Tulppaaneista laukkoihin, suurista pieniin

Tulppaanit ovat yhä minun heikkouteni. Ei voi mitään. Niiden kukinta alkaa olla todella loppusuoralla ja uskon parin seuraavan hellepäivän vievän viimeiset rippeet. Onneksi laukat paikkaavat ja myös toki muut kasvit.


Näiden todella tummien Lasting Love-tulppaanien kanssa ovat kukkineet Slawa-tulppaanit. Yhdistelmä selkeästi teki hyvää lasting loven räikeydellekin. Seassa on muutamia viime vuoden raitatulppuja, jotka sekoittivat kyllä pakkaa. Oletan näiden jäävän yhden kevään ihmeeksi. En taida enää hankkia kestävää rakkautta ainakaan tulppaanien muodossa, mutta Slawa sopisivatkin minulla hyvin oranssi-ruskeaan teemaan, jos jostain taas löytäisi syksyllä esim Brown Sugar-tulppaania. Pää käy jo uusia tulppaanisuunnitelmia. Tämä aika on vain paras aika huomata tulpppaanien mentävät aukot ja värimätsäykset jne.

Rapistuvia tulppaneja alkaa olla joka puolella. Enkä ihmettele, onhan nyt kesäkuun puoliväli. Muistini ei riitä, mihin muualle olen ripotellut ukkolaukka Purple Sensationia kuin tähän pieneen rinteeseen (kasvavat tulppaaneja alempana). Pari laukkaa on vielä avautumatta muualla varjoisassa ja jossain muuallakin näitä kukkii. En vain muista tai tiedä, mitkä ovat viime syksyltä ja mitkä muilta vuosilta.


Ukkolaukoista Purple Sensationin muoto ja intensiivinen väri ovat minusta ukkolaukkojen parhautta.


Laukka Gladiator on väriltään valjumpaa sorttia, mutta niin pörriäisten rakastama ukkolaukkojen ohella, että olen oikein tyytyväinen.


Gladiaattorin nimi ei myöskään jää epäselväksi. Onhan se puolet korkeampi kuin korkeat tulppaanit tai jopa ukkolaukat. Istutin osan näistä laukoista vähän liian lähelle suklaakirsikkaa. Aluksi näitä ostin vain 2kpl, mutta jostain alennuksesta nappasin vielä kaksi lisää. Ovat nimensä veroisia.


Vuorijumalten kukka taas jää tällä tontilla vähän piiloon. Se onkin varmaan myös syy, miksi se on hengissä. Paikka on tarpeeksi varjoinen ja vähän kosteahko. Tämä oli toinen tai kolmas yritys. Eikä kasvikaan ole mikään kovin korkea. On kuitenkin hauskaa aina löytää niitä piilossa olevia aarteita, joita ei ihan heti näe.


Sen sijaan tähkäesikon lehdistä ei näy vielä mitään. En edes muista, että ovatko ne tässä vaiheessa jo näkyvillä vai tulevatko ne vähän myöhemmin, kuten koko kukka. Sen sijaan tiedän, että tänäkin vuonna sinivaleunikko ei aio kukkia. Niiden lehtiruusukkeet ovat yhä hengissä. Jättivät myös viime vuonna kukinnan väliin. Siirsin yhden nipun ruusukkeita varovasti, mutta uusikaan paikka ei kasvattanut kukkavartta. Myös joissain pioneissa on vähemmän nuppuja, joissain taas enemmän kuin viime vuonna.

Sain entiseltä työkaverilta jo useita vuosia sitten kuolanpionin siementaimen. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Tämä penkki on menossa syksyllä uudistukseen ja täytyy keksiä kuolanpionille paikka, missä se voi kukkia rauhassa ja kasvattaa alaansa.


Tarhapionit poksahtavat auki ihan pian, kun kuumaa kerran on tulossa. Saa nähdä tuleeko samalla myös ukkosia tai muita rankkoja sateita, sillä nämä ovat niin kerrottuja, että aina nuokkuvat avauduttuaan.


Näiden suurien kukkien varjoon voi helposti jäädä kaikkea pientä, kuten morsiusleinikki, joka on taas normaalin kokoinen jonkin vuoden kitukasvuisuuden jälkeen. Se ei kuitenkaan ole minulla tehnyt siementaimia, eikä juuri kasvattanut sen enempää kokoakaan. Onneksi on kuitenkin ollut sitkeä ja kukkii aika kauan.


Pian minulla alkaa olla taas aikaa pyöriä enemmän kukkapenkeissä. On taas rikkaruohot hieman päässeet rehottamaan. Niitä en edes jaksa kuvata.