Vuorokaudessa tapahtuu

Eilen vietin aika monta tuntia puutarhassa. Aloitin aamulla ja lopettelin siinä vaiheessa alkuiltaa, kun alaselkä ja lonkat kertoivat istumisen jälkeen, että: "Nyt jos vielä jatkat, seuraavalla kerralla et pääse tuolista ylös ilman apua."


Eilen kaivoin juurakon palasia pois savimaassa kasvavasta keltakurjenmiekasta. Ylimääräiset palaset lähtivät nopeasti maailmalle torissa ilmoittelun jälkeen. Koska savimaa oli niin helppoa kaivaa, niin monta vuotta puhuttu vesiaihe sai muodon.


Myös lapseni kaivoi tätä minun kanssani. En kuitenkaan tehnyt tästä supersyvää, joten lumpeet tässä tuskin tulevat talvehtimaan, sillä metrin syvyinen kuoppa tuntuisi kyllä liian haastavalta nyt.


Lammikko sijaitsee kasvimaan vieressä. Siihen tulee osa katolta tippuvasta vedestä maan sisällä kulkevan putken kautta (kunhan muovitan myös pikkupuron poistoputken alaisen pikkupläntin). Tämä sijaitsee melkein tämän pihan alimmalla tasolla. Mutta ei ihan. Alakuvasta saa vähän käsitystä tämän sijainnista. Kuvasta poiketen tuolien alla on tasainen tila, muuten pihalla on korkeuseroja.


Eilen jo vähän tarkastelin myynnissä olevia allasmuoveja. Ja reunojen suunnittelu ja tasaus olisi vielä tulossa (onneksi savesta saa muotoiltua vaikka mitä). Kiviä voisi sitten reunoille hommata jne. Mutta altaan täyttö sujuikin tänään sitten ihan itsekseen. Ensin tuli monta tuntia vettä ja sen jälkeen monta tuntia lunta. Joten nyt meidän pihalla on jättikokoinen mutalätäkkö. Oispa kiva ollut lapsena litsuttaa tuollaisessa kumppareissa. Nyt ei kiinnostaisi yhtään kylmässä ja mutaisessa lammikossa rypeminen. Vaan sellaisen kauniin pihalammen ihailu aurinkoisena kesäpäivänä.


Joskus hyvin ajoitettu on siis melkein valmis. Kuten näiden narsissien avautuminen.


No. Emme oikeasti jätä tuota ihan vain mutalammikoksi, vaan ne allasmuovit ja muut härpäkkeet (sekä kasvit) ovat varmasti tämän kesän juttuja. Lapsi haluaa tuonne myös suihkulähteen.

Nämä koiranhampaat kukkanuput pilkistävät kuten pionien punaiset varret.

Tänään meillä on ollut kaunista kuin talvella konsanaan, vaikka jostain aina pilkisti jotain vihreää. Ehdin kuvailla vähän kasveja. Osa kasveista on tiukasti vielä lumen alla.


Ehkä myös minun hanamini säilyy vielä, tuolla lumen alla tallella.


Isohelmililjat näyttävät nyt kovin ryhdikkäiltä, kun lumi ei ole painanut niitä kumoon.


Joskus vuorokaudessa tapahtuu paljon. Tänään aamulla vasta huomasin, että eilen melkein poltin nenäni. Tänään lapsi kaivoi lumilapion esiin