Kotona taas

July 2, 2018, 10:25 am

≫ Next: Nuttura löysällä puutarhahommissa

Joskus käy niin, että joutuukin olemaan pois kotoa pionien kukinnan aikaan. Täysin suunnittelematta tällaista ajankohtaa. Helpotukseni olikin jonkinlainen, kun en ollut missanut niin paljon kuin pelkäsin. Ja kotona oli myös satanut reippaasti vettä, joten siirretyt perennatkin olivat hengissä.
Pioni Do Tell on tuolla vaaleanpunaisena kermana sinisen kurjenpolvi Orionin ja punaisen isotähtiputken kanssa. Tämän näin matkani jälkeen ja henkäisin syvään.

Olen tullut kotiin.

Vaikka poissaollessani on ollut kova helle, on ollut myös viileää ja sateista. Pioneissa on silti kukkia.
Pioni Duchesse de Nemours kukkii nyt minulla ensimmäistä kertaa. Avautui juuri ennen reissua, joten olin tyytyväinen, että näin sen vielä kukassa.

Jalkavaimo nousee vielä kylvystä ihan mukavasti myös. Ei näy enää tuoreen kukan punerrusta. Eli pioni Yng fei chu yu.

Sinivaleunikot ovat myös nyt avautuneina ryppäinä.

Mustialan ruususta otin heti kukkia kulhoon sisälle. Niissä on niin hyvä tuoksu.

Vielä olisi kahden pihakierroksen jälkeen kukkia esiteltäväksi, mutta niistä myöhemmin. Alkaa nimittäin uni kutsua. Mukavaa päästä taas lukemaan puutarhajuttuja ja tekemään vähän puutarhatöitä. Lehtoängelmän myötä yritän nähdä kasviunia.

↧

Nuttura löysällä puutarhahommissa

July 9, 2018, 10:40 am

≫ Next: Helteellä

≪ Previous: Kotona taas

Jos päätä kiristää liian kireä nuttura, saa sen helposti löysälle.

Tässä ohjeet: Laita hiukset nutturalle, jotta ne eivät ole tiellä puutarhatöissä.

Tee puutarhatöitä kaikenlaisten puiden alla ja jää jumiin nutturastasi oksiin. Nuttura löystyy, hanskat lähtevät kädestä ja selvitystyö alkaa. Toista sama homma vähintään kolme kertaa.
Toista sama suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänä.

Tavarat ovat levällään, koska huomenna jatkan sitten etupihalla, jossa on myös niitä puita, joihin voi jäädä jumiin.

Meillä on tullut kesäkuun lopun jälkeen muutaman kerran jo todella runsaat sateet. Niiden sateiden turvin sain istutettua monia perennoja, jotka ostin jo aiemmin keväällä tai kesällä. (29.6 yli 30mm, muistaakseni 3.7 lähes 40mm.) Puutarhassa ei silti ole litimärkää, mutta lehtokotilot ovat taas riehaantuneet. Kasveihin ilmestyy reikiä.

Pohdittavana on myös nuoren omanapuun latvuksen tukeminen. On nimittäin tulossa satoa varsin heiveröiseen latvaoksaan.

Tajunnanvirtaraporttini päättyy tähän.

↧

Helteellä

July 18, 2018, 9:57 am

≫ Next: Lempikukkani

≪ Previous: Nuttura löysällä puutarhahommissa

Helleaallon tuloa seuratessa voi jättää nurmikon ajamatta, ettei se suotta kärähdä. Sitten lähellä juhlia voi miettiä, että apilan kukat ovat nyt leikisti niitä juhlakukkia, eikä välittää siitä, että olisi ehkä halunnut nätimmän nurmen juhliin.

Helteellä voi valmistella esikoisen rippijuhlia. Valmistaa mm. voileipäkakut ilman majoneesia ja todeta, että majoneesiton voileipäkakku on vieraiden mielestä parempaa (ja turvallisempaa) kuin majoneesillinen. Ja olla jälkikäteen onnellinen, että juhlien aikana oli lämmintä vain noin 27-28 astetta.

Helteellä juhlien jälkeen lähinnä maata rannalla, jos toisellakin.

Helteellä voi kuvata enemmän kaikkea muuta kuin puutarhaa. Kuten yllämainittuja asioita.

Helteellä voi korkata välillä karpalovissyn tavallisen tai vadelmaisen tai sitruunaisen sijaan.

Helteellä voi ostaa naapureilta vanhan ilmastointilaitteen ja tehdä yksi helteisen elämän parhaimman sijoituksen. Samalla tottuu aikamoiseen hurinaan. Ja tottuu siihen, että hurina ja viileä ilma on mukavampaa kuin kuulla sitä, mitä perheenjäsen huutaa viereisestä huoneesta. Todeta, että myös lapset haluavat hurinan ja viileyden ja kävelevät kertomaan asiansa huutamisen sijaan.

Helteellä voi aloittaa loman jälkeen työt ja olla järkyttynyt herätyksestä aamulla, mutta nauttia työhuoneen lämpötiloista, alle hellerajan.

Helteellä voi saada yllättäen kotona omaa aikaa ilman perhettä, jolloin pakastimessa valmiina oleva jäätelö riittää kauemmaksi aikaa.

Helteellä voi makoilla aurinkotuolissa sen, mitä jaksaa. Ja samalla lukea. Tai ihailla kaikkea lentäviä perhosia, ötököitä ja kimalaisia, joilla on apilan kukissa riemujuhlat. Ja voi aina päättää antaa kimalaisten riemujuhlien jatkuvan ja miettivän hyvin tarkkaan haluaako hikoilla nurmen leikkuun kanssa. Vai riittäisikö hikoilu ihan muuten vain.

Helteellä voi ottaa kuvia puutarhassa sillä hetkellä varjoisemmista kohdista.

Helteellä voi jättää kaikki rikkaruohot juhlimaan ja kastella vain sen, mitä on pakko. Ja samalla vähän nuuhkia hyviä tuoksuja.

Helteellä voi todeta ritarinkannusten kukinnan olevan nopea. Ja miettiä, että onkohan kameran linssissä suttua.

Helteellä heinäkuun puolivälissä voi huomata vaaleanpunaisten syysleimujen aloittavan jo kukinnan.

Helteellä voi todeta vaaleanpunaiseen penkkiin tupsahtaneen (en tajua mistä) mysteerililjan olevan keltainen. Keltaiselle olisi toinen penkki, jonne tämä taitaa vielä muuttaa (jos vain jaksaa tämän merkata ja siirtää). Ja samalla tajuta, että joidenkin liljojen kukinta meni jo.

Helteillä voi myös hämmentyä lakastuneiden pioneiden väristä. Nyt ne ovat haalenneet tälläisiksi

kun noin viikko sitten olivat tällaisiä.

Helteellä voi todeta kärhön värin sopivan hyvin siro- tai marjatuomipihlajan marjojen väriin. Jos jaksaisi voisi jostain etsiä tämän kärhön lajikenimen, mutta se vaatisi jo liikkumista.

Helteellä voi taas todeta, että kesällä on niin paljon ihania näkymiä. Osa näkymistä toistuu joka vuosi, satoi tai paistoi. Osa taas vaihtuu jonkin verran joka vuosi. Tässä taas tämä yksi yhdistelmä, joka iskee joka vuosi. Kärhö Aljonushka ja kurjenpolvi Orion. Molemmat kasvavat tuen sisällä.

Helteellä voi tutkia sääennusteita ja todeta, että ihminen kai tottuu kuumuuteen, jos kerran jaksaa jo kävellä auringon paisteessa ilman sulamista, mutta todeta oman helteisen ruokavalion olevan varmasti vähän ongelmallinen kolesteroliarvoille.

↧

Lempikukkani

July 21, 2018, 11:41 pm

≫ Next: Kartano myynnissä

≪ Previous: Helteellä

Sain haasteen Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista. Kerron siis haasteen ansioista lempikukastani.

Kunhan saan asian päätettyä.

On nimittäin aika vaikeaa.

Minä olen ollut tulppaanifani siitä asti, kun puutarhakärpänen puraisi. Olen alkanut etsiä ihania pioneja ja kärhöjä pihaani myös. Ruusuihinkin alan jo lämmetä, vaikka vieläkään en ihan kaikkia piikkejä sulata.

Olen alkanut keräillä erilaisia kasvilajeja. Olen kiljunut riemusta, kun rusokirsikka kukki ensimmäisen kerran. Olen sinivaleunikon kukinnasta ollut enemmänkin kuin iloinen, ja kurkkinut sinisiä kukkia ikkunasta, jos ulos en ole ehtinyt.

Nyt kuitenkin valitsen tähän hetkeen sinikämmenen. Maksoin mielestäni Sinikämmenestäni aika kovan hinnan ja todella toivoin, että se ei heti kuole. Toisaalta kuusi euroa perennasta ei kai ole paljon, jos pioneista usein joutuu maksamaan vähintään kaksin- ellei kymmenkertaisesti. Multakuormakaan ei ole mitään halpaa. Eikä myöskään viikon ruokaostokset koko perheelle. Eikä kuudella eurolla saa oikein kirjaakaan.

No, tein aika edullisen kuuden euron sinikämmen löydön joku vuosi sitten. Olin siitä aiemmin vain nähnyt kuvia. Keväällä kukkivat perennat olivat pihallani vähissä. Istutin sinikämmenen epäröiden puolivarjoiseen, kohopenkkiin (noin 30 cm multaa). Alla on kostea savipatja.

Sinikämmen ponnistaa mustasta maasta keväällä. Kuva 05.05.18.

Kun sinikämmen lehdet alkavat olla kasvussa, niiden seurana tulee jo kukkanuppu. Sinikämmenen lehti näyttää "takaapäin" tältä. Kuvat 10.05.

Ja kukkanuppu on siellä jo mukana. Kuva otettu ylhäältä päin.

Tänä vuonna oli toukokuussa aurinko ja lämpöä. Sinikämmen nousi maasta kukintaan nopeasti. Vastaavia kuvia muilta vuosilta en ottanut näin tiheästi, joten en muista, kuinka kauan on toisina keväinä kukintaan mennyt. Kuva otettu 12.05 ja nuput vielä supussa.

Kukkii melko pian, kun on noussut maasta. Tämä alla oleva kuva otettu jo seuraavana päivänä eli 13.05.18.

Joudun välillä vähän rajoittamaan viereisen valkotäpläimikän reviiriä. En nimittäin uskalla siirtää nyt tuota sinikämmentä.

Eri yksilöiden kukkien sävyt voivat vaihdella. Minun kasvini kukkii näin. Kukkia tulee useampia. Olen lukenut internetin kautta, että sinikämmen kukan siemen voi tipahtaa multaan ja sieltä voi lähteä itämään uusi kasvi, jos multaa ei kuopsuteta. Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen.

Tämä samainen kohta kukkapenkistä on nyt muuttunut keväästä. Läheltä sinikämmen lehdet eivät näytä enää yhtä freeseiltä, mutta ovat silti yhä keväisen heleät. Onneksi tämä kasvi ei ole lehtokotiloiden herkkulistalla. Kuvasta näkee, että imikkä tulee jo liian lähelle.

Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen. Kukinnan jälkeen nämä lehdet nimittäin ovat ryhdikkäät ja yhä vaaleat. Varsinkin viereisen valkotäpläimikän ja havujen rinnalla, sinikämmen lehdet loistavat ja tuovat valoisuutta, kun paikka jää varjoon. Alla olevassa kuvassa näkyy myös se, miten valo aamuisin siivilöityy viereisen puun oksien tekemien varjojen kautta.

Sinikämmen valikoitui nyt lempikasvikseni myös sen vuoksi, että olen miettinyt jo keväästä asti, että tämä kasvi vaatisi ihan oman postauksen. Kun tämän kasvin esittely on nyt tehty, voi olla, että joku toinen kasvi nouseekin mieleeni niin, että siitä tulee heti uusi lempikasvini. Tunnistan nimittäin sen, että lempiperennani voivat vaihdella vähän väliä. Sen lisäksi voi olla lempipuut ja lempiyksivuotiset.

Haaste kuului näin:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti ( Hilu / Maatiaiskanasen Elämää- blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (tai useampia)

Haaste lähtee nyt P-alkuisille blogeille:

Pihakuiskaajan matkassa
Puutarhassa
Päiväpesän elämää

Tämän haasteen saa ottaa mukaansa kuka tahansa muukin.

↧

Kartano myynnissä

July 23, 2018, 5:00 am

≫ Next: Vähällä huomiolla

≪ Previous: Lempikukkani

Kävimme perheen kanssa Hollolan Pyhäniemen kartanossa katsomassa Bonk-näyttelyä (ei auki maanantaisin). Pyhäniemen kartanolla on pitkät juuret ja satuin lukemaan heidän sivuiltaan, että kartano on myynnissä. Jos olisin voittanut sen Eurojackpotin 90 miljoona euroa, ei tarvitsisi ostamista edes harkita. Nyt voi jo heti päättää, että ei pysty ostamaan. Koska kartano on myynnissä, ei ole takeita, mitä siellä ensi vuonna tapahtuu.

Kartanon pääovi.

Kartano puutarhasta päin.

Kartanon alakertaan sopii loistavasti Bonk-teokset. Arvokas kartano ja sitten hölynpöly-teokset. Välillä en tiennyt, kumpaa katselen mielummin, näyttelyä vai kartanon kalusteita ja huoneita. Bonkista voi lukea enemmän täältä.

Ja sitten silmät osuvat kartanon kattoon. Ei meillä vain tuollaisia kattolistoja ole.

Kieltämättä kauniille työpöydälle sopi ihan hyvin tämä Bonk-puhelin, vaikka vallan hyödytön kapistushan tuo näyttäisi olevan.

Flyygeli-huoneessakin on menneiden aikojen fiilistä.

Luulin aluksi, että yhteen nurkkapöytään on laitettu oikeat kahvikupit esille.

Kurkistus kahvikupin sisään, huh.

Pari kimppua liljoja riitti täyttämään koko huoneen tuoksulla, jota poikani ei arvostanut ollenkaan.

Muissa kartanon tiloissa oli muiden taitelijoiden töitä. Alakuvassa Satu-Minna Suorajärven teos.

Jostain syystä minua puhutteli näin helteessä tämä Ninni Luhtasaaren teos Hikinen tyyppi.

Näyttely jatkuu toisessa rakennuksessa, jossa on myös kahvila. Teoksia on näytteillä paljon, joten nämä esittelemäni olivat vain pikkuripaus.

Meillä on tapana käydä perheen kanssa vähintään yhdessä kesänäyttelyssä joka kesä. Joskus olemme käyneet useammassakin. Tästä näyttelystä pidin taas todella paljon, koska ei ollut liian yksipuolinen. Oli tarpeeksi hassutteluakin mukana. Ja onhan työ ympäristö aivan ainutlaatuinen. Vielä muutama vuosi sitten pari puutarhuria oli tuolla kesätöissä pistämässä vanhoja perennapenkkejä kuntoon. Nyt kaikesta näkee näin harrastelijakin, että enää siellä ei kyllä ole koko kesää töissä kahta puutarhuria.

Siinä olisi jollekin hyvä projekti. Jos ette ole kartanoa ostamassa, vielä sen saa nähdä näyttelypääsymaksun hinnalla.

↧

Vähällä huomiolla

July 30, 2018, 11:50 am

≫ Next: Sateen monet puolet

≪ Previous: Kartano myynnissä

Hyötykasvit(kin) ovat olleet tänä vuonna viime aikoina vähän vähemmällä huomiolla. Huomasin eilen, että tomaatit alkavat kasvaa kohta matalan hautomon läpi. Nimittäin ns. kattoluukku, eli ikkuna, on ollut yötä päivää raollaan. Pian pitäisi ehkä latvoa, sillä nyt 10 seuraavan päivän sääennuste ennustaa jo viileneviä säitä.

Ostin naapurilta esikasvatettuja jättiverbenoita keväällä. Nämä taisivatkin olla sitä vähän matalampikasvuista sorttia, koska eivät järin korkeita ole. Joka tapauksessa tämä verbena taitaa olla ihan hyvin juurtunut laatikon nurkkaan, kun kerran haluaa tuoda uutta kasvuaan myös laatikon sivulle. Saa nähdä kehittääkö kukkaakin tuonne.

Viime aikoina kastelua on saanut taas harrastaa, mutta perennoja en enää jaksa kastella sitten millään. Toivon, että suuria menetyksiä ei enää tällä kuivalla jaksolla tule. Ilman katteita hyötykasvit tarvitsevat vettä ja niiden kastelu on saanut nyt olla se joka päiväinen homma. Onneksi kesäkukkien määrä on joka vuosi minulla kohtuullinen.

Lyhyitäkin reissuja varten on täytynyt kasveja kastella hartaudella etukäteen ja silti kovin kuivaa on. Pelargoneja olen alkanut ajoittain upottaa ämpäriin ja annan siellä imeä vettä, jotta ahtaassa ruukussa jaksavat, vaikka olisi vähän aikaa pois. Muilla kasveilla on sentään multatilaa vähän enemmän. Silti kotiin palatessa pelargonienkin multa on kuin suoraan autiomaasta. Kukinta on silti oikein mukavan runsasta, vaikka ovatkin aika huolimattomalla hoidolla noin muuten.

Helteiden aikana kaikkien kasvien hoito on suoritettu aika vasurilla. Moni sisällä oleva kasvi on joutunut ulos. Sisällä ajoittain pakko pitää verhoja kiinni ja osa kasveista riutuu valon puutteesta. Kesällä. No, ulkona sitten saavat lämpöä, valoa ja vettäkin säännöllisemmin kuin sisätiloissa. Kun ilmat kylmenevät, pääsevät viherkasvit taas sisään ja aurinkoakin voi päästää taas sisään.

Ei ole vuodet/ tai Suomen kesäsäät) veljeksiä.

↧

Sateen monet puolet

August 1, 2018, 9:25 am

≫ Next: Elokuun kukat

≪ Previous: Vähällä huomiolla

Meillä oli pitkään sateetonta. Sateetonta ja hellettä. Tai pari kertaa satoi pari tippaa ohi kulkeneesta pilven riekaleesta ja samalla paistoi aurinko hellelukemissa. Tänään sitten olikin kunnon ukkoskuuro. Paikoin sadevesiviemärit eivät vetäneet ja jouduin miettimään autoillessa reitit uudestaan, etten jää jumiin pikkujokiin, joita joskus katuinakin käytetään. Joka paikassa ei satanut yhtä paljon. Meillä satoi 45mm. Edellisestä sateesta olikin lähes kuukausi, joten luonnolle ja omalle puutarhalle tämä oli hyvä sade. Monelle autolle tai talojen kellareille ei.

Puutarhassa on nyt jotkin kasvit hieman nuokkuvia. Näiden syysleimujen lehdet riippuivat kuivuudesta eilen. Ja nyt sade kasteli nämä muuten riippuviksi.

Jacmanii-kärhökin näyttää alakuloiselta. Ville de Lyon taas kukkii ihan kuin mitään ei olisi satanutkaan.

Jopa tomaattihuone sai paljon vettä, sillä "katto" oli raollaan ja vettä tuli myös sivusta sisään. Tomaattihuoneen multa ei kastu noin perusteellisesti kastelukannulla. Vaikka katolla on pari ikkunaa, silti multa oli ihan tasaisen märkää.

Lehtokotilot pinnistelevät näiden säiden jälkeen esiin. Ja jos huvittaisi, olisi tiedossa juuri nyt hyvää kyykkimistreeniä. Kuitenkin osalta on vain pakko ummistaa silmänsä, muuten kyykin tuolla aamuun saakka samassa hommassa.

Paikallisissa sadekuuroissa on rajuutta ja sitä outoutta, että parin tunnin kuluttua saa on taas jotain ihan muuta. Punatähkistä näkyy, että satanut on. Joistain muista kasveista taas ei erota mitään.

Saa nähdä minkälaisia sateita vielä loppuviikosta tulee. Kumpparit on jo valmiina.

↧

Elokuun kukat

August 12, 2018, 6:47 am

≫ Next: Loppukesää

≪ Previous: Sateen monet puolet

Vaikka meilläkin on ollut kuuma ja kuivaa, olen saanut nauttia ihan oikeasti vihreästä puutarhasta. Sen verran olemme saaneet sateita, että ruohoa olen leikannut pitkin kesää, tosin suurillakin tauoilla. Nurmikko ei ole palanut. Heti elokuun ensimmäinen päivä satoi vettä se 45 milliä, jonka jälkeen nurmikkoa olisi pitänyt leikata jo pariin otteeseen. Olen leikannut vain kerran sateiden jälkeen ja sen kyllä huomaa. Alakuvassa reitti kasvimaalle.

Olen antanut yrttien kukkia pitkin kesää. Aina jostain on kuitenkin saanut poimia ruokiin myös uutta kasvustoa. Vain vähän olen yrttejä säilönyt. Yrttilaatikkoa en usein kastele yhtään koko kesänä. Tänä kesänä olen kastellut jopa kerta viikkoon kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan. Ilma katteita näki aina, miten multa kuivui.

Olen ollut tavattoman laiska kitkijä kuumien säiden aikana. Elämänlanka oikein riehaantuu, kun selän kääntää. Ja kun sitä on pitkään kitkemättä, on jo oltava varovainen, ettei saa perennoja mukaansa. Ämpäri täyttyy nopeasti ja jää helposti niille sijoilleen. Edelliset omistajat ovat päästäneet jossain vaiheessa maahumalan nurmikolle. Ja se on tällä hetkellä oikein riehakkaalla tuulella. Välillä ei tiedä, onko maahumalan alla heinänkorsia ollenkaan. Maahumala yrittää välillä kiivetä perennapenkkeihinkin.

Maksaruohot ovat olleet kovin aikaisin tänä vuonna kukassa, ne ovat olleet kimalaisten suosikkeja. Syysleimuista tässä penkissä on lähinnä valkoista. Eri paikoista saatua/ ostettua vanhaa kantaa, tuo korkea etummainen ei kuki vielä. Luulin, että se olisi noita valkoisia kukkijoita matalampi. Jaloangervojen vaaleanpunainen/valkoinen kukinta tässä penkissä alkaa olla ohi.

Edellisen penkin sinipiikkiputki on sellaisessa paikassa, jossa sitä pitää tukea pysymään pystyssä. Paikka jää varjoon iltapäiväksi ja ihan kuin pikkuputki yrittäisi kurottua auringon suuntaan. En tiedä, mihin sen laittaisin parempaan/aurinkoisempaan paikkaan. Vai kallisteleeko tämä aina?

Tummia maksaruohoja meillä kasvaa kahta lajia. Alakuvassa vasemman puoleisessa on kotiloiden syömät lehdet. Oikean puoleisessa on lehdessä vain yksi reikä. Koska iloisesti sekoitin ja hävitin nimikyltit (kuitenkin), en voi ostaa oikein varmuudella samaa hyvää lajia lisää.

Sama penkki toiseen suuntaan kuvattuna alkaa olla jo hyvinkin loppusuoralla. Liljoista on kukinta loppunut ja mm keltavaleunikko alkaa ruskistua vanhuuttaan. Kärhöt onneksi jatkavat vielä.

Toisessa penkissä aikaisemmin kukassa olleet punaiset tähtiputket ovat haalistuneet vaalean marjapuuron värisiksi. En tiedä, vauhdittiko haalistumista tänä vuonna kuivuus.

Minä pidän vahvoista väreistä. Usein kärhö Aljonushka kukkii koko ajan vahvasti lilana. Nyt siinäkin on minun silmiini tapahtunut hieman värien haalistumista. Tai sitten vain kuvittelen. Tai tuo ruskistuminen ja viereisen Orionin kukinnan loppuminen haalistaa sävyjä.

Tämän vieressä kasvaa omenapuu Huvitus, joka tuottaa parhaillaan sen verran omenaa, että puu on tuettu. Nyt tätä taakkaa helpotetaan syömällä joka päivä puusta hedelmiä. Kummallista on, että kypsätkään omenat eivät millään meinaa tippua puusta. Näkee, miten osa uhkaa alkaa ruskistua puuhun. Kypsinä nämä ovat jauhoisia ja makeita. Vähän raakana menisivät piirakkaan.

Meidän puutarha ei ole ollut kovin hyvä paikka kaunopunahatuille. Mielelläni niitä tänne haluaisin. Savimaahan niitä on turha tunkea. Kohopenkeissä olisivat hyvät. Lehtokotilot sateisina hetkinä saavat lehdet helposti reikäisiksi tai syövät kasvit jopa kokonaan jo alkukesästä. Nyt onneksi on pari (kuivuuden takia matalaa) yksilöä hengissä. Etupihalla on hyvin ohuesti maata puiden juurien päällä. Siellä kuivuus on tänä vuonna näkynyt matalina kasveina tai kasvimenetyksinä. Sentään yksi kaunopunahattu näkyy juuri helminukkajäkkärän kanssa. (En muuten ymmärrä, miksi millään kasvilla pitää olla jäkkärä nimenä? Kuulostaa ihan vitsikirjasta repäistyltä.)

Takapihalla taas valkoinen kaunopunahattu on vasta avautumassa. On mahdollisesti jäänyt turhan varjoon tai tätäkin kuivuus on kurittanut. Miten ihmeessä saisi joskus nämä penkit siten suunniteltua, että kaikki kasvit näkyisivät joka vuosi. Luulin, että valkoinen (avautumassa siis vasta) kaunopunahattu kasvaisi yhtä korkeaksi kuin valkoinen syysleimu. Kuva myös paljastaa elämänlangan kiipeilyt.

Ensi vuonna kasvimaalle laatikoihin laitan yhä kesäkukkia siemenestä kasvamaan. Niitä olisi voinut laittaa enemmänkin. En kai taas oikein lukenut pussi kyljestä, mutta kylvin kosmoskukkaa, joista osa on noin 170cm varren päässä, osa taas ei. Jää vähän matalammat tsinniat varjoon, jotka on niiden seassa. Korkeimmat kosmokset eivät kuvassa näy. Kesäkukat ovat myös varjostaneet tomaattihuonetta. En tiedä, onko se ollut tänä vuonna hyvä vai huono juttu.

Korkeimpia kosmoskukkia pitää melkein taivuttaa (kun laatikoissa ovat), että saa niitä katsella. Meillä satoi aamulla ja sen jälkeen kimalaiset olivat ihan kohmeisina kasveissa. Hieman kyllä taas liikkuivat, kun kasveja kävin tutkimassa.

Pieniä kukkakimppuja raaskin kerätä sisälle. Osa kasveista on siten viimeisiä hetkiä elossa. Olen kuitenkin lukenut netistä, että Sedum-lajit kasvattavat vedessä juuria. Eli hyvä syy siis tehdä kukkakimppuja, joihin voi laittaa sekaan maksaruohon ja toivoa, että ne juuret kasvavat (kunhan muistan tarkkailla tilannetta).

Parina päivänä on jo tuntunut siltä, että helteet tuskin palaavat. Tänä vuonna Välimeren lämmöt on saanut ihan kotimaassakin. Ehkä pian taas jaksaa kaivaa maahan pari kuoppaa, jos kitkisi vähän ensin.

↧

Loppukesää

August 19, 2018, 7:55 am

≫ Next: Talvipuutarhan puutarhassa elokuussa

≪ Previous: Elokuun kukat

Vaikka kesä on todella tuntunut kesältä ja vaikka arki ja syys saa saapua, on silti aina tähän aikaan vuodesta minusta jo jotenkin haikeaa. Väri ja valo muistuttaa jo kasvukauden päätöksestä, vaikka se ei vielä täällä olekaan.

Joka vuosi kuitenkin tähän aikaan alkaa myös kutkuttamaan seuraava kevät. Ja se, mitä kaikkea multaan voisi piilottaa ensi kevättä tai kesää varten. Nyt olen huomannut, että joka syksy kannattaa piilottaa multiin joitain sellaisia sipuleita, joista ihan oikeasti haaveilee. Viime syksynä laitoin liikaa sellaisia ihan-sama-mitä sipuleita ja keväällä oli ei ollut ihan samanlaista kutkuttavaa odotusta, mitä joskus on ollut. Joten tänä syksynä ostan muutamia ihanuuksia. Vielä en tosin tiedä, että mitä.

Vaikka into tehdä puutarhatöitä on jossain ihan missä sattuu, niin päässä pyörii silti muutamia vaihtoehtoja. Voi olla, että vielä tässä joku päivä tämän vuoden aikana silti tapahtuu uusi nytkähdys puutarhainnossa perennojen puolella, tai sitten se tulee vasta ensi vuonna. Myös hyötyviljely puolella olisi kiva kehittää tomaateille joku parempi kasvupaikkaratkaisu niitä tavallisia kesiä varten, kun oikea kasvihuone ei ole vielä mahdollista.

Olen ollut koko kesä erittäin laiska kesäkukkien lannoittaja. Jos olisin ollut reippaampi, olisi ehkä keijunmekkoni vielä tuuheampia. Näin loppukesästä kuitenkin kasvi on parhaimmillaan. Keijunmekko on köynnöstänyt ylöspäin.

Koska minulle jäi vielä yksi taimi, laitoin sen taas amppeliin valumaan alaspäin. Tai niin se valui hetken, kunnes alhaalta kasvaneet köynnökset tulivat tarpeeksi korkeiksi. Enää en tiedä, missä mikäkin kasvi on. Ikinä tämä kasvi ei ole minulla kasvanut taivasalla ja maassa yhtä runsaasti kuin ruukussa lipan alla, jossa sen vedensaantia on helpompi säädellä.

Tätä kylttiä en enää pidä ovessa, sillä joskus lapsen kaverit eivät soittaneet ovikelloa, vaan kiersivät koko pihan luullen, että kyltti oli jätetty vihjeeksi tulla puutarhan puolelle.

Sain kerran lahjaksi Katjalta (Päivänpesän elämää) köynnösukonhatun taimen. Laitoin sen kärhötuen juurelle. Ekana vuonna kasvua tapahtui, mutta luulin, että köynnös hävisi. Tänä vuonna näin, että se aloitti kasvun todella reippaana, mutta sen jälkeen köynnösviidakko alkoi kasvaa ja luulin, että jotain tapahtui köynnösukonhatulle, kunnes tänään tutkin paremmin, että mitä punaista pilkistää kärhöviidakosta, kun lilat kärhöt lopettivat kukintansa.

Mutta ei tapahtunutkaan mitään huonoa, sillä nyt köynnösukonhattu kukkii. Ja vielä on paljon nuppuja tulossa kukkaan.

Meidän perheessä on arki koittanut. Tänä vuonna onneksi osin ihan lempeällä tavalla. Eli ei ollut suuria muutoksia kuvioissa. Minun oloni on silti vähän kuin tuo alla olevan kuvan kosmoskukka. Hieman rupsahtanut.

↧

Talvipuutarhan puutarhassa elokuussa

August 21, 2018, 8:23 am

≫ Next: Peilikuvia vai Peili kuvia?

≪ Previous: Loppukesää

Kun kävelee Töölöstä Kallioon tai Kalliosta Töölöön, on matkan varrella Helsingin talvipuutarha. Minulla oli elokuussa vähän aikaa sitten asiaa sekä Töölöön että Kallioon, mutta ei aikaa mennä Talvipuutarhaan sisään ja olin kävellen liikenteessä. Onneksi aikaa oli silti ulkotilojen katsastamiseen. Nämä vanhat rakennukset ovat kauniita. Ja realistisesti kuvassa näkyy, että samana päivänä oli puutarhassa sadetukset käynnissä.

Nyt oli kukassa ruusuja eri vaiheissa.

Sekä kaunopunahattuja eri väreissä.

Myös perhosten kanssa.

Myös muita loppukesän kukkijoita kukki aurinkoisella porrastetussa rinteessä.

Ihanaa on, että istutuksista on myös kyltit, jos jotain kasvia ei tunnista.

Kuuntelin samalla miten pari puutarhuria juttelin mahdollisesta lannoituksesta, kun ihailin myös kesäkukkaistutuksia.

Ja mietin, että olisiko nuo tummalehtiset Daahliat lehtokotiloiden mielestä yhtä herkullisia kuin vihreälehtiset.

Aina kannattaa järjestää aikataulut siten, että ehtii pysähtyä kasvien äärelle.

Tai vähintään näköalojen äärelle.

↧

Peilikuvia vai Peili kuvia?

August 22, 2018, 10:30 am

≫ Next: Vai syyskuu

≪ Previous: Talvipuutarhan puutarhassa elokuussa

Kun omasta puutarhasta ei mielestään saa mitään järkeviä eikä vähemmän järkeviä kuvia, voi alkaa leikkiä vaikka peilillä. Jos ei saa liian korkeaa kasvia kuvaa, voi ottaa peilin avuksi.

Kun omassa puutarhassa kasvaa liian vähän kaunopunahattuja, voi niitä monistella.

Kun haluaa nähdä samaan aikaan puun runkoa ja lehdistöä.

Tai nähdä kahteen eri suuntaan puutarhassa.

Tai haluaa peittää näkyvistä jotain, voi laittaa peilin eteen ja katsoa, mitä peilistä näkyy.

Peilillä saa väriä myös sinne, missä sitä ei olisi.

Zoomin kanssa peilin ääriviivat eivät niin näy ja tulee jotenkin ihan kumma olo kuvaa katsellessa. Zoomaus on myös yllättävän hankalaa peilin kanssa leikkiessä.

Hauskaa leikkimistä, vaikka nyt tuntuu jotenkin, että päässä pyörii. Tuleeko näistä vain minulle vähän keinuva olo, kun oma mieli tietää, missä kasvien oikeasti pitäisi olla? Suosittelen kokeilemaan omassa puutarhassa.

↧

Vai syyskuu

September 2, 2018, 10:00 am

≫ Next: Minä puutarhurina

≪ Previous: Peilikuvia vai Peili kuvia?

Tänään oli aivan kuin elokuinen päivä. Lämpöä 20 astetta ja pitkähihainen oli liikaa. Kalenteri kuitenkin väittää syyskuuta.

Pitkänhuiskeissa kosmoskukissa on vielä niin paljon nuppuja, että en raaski niitä poimia juuri ollenkaan.

Yhdelle kosmoskukalle ja pari tuoksuherneelle ei löydy kunnon maljakkoa. Onneksi en niin erottele juomalaseja ja maljakkoja toisistaan. Tuleepahan jotain käyttöä laseillekin.

Tänään katselin, että valkoinen (vanhaa kantaa oleva) syysleimuni kuitenkin ruskistaa muutamia kukkia. Tai sitten ruskistuminen johtuu sateista, joita oli viime viikolla.

Pidän kuitenkin aina näistä tällaisista syysleimuista, jotka pudottavat kukan, kun se on tulossa vanhaksi, kuten alakuvassa.

Mielestäni tämä pehko ei ikinä ennen ole ollut näin korkea. Toki voin muistaa väärinkin. Ehkä keväällä taas tuota puskaa voisi jakaa. Toisaalla, samassa penkissä, kasvaa toista lajia vanhaa valkoista syysleimua. Se ei kasvanut yhtä korkeaksi, ja kukinta oli aikaisempi. Tällainen vuorotellen kukkiminen onkin oikein toivottavaa.

Valo osui tänään päivänliljaan, kuin suoraan spottivalona. Yllätyksekseni vielä näköjään tuli kukka.

Myös alppikärhö (nimi hukassa) päätti kukkia vielä. Tämä on ollut niin huonolla hoidolla, että onkin usein katkennut aina keväällä, joten keväällä kukintaa ei pitkään aikaan ollutkaan. Nyt yritän olla sitä ensi keväänä katkomatta.

Laiskuus puutarhatöiden suhteen on tainnut katketa. Enää en ole superlaiska, mutta silti vähän laiska. Vaikka kitkentäjätettä tulikin useita ämpärillisiä, en silti kovin tehokas ollut. Onneksi puutarhaa voi hoitaa välillä vähän laiskemmin.

↧

Minä puutarhurina

September 11, 2018, 12:50 pm

≫ Next: Lokakuun inspiraatio

≪ Previous: Vai syyskuu

Kiitos Millainen puutarhuri olen? - haasteesta Intianminttu Mielen Lumoa-blogista. Ja kiitos Pauliina Kukka&Kaali-blogista, että laitoit haasteen liikkeelle. Näitä vastauksia on ollut hauska lukea.

Valitsin nyt tällaisen tajunnanvirran tyylikseni, kun vastaan kysymyksiin. Aihealueita ovat:

Puutarhasuunnittelu
Ostokset
Työkalujen säilytys
Minä hyötytarhurina
Kitkeminen
Puutarhapuuhat
Puutarhan tyyli
Kasvivalikoima
Minä ja sää
Suhtautuminen vuodenaikoihin

Puutarhasuunnittelu:

Minä en osaa luokitella itseäni puutarhasuunnittelijana mitenkään. Toisaalta teen suunnitelmia, joskus jopa paperille. Mutta minun on pakko nähdä asioita konkreettisesti. Joten suunnitelma voi silloin muuttua asiaa tehdessä, sillä kukkapenkkiä kierrellessä voi tulla parempi idea. Ei ole myöskään erikoista sekään, että jokin "valmis" kukkapenkki onkin seuraavana vuonna selkeästi liian pieni ja se leviää johonkin suuntaan vielä ainakin vähän.

Joskus taas suunnitelma on ikään kuin muhinut mielessä, tartun lapioon ja alan kaivaa.

Omaa puutarhaa voi aina myös katsoa uusin silmin ja huomata eri aikoina puutteita, joita sitten on hyvä jatkossa täydentää.

Suunnittelin, että kosmoskukat kasvavat noin 80cm korkeiksi ja tsinnia niitä hieman pidemmäksi. Toisin kävi. Kastelukannu on mittatikkuna. Kosmoskukat ovat ehkä noin 150-180cm korkeita.

Ostokset:

Ostokset selvästi muuttuvat myös käytettävän rahavirran mukaisesti. Tänä vuonna päätin, että tänä kasvukautena en tee mitään uudistuksia, enkä suuria hankintoja. Syynä se, että rahavirrat (tai puroset) ohjautuivat muihin asioihin. Olen mielestäni pysynyt hyvin päätöksessä. Keväällä olen muutamia hankintoja tehnyt mm. Marketanpuiston markkinoilta, mutta uusien ostettujen taimien määrä on alkukesän jälkeen tipahtanut nolliin.
Tänä vuonna kyttäsin Lidlin mainoslehtiä, jotta osasin olla oikeana päivänä kyttäämässä ja säästämässä. Sillä minun elämästänihän ei tule talvella mitään, ellen ole syksyllä piilottanut multiin jotain uutta odotettavaa sipuleiden muodossa.

Pitää aina muistaa, että aikaisin kukkivat krookukset voi laittaa lähes mihin vain, kunhan niiden lähelle pääsee kävelemään. Myöhemmin kukkivia krookuksia ei kannata laittaa penkin keskelle, jos siellä kasvaa esim suurilehtisiä ukkolaukkoja tms.

Edelliseen ja tähän kohtaan liittyen, minulla on selkeästi muutamassa penkissä liian vähän krookuksia. Niitähän pitää olla vähintään kimalaisten takia. Joten nyt multiin tulee pääsemään krookuksista:
30 kpl Ruby Giant
20kpl Krookus gelb/yellow (ei muuta lajikenimeä)
30kpl Barr's Purple
10kpl Jeanne d'Arc
22kpl King of the Striped
12kpl Krokus Vernus Grand Jaune

Osaa näistä krookuksista jo kasvaakin jossain päin puutarhaa, osaa taas ei. Myös samaisesta aiemmin mainitusta ostospaikasta lähti mukaan:

10kpl Iris Katharine Hodgkin
8kpl Narsissi Cassata
10kpl Narsissi Cheerfulness
8kpl Tulppaani Negrita Douple
10 kpl Tulpaani Virichic
8kpl Tulppaani Paul Scherer
8kpl Tulppaani Huis ten Bosch
12 kpl Tulppaani Purple Prince
10 kpl Rhapsody of Smiles

Kaikki tämä luettelo vain noin 36 euroa. Siis selvää ja pelkkää säästöä. Toki vielä ostan jostain vähän suuremman määrän liljakukkaisia valkoisia tulppaania, koska on sellainen pakkomielle juuri nyt.

Etualan tummat tulppaanit ovat Paul Schere- lajiketta.

Työkalujen säilytys

No, surkeaa kaikin puolin on tuo työkaluasia. Ensinkin työkaluja on liian vähän ja jotkin hävinneet. Ties vaikka joskus niihin vielä törmään, vaikka kompostorista tai kaivan niitä esiin jostain ties mistä. Koska olen ihan huono säilyttämään työkaluja oikeissa paikoissa, varon myös kovin kalliiden työkalujen ostamista, jotta ne eivät ole ihan heti pilalla surkean säilytyksen tai unohtamisen takia. Parhaiten säilyy paikoillaan työkalut, jotka ovat jo päätyneet koristeiksi.

Tämä kuva sopisi myös puutarhapuuhiin tai kitkemiseen. Olen näköjään kitkenyt kivituhkaa, kerännyt lehtokotiloita, sekä punainen nurmikolla on kanttausrauta. En erota, olenko jo kantannut, jättänyt asian kesken vai suunnitellut kanttaamista. Kuva on otettu heinäkuussa, joten työkalut tai hanskat eivät enää onneksi ole noilla sijoillaan.

Minä hyötytarhurina

Jos tämän asian tiivistäisin: Kävisi todella ohuesti, jos olisin oman kasvattaman ruoan varassa. Nälkä tulisi jo kasvukaudella. Eli vähän enemmän voisin asiaa vielä opetella, että saisin paremmin satoa siltä alalta, mitä viljelen. Joka kevät yhtä innokkaana ja jossain vaiheessa kesää asian vähän unohtaen. Varsinkin sen lannoittamisen.

Heinäkuussa salaatti oli ehtinyt kukintavaiheeseen, talvivalkosipuli ja porkkana oli yhä vailla lannoitusta.

Kitkeminen

Olen alkanut iän myötä pitämään kitkemisestä. En toki pidä siitä aina, enkä varsinkaan joka päivä. Mutta olen päässyt joskus kitkiessä jopa mediatiiviseen tilaan, jolloin kaikki murheet, huolet ja muut ovat kadonneet ja on ollut vain minä ja edessä näkyvä rikkaruoho. Sellaista arjen helppoa mindfullnessia. Mutta täytyy myöntää, että joskus kitken kyllä vaan sinne päin ilman mitään kiinnostusta hommaa kohtaan.

Puutarhapuuhat

Teen mielelläni uusia projekteja. Yritän opetella saamaan nautintoa myös vanhan uudistamisesta tai ylläpidosta. Joskus mikä tahansa puutarhapuuha tuntuu ihanalta ja joskus kaikki puutarhahommat vaativat oikein patistamista. Siis itse patistan itseäni. Onneksi osa hommista puutarhassa palkitsee välittömästi. Pidän siitä konkreettisesta oman käden jälkien näkymisestä ja toisaalta siitä, että osassa kärsivällisen odottamisen jälkeen näkee tuloksia.

Tänä kesänä kastelukannuille oli käyttöä. Saaveista oli vesi loppu useasti, joten kannuja tuli täytettyä ja niitä raahattua paljonkin. Kuten varmasti moni muukin teki. Onhan sekin yksi puutarhapuuha.

Puutarhan tyyli

Voi, kun vaikea kysymys. Minulla ei taida olla tyyliä. Minulla on visioita, joita haluaisin, mutta en tiedä, mistä niitä ammennan. Visioiden toteuttamisen esteitä on monia, joten puutarhassani ei näytä siltä, mitä olen visioinut. Pieniä asioita teen eri ideoiden pohjalta. Esimerkkinä eräänä vuonna syksyllä muistui mieleen erään lehden kansikuva, jonka muistelin olevan todella kaunis. Muistikuvan mukaisesti ostin sipulikukkia ja piilotin niitä multiin. Toiveena samanlainen näkymä kuin nähdyssä kuvassa. Keväällä mielestäni yhdistelmä oli ihana ja melko lailla kuvan näköinen. Päätin sitten etsiä vanhan lehden käsiini. Löysin sen ja huomasin, että kuvassa olikin ihan erilainen, mitä olin muistellut ja omat mielikuvat olivat täydentäneet kuvaa jo hyvin erilaiseksi.

Luulen, että joku muu joutuu kertomaan minulle, mitä tyyliä voisin edustaa.

Joskus viehätyn kontrasteista, joskus harmoniasta.

Kasvivalikoima

On sekalainen. Ihan peruskasveja ja aina muutamia erikoisuuksiakin. Jos jonkin hankalana kasvina pidetyn saan menestymään, en uskalla sitä siirtää. Tai ainakaan siirtää kokonaan.

Nykyisin kieltäydyn kovasti leviävistä kasveista, ellen keksi niille hyvin rajattua paikkaa tai pidä kasvista kovasti. Myös mietin joidenkin kasvien kohdalla kasvatuksen järkevyyttä, jos tiedän kasvien olevan esim lehtokotiloiden herkkua. Vaikka poikkeuksiakin näistä on.

Saa arvata, kumpi näistä sinivalkoisista kasveista on se, jota en uskalla siirtää ja kumpi on näistä se, jota kitken pois, mutta joka silti vaan lisääntyy. Sininen sinivaleunikko on aarre, jota en kitke edes unissani. Näitä uhkaavaa kanadanvuokkoa en suosittele ikinä istuttamaan maahan, joka on vähänkään kosteahko ja multava. Kuivassa ja kivisessä se varmaan pysyy aisoissa, ehkä. Kuumuuden takia takana olevat kuunliljat ovat lähes reiättömät.

Minä ja sää

Sumuinen aamu syyskuussa.

Tarkkailen säätä paljon. Osin puutarhan vuoksi, osin sen vuoksi, että voinko mennä töihin kävellen kastumatta. Tai tarkkailen säätä, että mitä lapsen pitää pukea ulkotreeneihin päälle. Saatan käydä joskus vähän väliä seuraamassa saderintama ennustusta. Tai joskus riittää se, että katson ulos ja teen asiat sen mukaan. Sademittarista seuraan mielelläni kertyvää sadetta. Kesällä oli ihana pitää kastelutaukoja, jos millejä oli tullut tarpeeksi sademittariin.

Tänään ilahduin, kun ei satanut vielä iltapäivällä. Selvisin kävellen kotiin kastumatta ja pääsin lähimetsään tatteja hakemaan kastumatta. Juuri nyt illalla taas sataa, joka tietää lisää sieniä.

Talvella katson sääennustuksia myös talon lämmityksen suhteen. Meillä tuntuu kiristyvä pakkanen nopeasti sisällä, joten mielelläni varaudun sellaiseen ajoissa.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

En pidä palelusta ja palelen paljon talvisin. Täksi talveksi olen päättänyt varautua paremmin. Yritän pukeutumisen ja lämmittämisen lisäksi muistaa lihasten venyttelyn (lämmittää hyvin ääreisverenkiertoa) sekä syvät hengitysharjoitukset (saan niilläkin lämmön kiertämään kehossa).

Koska kesä on ollut superlämmin, olen henkisesti alkanut varautumaan superkylmään talveen. Ja olen päättänyt selviytyä mahdollisesta jääkylmästä jaksosta ilman suurempia valituksia täällä blogissa. Katsotaan miten käy ennustuksieni.

Kun huhtikuussa 2018 sai tehtyä vielä suuren lumiukon, olin varma, että kukat ovat siltä vuodelta peruttu. Onneksi kävi toisin ja lumet sulivat kuitenkin.

Kasvukausi on suosikkivuodenaikani. Vaikka se ei olekaan yhtenäinen vuodenaika.

Kiitos Pauliinalle haasteen alkuun laittamisesta. Jos haluat käydä katsomassa Pauliinan valmiit vaihtoehdot näihin aihesiin, löydät sen tästä klikkaamalla.

En ole kovin tarkkaan seurannut, ketkä haasteen ovat saaneet. Haluaisin kuitenkin lukea

Autuaan olon
Päivänpesän elämän
Saaripalstan ja
Kukkaiselämän

vastauksia näihin aiheisiin. Tämän haasteen voit tästä napata mukaan myös muutenkin, sillä näitä on hauska lukea ja kirjoittaa. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin hieno juttu.

↧

Lokakuun inspiraatio

October 7, 2018, 11:17 am

≫ Next: Päämäränä juurakoiden istutus

≪ Previous: Minä puutarhurina

Kummallista, että lokakuu tuo mukanaan puutarhainspiraation. Syy ei ole edes puutarhan viimeisten kukkijoiden, vaikka kauniita nämä myrkkyliljat ovatkin. Kuvassa syysmyrkkylilja Waterlily. Kerrottu kaunotar, jonka kukinta näköjään runsastuu vuosien myötä.

Ulkona on ollut kaunista. Tänään olen nauttinut ulkona väreistä. Rusokirsikka pistää nyt parastaan.

Rusokirsikka ei ole ihan keskeisellä paikalla tällä pihalla. Joten toinen rusokirsikka on vakavasti suunnitteilla enemmän etupihan puolelle.

Tänä vuonna minun ei pitänyt missään nimessä tehdä yhtään mitään uutta puutarhassa. Mutta poikkeus tuntuu vahvistavan säännön. Tuleeko teille mieleen sellaisia matalia perennoja, jotka eivät häiriinny, vaikka maa olisi pakkasella välillä paljas? Tarvitsen jonkin perennan paikkaan, josta joskus kolataan lunta talvella. Kyseissä paikassa mm. juolavehnä on viihtynyt ilman ongelmia, mutta nyt voisin jo koettaa jotain perennaa. Kuvassa siis paikka portaiden vierellä herttavuorenkilven vieressä. Ei ole kovin aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa enemmän noille vuorenkilville. Herttavuorenkilven päältäkin on usein kolattu, koska en niistä suuremmin pidä. Siitä huolimatta rehottavat joka vuosi. Herttavuorenkilpiä tulen pikkuhiljaa tuosta paikasta riipimään pois. En ole varma vielä, että millä aikataululla. Nyt vuorenkilvet piilottavat alleen pienen kivimuurin.

Tämän uuden innon sai aikaan muutama pionin juurakko, jotka eilen ostin läheisestä saksalaisesta kauppaketjun myymälästä. Sieltä tarttui mukaan neljä juurakkoa: pioni Krinkled White, pioni Mme Emilie Debathene, Pioni Wladyslawa ja pioni Dancing Butterfly. Tänään piti jo hakea multaa ja samalla ostin yhden syyshortensia Wim's Redin puoleen hintaan. Nyt jo mietin myös krookuksia ja tulppaaneja ja mietin, että pitäisikö vähän kurkata muitakin alennusperennoja.

Olen siis tänään aloittanut jo projektin. Ensin kaatui kaikenlaista risukko ja muuta pientä puuta. Ja sitten piti miettiä ja suunnitella ja vähän jo kaivaa. Ja välillä tuijottelin oravaa. Ihmettelin, että miten nuo pikkueläimet osaavatkin väistellä orapihlajan piikkejä.

Tänään taas unohdin tulevan talven, vaikka olenkin hieman potenut etukäteisahdistusta pimeydestä. Aurinko tuli iltapäivällä näkyviin ja toi esiin taas upean väriloiston. Tai sitten olinkin oikeasti kaivanut jotain puutarhaprojektia. Se viritti jo vaikka mitä suunnitelmia myös ensi kevättä ajatellen.

Nyt on mukavaa, kun on jotain, mitä suunnitella.

↧

Päämäränä juurakoiden istutus

October 11, 2018, 9:28 am

≫ Next: Lämmin lokakuu

≪ Previous: Lokakuun inspiraatio

Lokakuun varma kukkija on tähän mennessä ollut syysasteri Patricia Ballard. Se ansaitsisi ympäristön, jossa se uhkaisi hukkua ränsistyvien kasvien lomaan. Joskus nämä ongelmat ratkeavat, kun tulee lisää kukkapenkkitilaa.

Lokakuu toi minulle mukanaan ensin pienen ajatuksen ja inspiraation, joka lähti käyntiin Lidlin pionin juurakoista. Kun sain juurakot, ei niille ollut tilaa penkeissä. Joten jonnekin piti perustaa uusi. Koska kyseessä oli vain juurakot, ei tuntunut järkevältä tehdä mitään kovin suurta. Tämä alue oli nyt mahdollista ottaa työstöön, kun tästä kaadettiin kaksi suurta koivua. Ihan selvästi vuorenkilpien viereen mahtuu pioneja.

Neljä pioninjuurakkoahan mahtuu aika pieneen tilaan, kun vähän poistaa nurmikkoa (tai rikkoja) ja tekee sitten myöhemmin loput suunnitelmat ja poistaa pikkuhiljaa alueelta vuorenkilpiä. Selvä suunnitelma. Ja kiva, että kukkivat pionit sitten joskus tulevat näkymään sekä etupihalle että takapihalle, kun tuosta sitten kukat näkyvät moneen suuntaan.

Koska lähistöllä kasvaa liikaa mitä sattuu puita, on niitä kai samalla vähän raivattava, sillä muuten on kohta taas sama ongelma edessä kuin koivujen kanssa.

Ensin siis puita poikki. Ensin ajattelin ottaa kuusista havujakin talteen, mutta muu projekti taas imaisi.

Otin kerrankin projektin osista kuvia. Osan ihan itseäni varten. Osa näköjään päätyy myös tähän kertomukseen. Maan kuoriminen on usein se vaihe, josta en pidä kovin paljon. Tässä kohtaa ei ole myöskään mahdollista tehdä kohopenkkiä, sillä lumisina talvina on tärkeää päästä kippaamaan ajotien lumia tuonne alas. Ja aina tuon poistomaan kanssa joutuu pähkäilemään, että minne sen tällä kertaa kippaisi maan täytteeksi. Onneksi kohteita tuleville kohopenkeille aina joskus löytyy.

Tänään aamulla otin alhaalla olevan kuvan. Eilen illalla lähes pimeässä istuttelin pionin juurakoita, joista vain yksi oli sellainen, että osasin heti nähdä, missä on juurenniska. Tänään lähtikin jo vähän herttavuorenkilpeä, kun tajusin, että minulla on ollut yhdet syysleimut pitkään huonossa paikassa. Myös muualta kaivelin helmihyasintin sipuleita. Eikä haittaisi löytää jostain vielä vähän alennussipuleita. Ja tulihan alueen nurkkaan vielä (alennus) syyshortensia Wim's Red. Koska multa ei ollut mitään Rodomultaa, haravoin lähellä olleen kuusen neulaset tuon hortensian istutuskuoppaan ja lähettyville ja toivon, että se riittää tähän saumaan.

Se mikä tässä projektissa on taas se näkymätön osuus, on minun päässäni olevat suunnitelmat, jotka ovat laajentunet nyt vaikka mihin.

Yllä olevasta kuvasta näkyykin, että tästä aukeaa näkymä takapihalle päin. Kuvaa ottaessa seisoin jo melko lähellä talomme etuovea. Etuoven lähellä oleva piha-alue on pitkään ärsyttänyt minua. Kun tonttia on reilut 1100 neliötä, tuppaa näköjään pienemmät, vaikkakin päivittäisessä käytössä olevat alueet jäädä vähän retuperälle. Kuitenkin tuo alue on yhtä suuri kuin monella rivitalon piha. Tämän pienen muutoksen ansioista, sain kerrankin visiota koko etuoven läheisen piha-alueen muutoksista, joita alan toteuttamaan keväällä. Omaa puutarhaa on tosiaan helpompi joskus ajatella huoneina tai ikään kuin minipihoina. Toki tähän ajatukseen kuuluu myös keinu ja sitä saattaisi olla halvempi metsästää näin lokakuussa.

Ihana tuo Wim's Redin syysväri

Seuraavaksi voinkin alkaa laittaa säästölippaaseen hieman euroja, jotta pystyn visioitani toteuttamaan. On joitakin kohtia, joissa voi edetä hitaasti. Sitten on kohtia, joissa voisi edetä hieman ripeämpää tahtia. Keväällä saatan haluta edetä nopeasti. Jotta se olisi mahdollista, olisi aika laittaa kasvimaa kevättä varten kuntoon tänä syksynä.

Minunhan piti jo laittaa se kasvimaa kuntoon, mutta tuli tuo yksi projekti tähän väliin. Ensi vuodeksi tämän projektin ansioista minulla on nyt hyvää uutta istutusmaastoa, nimittäin pitkään samalla paikalla olleiden (hoitamattomien) herttavuorenkilpien alla maa on sopivan multaisaa luontaisen maatumisien ansioista. Vuorenkilvet pois ja pieni multalisäys vaikka omasta kompostorista ja istutusalue on valmis.

↧

Lämmin lokakuu

October 14, 2018, 9:20 am

≫ Next: Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

≪ Previous: Päämäränä juurakoiden istutus

Tällainen lämmin lokakuu on jännä. On kaunista ruskaa ja lämpöä. Harmillisesti tänään hyvin alkanut puutarhapäivä loppui Auts, auts- hokemiin, kun selkä ilmoitti, että nyt ei tartteis kyykkiä, eikä nostaa lapiota. Toivottavasti saan tämän taas kuntoon ja pääsen laitamaan loputkin sipulit multiin. Onneksi sentään kasvimaa on siten talvikunnossa, että ei ole sen suhteen enää pakko tehdä tänä vuonna mitään. Haluaisin vain sinnekin tehdä viime silauksen, että keväällä kaikki olisi valmista.

Säästän nyt kaikki pois kiskotut tuoksuherneiden köynnökset. Jonain vuonna käytin tuota sotkua seuraavana vuonna katteina tomaateille. Näyttivät ihan oljilta.

Ihan vähän aikaa sitten meidän hevoskastanja oli lähes vihreä, nyt se alkaa olla lähes keltainen. Se ei aina ehdi tehdä näin kaunista ruskaa. Joskus lumi sataa lähes vihreiden lehtien päälle. Nyt hevoskastanja tuo ihan puistomaista tunnelmaa.

Myös hevoskastanjan takana hehkuva tammi on ollut keltainen. Joskus sekin menee vain ruskeaksi.

Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Kuten rusokirsikka ja marjatuomipihlajat. Lehdet lentävät tuulessa siihen tahtiin, että nyt on vielä ruskasta nautittava, kun se on mahdollista. Sen jälkeen riittääkin taas haravoitavaa. Ei haittaisi vaikka aloittaisi haravointia heti.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kukkinut suloisin kerrannaisin liloin kukin ja viimeinen kukkavarsi onkin vaalea. Samasta sipulista.

Tänä vuonna syyskimikki availee taas lokakuussa kukkia. Katsotaan, avautuuko kokonaan kaikki nuput.

Terassilla kukkii yhä halloilta tarpeeksi suojassa ollut keijunmekko. Terassilla on ollut jo ajoittain myös lyhdyissä kynttilöitä, kun tuo pimeä kuitenkin tulee turhankin nopeasti. Keijunmekko lähtee vasta, kun paleltuu.

Olen miettinyt verililjapuun talvettamista. En ole kuitenkaan löytänyt ihan varmoja vinkkejä. Onko kukaan saanut verililjapuuta talvetettua?

↧

Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

January 1, 2019, 4:15 am

≫ Next: Talven ihmemaa

≪ Previous: Lämmin lokakuu

Viime vuoden viimeinen päivä meni kunnon räkiksessä (kuten toka vika ja kolmanneksi vika päivä jne). Tämän vuoden ensimmäinen päivä alkoi toiveikkaasti jo paremmassa voinnissa. Tästähän taitaakin tulla mainio vuosi.

Olin koko loppuvuoden 2018 melkoisen kiireinen kaikissa hommissani, joten blogi jäi. Välillä olen käynyt ilman kommentoimista lukemassa toisten blogeja, välillä blogienkin lukeminen on jäänyt.

Tänään oli kummallinen olo: ihan kuin olisi ollut aikaa ja samaan aikaan jopa aivot tuntuvat toimivan. Erikoista ja oikein mukavaa. Vaihtelua jopa. Kun kotitöiden teko saa vielä vähän päässä huippaamaan, on paikallaan oleminen jopa suositeltavaa.

Olemme kulkemassa kevättä ja valoa kohti. Pimein aika kulutettu. Minulla se pimein aika kului tänä vuonna siten, että en oikein edes ymmärtänyt olevan pimeä aika. Koska oli niin paljon tekemistä.

Tulevaa kasvukautta varten minulla on konkreettisia suunnitelmia hyvin vähän, sillä ideat ovat vasta muhimassa. Viime kesänä jouduin ottamaan heti keväällä tiukan talouskurin kasvukauteen. Se selvästi vaikutti ja vei jopa vähän inspiraatiota mennessään. Koska tuleva kasvukausi ei pitäisi olla taloudellisesti niin tiukka, ajattelin jopa säästää tänä keväänä puutarharahaa kevättä ja kesää varten, sillä toiveita on mielessä. Haluan ainakin pihakeinun vihdoinkin.

Palataan kuitenkin vuoteen 2018. Viime kevät alkoi todella pikkuhiljaa meidän tontilla. Maaliskuulta on vain lumikuvia.

Huhtikuussa lumi alkoi tehdä pälvipaikkoja. Kuten aina ennenkin, ero huhtikuun alun ja lopun välillä on kuitenkin varsin suuri. Kuun puolivälissä jouluruusu kukki täydessä kukassa. Se on niin uskomatonta, kuinka jouluruusun kukat ovat vallan suuria kaikkien pienten sipulikukkien kukintojen vierellä.

Toukokuulla kaikki räjähti kukkimaan. Helle ja kuiva kesä alkoi. Silti toukokuun alussa parhaimmat ja "runsaimmat kuvat saa, kun taipuu maan tasaan.

Kun taas toukokuun loppupuolella ei paljon enää tarvitse kumarrella.

Kesäkuussa kuivuus näkyi haaleampana ja vaisumpana kukintana joillakin kasveilla. Laventelillehan tämä sopii, vaikka kovasti pohdinkin, että ovatkohan hengissä. Jos kukaan miettii, laventelille sopivaa kasvupaikkaa, niin allaolevassa kuvaparissa (otettu ihan kesäkuun alussa) on tähän pikkuinen vihje. Ei toki suositeltava.

Eli laventeli ei kärsi allaan olevasta muurahaispesästä. Näköjään. Kuivan kesän takia jouduin vähän häätämään muurahaisia joistain paikoista. Luulen, että muurahaisille oli oikein sopiva kuiva kesä.

Heinäkuussa käytin osan loppulomastani rippijuhlien järjestämiseen. Siistin puutarhaa ja kotia. Lämpöaalto alkoi kunnolla juuri rippijuhlia ennen. Puutarhasta etsittiin varjoisia kohtia.

Ja jätin mm. voileipäkakuista majoneesit pois.

Esikoisen ripille pääsyssä oli paljon itsellekin merkityksellistä. Kasvua ja elämää tuli mietittyä paljon.

Elokuussa kaikki heinäkuussa tehdyt kanttaukset jne olivat hävinneet näkyvistä ja tuli näkyviin jonkinlainen laiskuus puutarhahommiin.

Syyskuussa puutarha alkoi pikkuhiljaa kääntyä lepoon. Ja sumuinen päivä korosti ulkoisestikin puutarhan jäähyväisiä.

Lokakuussa minulle kuitenkin vielä iski inspiraatio. Ja teinkin aika riemulla vanhaa aluetta uuteen uskoon. Tästä on keväällä mukava jatkaa. Jatkamista riittää kyllä kesällekin. Sillä tämä projekti kytkeytyy mielessäni nyt metrejä joka suuntaan (paitsi naapurin tontille). Kun jotain kohennetaan, pitää vierustakin siistiä. Tiedän ainakin tekeväni taistelua juolavehnää vastaan aika lailla.

Tämän projektin myötä toivon meidän pääoven edustan alueen muuttuvan edustuskelpoisemmaksi, koska tämä alue on lähellä meidän pääoveamme. Tällä hetkellä on ihanaa, että kaikkea voi vielä suunnitella.

Minä en vielä kylvä mitään, mutta voin kuvitella, että joillakin alkaa jo pian ensimmäiset siemenet uppoamaan multiin.

Oikein ihanaa puutarhavuotta 2019!

↧

Talven ihmemaa

January 20, 2019, 7:12 am

≫ Next: Neljänneksiä

≪ Previous: Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

Kun toivoo jotain, voi se toteutua silloin, kun ei odottaisi.

Kaikki ne kuivan kevään ja kesän toivotut sateet tuntuvat satavan tammikuussa. Meillä satanut yhden viikon aikana kolme kertaa yli 10 senttiä lunta. Maisema on hyvin erilainen puolen vuoden välein. 18.7.2018 eli noin puoli vuotta sitten:

Ja tänään 20.1.2019 kun lunta on satanut enemmän kuin joskus tammikuussa.

Eilen olin yhden kunnon tuiskun keskellä keskellä moottoritietä. En suosittele kokemusta kenellekään. Matka-aika piteni kummasti. Sai pelätä ihan oikeasti, kun koko maailma muuttui valkoiseksi. Myös edellä olevat autot. Turhaan ei varoitella pöllyävästä lumesta. Meillä se lumisade on tiennyt lumitöitä.

Kasvimaa kesäkuun puolessa välissä 2018.

Ja ikkunasta kuvattuna 20.1.2019.

Kirsikkapuu melkein oli kukassa 19.5.2018.

Kirsikkapuu ei todellakaan kuki vielä tammikuussa. Puu ihan vasemmassa reunassa.

Kukkapenkkejä ei edes voi verrata. Kaikki kukkapenkit ovat enemmän tai vähemmän lumen alla.

↧

Neljänneksiä

March 19, 2019, 10:12 pm

≫ Next: Väriä

≪ Previous: Talven ihmemaa

Tänään on tärkeä päivä: on kevätpäiväntasaus. Ehkä yksi parhaista vuoden neljänneksistä alkaa nyt.

Kun tarkkaan katsoo, on meidänkin rikkaruohottuneessa maassa vihreää. Ei kannata silti vihertyä kateudesta. Todellinen lumitilanne on aivan toinen (kuva alla. Talon vieressä yhdellä seinustalla on vain lumi sulanut. Tämä on kevätkukille hyvä paikka, mutta taloa ajatellen, tämä pitää kaivaa ylös.. Mutta tuossa ruskeassa alueessa on pieniä vihreitä tupsuja, kun tarkkaan kyykistelee.

Energiaa on myös ollut vähintään neljännes vähemmän tai sitten muita hommia neljännes enemmän. Se on selvästi näkynyt siinä, että blogille ei ole juuri ollut aikaa.

Ehkä samaan tahtiin kuin pieni puksipuuni paljastuu lumesta, myös energia bloggaamiseen lisääntyy?

En odota maaliskuussa lumien sulamista. Aika loppuu kesken. Katsotaan tilannetta huhtikuussa, jolloin aina tapahtuu maan tasalla jo paljon tällä vyöhykkeellä (kakkonen).

Helmikuusta kyllä lumi on vajonnut jo paljon, joten kevättä kohti mennään. Alin kuva siis helmikuulta.

Oikein toiveikasta kevätpäiväntasausta!

↧

Väriä

April 3, 2019, 11:15 am

≫ Next: Kevään vaihteleva vauhti

≪ Previous: Neljänneksiä

On tämä kevät ihmeellistä. On nykyisin muitakin värejä kuin valkoista. Kun kulkee lumettomassa kaupungissa, näkee paljon jo eri sävyjä, vaikka harmaa onkin joskus se pääväri. Kun saapuu kotipihaan, olen pari kertaa järkyttynyt kotipihan lumen määrästä. Kotona nimittäin näyttää siltä, että meillä on talvi.

Vaikka takapihalla on vielä ihan tarpeeksi lunta, mutta siellä näkyy myös muita värejä. Näin tämän pihan ensimmäiset lumikellot jo pari päivää sitten. Mutta en ole ikinä nähnyt niitä lumen alta paljastuvan täydessä kasvussa, mutta aivan kumollaan. Tosin jo mietin, että onko joku pupu tai naapurin kissa käynyt makaamassa ne kumoon. Tuossa kohtaa on meillä "lattialämmitys". Sillä kasvavat kakkakaivon vieressä. Jotenkin ne ovat vain kasvaneet, eivätkä porautuneet lumen läpi, niin kuin joskus. Aikamoinen mytty.

Onneksi vierestä tulee ihan oikein päin kasvavia lumikelloja.

Epäilen eläinten vierailuja meidän pihassa. Olen nähnyt koko talven aikana tässä erään jänön tai sen jälkiä tai papanoita. Tai voi kyseessä olla useampikin yksilö. Meidän talon lähellä kasvaa vanhoja krookuksia. Ne tulivat esiin lehtineen aika aikaisin. Mutta sitten ne lehdet katosivat parempiin suihin. Yksi yksilö lehtien sisällä jäi kuitenkin kokonaiseksi, vaikka kaikki muut jäivät vähän vajaiksi.

Onneksi tällä tontilla kasvaa eri paikoissa erilaisia krookuksia. Ei nämä tähän jää, jos minulta kysytään. Jos pupuilta kysytään, niin ne saattavat luulla krookusten sisältyvän ruokavalioonsa. Onneksi monin paikoin on lumettomampaa, joten luulen, että puput alkavat löytää jotain muutakin syötävää luonnosta.

Ja ne sinivuokot. Maaliskuun vikoina päivinä tämä yksilö oli jo värikäs, vaikka ei ihan auki. Nyt ensimmäisen rohkean sinivuokon kukka on ilahduttanut minua kovin. Olen pyllistellyt tämän lähellä jo monta kertaa kameran kanssa ja ilman, odottaen kaverinsa avautumista. Ei ole haitannut vaikka naapurin tontilla on samaan aikaan, näköetäisyydellä, vaihdettu auton renkaita tms juuri siellä suunnalla, mihin peppuni osoittaa. Joutuuhan niitä renkaitakin vaihtaessa vähän kumartelemaan.

Joka kevät pitäisi piirtää aina uusia karttoja ensimmäisistä pälvipaikoista näiden ensimmäisten kukkijoiden takia. Ne ilahduttavat niin kovin lumen keskellä. Jos nimittäin joku luulee, että lumet ovat jostain kohtaan täysin pois, niin se ei koske kovin laajoja alueita.

Tuossa kuvassa se krookukseni ja kukkiva sinivuokko ja tämän pihan laajin lumeton alue (jos tietä ei lasketa). Minäkään en erota sinivuokkoa, mutta krookuksen näen, lähes selvästi.

Se on silti kevät.

↧