppukesän kitkemiset ovat vielä edessä enemmän tai myöhemmin. Riittääpähän tekemistä myöhemminkin.

Viime kerralla kirjottaessani olin tekemässä itselleni pientä työlistaa hommista. Nyt voin todeta, että mitään en ole tehnyt. Nurmikko on leikattu jossain vaiheessa ja sitä pitäisi taas leikata. Kitkemistä olisi ihan riittävästi tiedossa. Ja kaikkea muutakin voisi tehdä. Arki alkoi rytinällä, menoja on ollut paljon. On alkanut lasten koulu, osa harrastuksista ja flunssakausi.

Olen nyt kuitenkin kuukauden ottanut takaisin sitä kaikkea, mitä puutarha on ajoittain ottanut. On ollut kiirettä paljon, joten olen ajatellut puutarhan saavansa nyt hoitaa minua. Olen tehnyt pakollisia hommia osin puutarhassa lämpimällä säällä. Kylmällä säällä varautunut syksyn tuloon ja antanut kasvien olla ihan rauhassa ja yrittää kestää ihan omillaan. Olen sulkenut silmät rikkaruohoilta ajanpuutteen vuoksi. Olen käynyt välillä tuoksuttelemassa ja vähän miettimässä sipuliasioita.

Punatähkä

Ja puutarha on pärjännyt ilman minua. Se pärjäisi oikein hyvin ilman minua. Mutta pian siellä näyttäisi vähän toisenlaiselta kuin haluaisin. Nyt alkaa jo ehkä olla kiinnostustakin nyppimiseen.

Talvivalkosipulin itusilmuja

Vähän aikaa sitten kiroilin tätä kesää. Esikasvatuista kasveistakaan kaikki eivät kuki, jotkut yleensä heinäkuun lopulla kukkivat kasvit ovat kukassa jotenkin juuri nyt.

Esikasvatettujen astereiden hyvin hidas avautuminen. Lämpölamppu ei taida korvata aurinkoa?

Kun taas osa kasveista, kuten tummalehtinen syyskimikki jatkaa kukkavarsien kasvattelua vähän entiseen malliin. Niin hitaasti, että epäilen niiden kukintaa.

Olen epäillyt ennenkin. Mutta jos talvi ei tule ennen lokakuuta, saatan päästä tänäkin vuonna näkemään tämän rimpulan muodostavan paksun ja tanakan valkean ja tuoksuvan kukan.

Kaikenlaista tapahtuu elämässäni vielä elokuun jälkeenkin, mutta tämä elokuu on ollut pitkästä aikaa sen verran täynnä kaikkea, että kiitän itseäni siitä, että en vaatinut repeämään enää puutarhatöihin. Ne olisivat olleet liikaa. Tänään kuvia ottaessa tunsin jo hieman sellaista syttyvää intoa puutarhaan ja tekemiseen. Annan sen kuitenkin hieman vielä kasvaa, jotta Into ei hyydy heti alkumetreille.

Tänään taas tajusin. Olen kaivannut niin paljon aurinkoa. Vaikka luin lehdestä, että elokuu on ollut harvinaisen pilvinen, se taas jotenkin kirkastui tänään. Tänään oli auringon vuoksi aivan eri tavalla energinen olo. Sotkuiset kasvitkin näyttävät mukavilta valossa. Tässä sotkussa meksikonhanhikki ja valkoinen harmaakäenkukka.

Liljat ovat jo tiensä päässä. Tämä on lähes ainoa, joka vielä kukkii.

Kärhöissä on vielä kukintaa, ei tosin enää kaikissa. Osa taas ovat vielä niin nuoria, että niiden kukintaa odottelen vasta myöhemmin. Madame Julia Correvon joutuu vähän sinnittelemään vuodesta toiseen, mutta kukkii silti.

Valkoinen punahattu jäi matalammaksi, mitä luulin, joten se uhkaa jäädä valkoisen värimintun jalkoihin. Väriminttu on hädin tuskin jaksanut aloittaa kukinnan. Meillä on ollut niin viileitä säitä ja niin vähän aurinkoa.

Tämä syyshortensia on yhä melko matala, joten tätä ei ole vielä tarvinnut siirtää. Voi olla rauhassa paikassaan, vieressä on sekä sinivaleunikon että ukkolaukka "Purple Sensationin" siemenkotia. Sinivaleunikon lehtiruusukkeita on valmiina ensi vuotta varten (on kaksivuotinen) ja toiveikkaana ripottelin nyt sinivaleunikon siemeniä näihin hyviin paikkoihin, mutta rohkenin ripotella niitä myös vähän muuallekin. On todella jännittävää nähdä, missä ensi vuonna on uusia sinivaleunikoiden lehtiruusukkeita, vai onko niitä ollenkaan.

Viime vuonna ostin erilaisia maksaruohoja. Tänä syksynä jatkoon pääsee vertailussa ne, jotka erottuvat sekasotkusta ja pysyvät ryhdikkäästi pystyssä. Näitä koetan siis jakaa lisää. Kaatuilijat saavat joko väistyä tai siirtyä vähemmän näkyvälle paikalle. Pidän näistä kohtalokkaan tummista maksaruohoista.

Toisaalla, vähän pimeässä paikassa, taas pidän näistä vaaleanraitaisista kuunliljoista. Nämä eivät edes ole niin reikäisiä, kuin monessa muussa paikassa lehtokotiloiden takia.

Syyskuu on kuitenkin alkanut. Hieman lempeämmin, mitä pelkäsin. En silti ole henkisesti ihan valmis villasukkiin ja takkatuleen. Toisaalta niistä ei oikein koko kesänä ole tarvinnut luopua. Taidan siis lähinnä jatkaa rusokirsikan punastumisen tarkkailuja.

Oikein hyvää syyskuun jatkoa. Minä taidan vähän jaksaakin taas puutarhaa. Ja nyt se puutarhassa tekeminen taas lataa akkuja.

Minulla ei ole ollut montaa Pelargonia koko kesänä. En sittenkään ole hurahtanut niihin, vaikka huhtikuussa ostin kokonaista 5 pistokasta. Mielestäni ne eivät edes oikein kasvaneetkaan koko kesänä. Olen hoitanut niitä koko kesän vasemmalla kädellä vähän sinne päin.

Huhtikuussa sisäsiloissa

Eivätkä kaikki jaksaneet ulkona kukkiakaan kunnolla tämän kesän olosuhteissa. Ihan kitukasvuisilta ne tuntuivat koko kesän.

Heinäkuussa

Kunnes tänään toin niitä kuitenkin sisään, että edes vähän ehtisi kukkia myös Säkkijärveläinen, jonka kukkia en aukinaisena oikein ole nähnytkään. Melkein auki olevia nuppuja vain viikkotolkulla.

Elokuussa samat kasvit ja pari bonusta

Jostain kumman syystä hieman yllätti sisällä noiden Pelagonien koko, kun mitään kasvua ei muka ollut tapahtunut. Jouduin kuvan oton jälkeen vielä hieman leikkelemään kumman kauas kurottavia töröttäjiä, ja otin näistä pistokkaita.

Syyskuussa sisätiloissa samat pelargonit kuin ensimmäisessä kuvassa.

Jossain vaiheessa siirrän nämä sitten talvilepoon. Saa nähdä, miten monta näistä viidestä tulee olemaan keväällä hengissä. Tuoksupelargonien (2kpl) kohtaloa mietin jonain muuna päivänä. Näidenkin muutaman tapauksen siirtämiseen ja siistimiseen meni aikaa ihan hurjasti. Miten ihmeessä te keräilijät ehditte huoltaa ja hoitaa ja siirtää ja siistiä ja ottaa pistokkaita omasta kokoelmistanne?

On syksy ja jotenkin kutkuttelee. Joka syksy sama juttu. Pitää kaivaa vähän muistia, että mistä sitä keväällä haaveili. Listoja saattaa löytyä tai sitten ei. Aivot alkavat raksuttaa enemmin tai myöhemmin keväisen kukkijoiden sipuleiden perään.

Aika monta sipulia on saanut maahan lykätä, että huhtikuussa olisi muutakin väriä kuin ruskeaa ja harmaata höystettynä mustalla.

Omissa muistikuvissani saattaa käydä niin, että missään penkeissä ei ollut oikein mitään. Tai sitten niin, että jossain penkissä oli aika tungostakin. Mutta ikinä ei voi tietää, että tuhoaako tuleva talvi kaiken vai kasvaako keväälläkin taas ne vanhatkin. Ja silloin kun näitä mietin, on kyse tulppaaneista.

Tungosta kukkapenkissä 27.05.2017? Seassa myös pari Sun Loveria.

Tänä vuonna on ollut kiire. Niin kiire, että yhtään en ole jaksanut nettiä selailla. Kauppamatkalla marketista poimin ekat pussit mukaan ja lauantaina tein pienen koukkaisun sipuleiden äärelle.

Ja ajattelin, että ne ovat nyt näillä resursseilla tässä.

Kunnes kuitenkin poikkeisin katsomassa erään Lidlin, jotta olisikohan siellä kenties kuitenkin jäänyt joku sipulipussi myymättä. Ja olihan siellä. Vielä useampiakin ja vielä alennukseen olivat laittaneet. Ostin noin 15 eurolla 10 pussia (kaksi meni kaverille, loput itselle, öhöm). Olin pidempään jo katsonut laukkoja sillä silmällä, että viinilaukkaa olen halunnut jo pitkään. Sitä ei vain usein marketeissä näy. Melkein jätin ostamatta alennuslaukkasekoituksen. Mutta sitten nostinkin sen koriin, kun ihan varmasti kuvassa jokin laukoista näytti viinilaukalta. No keväällä sitten nähdään, mitä niistä kasvaa.

Luulen, että joku saattaa olla kiinnostunut ostoslistastani. Minä itse olen siitä hyvin kiinnostunut ensi keväänä. Joten tässä tämä lista sitten on (tiedoksi siis itselleni keväällä vuonna 2018, että tässä listassa ei ole niitä paikkoja, joihin ne tulevat menemään, sillä ne eivät ole vielä kaivautuneet mullan alle). Poikkeuksena syksyllä kukkiva tarhamyrkkylilja Waterlily, jonka laitan piakkoin mullan alle, mutta en vielä tiedä, että mihin.

Laukka mix 25kpl
Krookus Remembrance
Krookus Jeanne D'arc
Krookus King of the Strped
Hyasintti Aiolos 5kpl (valkoinen)
Hyasintti Woodstock 8kpl
Tulipa Persian Pearl 20kpl
Tulipa humilis Violacea Black Base 10kpl
Tulipa Spring Green 20kpl
Tulipa Groenland 10kpl
Tulipa Night Club 7kpl
Tulipa Yelow Pomponette 10kpl
Tulipa Sun Lover 10kpl
Tulipa Purissima 10kpl
Tulipa van Eijk 10kpl
Tulipa Exotic Emperor 10kpl

Eikä ollutkaan yhtään pitkä lista, itse asiassa hieman vielä puutteellinen lista. Joitakin näitä minulla jo kukkiikin, kuten Sun Lovereita ja Purissimaa ja taantumisvuoroisia Woodstockeja. Ja jotain saattaa vielä (vahingossa) tarttua mukaan. Kun vain tietäisi, että kukkiiko kaikki dramaattiset tulppaanit myös ensi vuonna vai aikooko ne jo taantua tämän sadekesän jälkeen.

Kukkapenkin draamaa ja kohtalokkuutta kesäkuussa.

Ja miten jaksaa pienet kurjenmiekat kukkia, kun ne taitavat olla kuivien alueiden kasveja. Tajusin myös, että en ostanut yhtään lisää kirjopikarililjojakaan, enkä lumikelloja. Näillä ostoksilla ja maahan kaivamisilla yritän varmistaa sen, että ainakin jotain kukkii myös keväällä 2018.

Etualalla kukki toukokuussa tulppaaneja, jotka sen yhden legendaarisen kamalan kylmän talven jälkeen olivat todella surkeassa kunnossa, mutta seuraavaan kevääseen mennessä saivat jostain voimaa ja kukkivatkin hyvin.

Sunnuntain aamukierros

Kukassa juuri nyt

Erilaiset yllättäjät

Avoimien ihanuuksia

Omassa puutarhassa

Poks

Paluu kotiin

Vierailu Villissä Pihassa

Omenapuupenkissä

Loman loppu

Puolivarjoa ja varjoa

Tuoksujen lisäämistä

Ajan käyttö

Kiitollisuushaaste

Elokuu

Sadetta ennen

Puutarha ei katoa

Syyskuun alkua

Pelargoniat syyskuussa

Muistilista keväälle ja kesälle