Kone hyytyy kylmästä

Minun sisäinen puutarhakoneeni hyytyy, kun on ollut viileää. Vaikka oikeaan talveen verrattuna ei tämä nyt maailman kylmintä ole, mutta sisäinen koneeni on ajastettu toukokuuhun ja toukokuussa lumisade, rakeet, räntä ja koko päivän vesisade +4 asteessa tarkoittaa sisäisen puutarhakoneeni hyytymistä. Koneen käynnistymiseen ei millään meinaa riittää yksi pikkasen lämpimämpi päivä. Kone on saattanut toki hyytyä myös pikkasen liian vähäisistä yöunista ja vastaavista pikkujutuista.

Viime kesän kuivuus taisi olla hyasinteille oikein mallikas vuosi. Niitä on kukkimassa enemmän kuin yleensä, sellaisiakin, jotka luulin jo taantuneet. Samaa sanoi myös Between Rikkaruohoelämässä. Kuvan oikeassa alalaidassa on tarhakylmäkukat vähän enemmän nuokkumassa maata myöten kuin tavallisina keväinä, sillä lumikuorma oli täällä maanantain ja tiistain aikana tuhti ja painava. Esikot alkavat kukkia, mutta eivät vielä täysillä.


Tarhakylmäkukan takana kukkii hyasintti, joka on muistaakseeni jostain sekoituspussista joskus laitettu.


En muista yhtään, minä vuonna olen alakuvan sinisävyiset hyasintit istuttanut ja minä vuonna olen ne viimeeksi nähnyt. Nyt ne ovat lähes yhtä aikaa kukassa helmihyasinttien kanssa. Tämäkin lämpäre on tosin melko pieni. Olen silti saattanut joskus ajatella noiden sopivan yhteen, mutta en ole yhtään varma, että ovatko ne kukkineet monenakaan vuonna yhtäaikaa. Taustalla olevat purppurakeijunkukkien lehdet eivät välttämättä ole paras väri tähän lisäksi, mutta en taida lähteä siirtoja tekemään.


Muitakin hyasintteja on nousemassa. Tulppaaneissa on suurempia ja pienempiä nuppuja. Keltainen koiranhammas uskaltaa vähän raottaa nuppuaan, mutta ei ole vielä täysin kunnolla kukassa. Ehkä huomenna koiranhampaan ensmmäinen kukka avautuu kunnolla, ellei kylmyys hidasta kovasti kukan avautumista. Koiranhampaan takana pionin varret ovat jo kovasti kasvamassa.


Keltaiset narsissit ovat nyt avautumassa tai avautuneet ja niiden takana selvästi kauempana nurmikolla kukkii keltavuokot, joita olen sinne ripotellut. Tai siis joiden juuria olen maahan kaivanut tarkoituksella. Keltavuokon juuri ei saisi mennä kovin syvälle maahan. Jos keltavuokkoa siirtää, kannattaa siis jättää sitä valkoista juurta siihen mullan pintaan. Pidän tänä vuonna keltaisista narsisseista enemmän kuin viime vuonna tai sitä edeltävänä. Olen koko talven (ja syksyn ja kevään) kulkenut keltaisessa takissa ja se on tuntunut ihanalta. Luulin pitkään, että keltainen ei sovi minulle ollenkaan. Olin vain kokeillut väärän väristä keltaista.


Lampiprojekti ei ole edennyt ollenkaan, kun koneeni on ollut hyytynyt. Onneksi kone vielä käynnistyy jossain vaiheessa. Viileä sää on pidätellyt myös kasveja. Rusokirsikka jaksaa vielä kukkia, vaikka kukat olivatkin vielä alkuviikosta lumen alla.


Usein tässä vaiheessa on meillä aina kukkinut rusotuomipihlajat. Nyt ne pidättelevät vielä nuppujaan kiinni. Tarkkailen aina niiden nuppuja tässä vaiheessa, koska meillä on tähän aikaan perheen sisällä synttärit. Tänä vuonna synttärikukkapuuna olikin rusokirsikka. Siitä tiedän, että kevät on ainakin hitusen myöhässä. Ei myöskään ole vielä suurempia tulppaaneita kukassa, kuten usein on. Nupuillaan olevan rusotuomipihlajan lehtien väri on kuitenkin hurmaava. Varsinkin vastavaloon. Iltaisin näen sen värileiskun olohuoneesta ja olen tuijottanut niitä tänäkin keväänä varmasti tunteja. Jossain kohtaa näiden taustalla on vielä naapurin kukkiva vaahtera lähes keltaisen vihertävillä kukillaan.


Vaikka joskus viileät säät ärsyttävät minua kovasti, olen nyt ollut kovin iloinen vaahteroiden kukinnan pitkästä ajasta, sillä joskus vaahteroidenkin heleät värit ovat voineet muuttua jo parissa päivässä pelkkään tavalliseen vihreyteen.

Odotan kuitenkin hitusen enemmän lämpöä, jotta puutarhakoneeni alkaa taas hyrrätä.