Kiinanpioniaika alkaa helteessä. Kuivaa on. Etupihalla siro tai rusotuomipihlajat ovat kellastuttaneet osan lehdistään ja niitä keltaisia lehtiä tippuilee samaan tahtiin maahan kuin ihmisillä tippuu hikipisarat. Tai ehkä hikipisaroita tippuu kovemmalla tahdilla sittenkin.
Eilen pionien ihanat nuput alkoivat jo näyttää mukavilta ja aamulla ne olivat lähes auki kolmesta pionista ja nyt ne ovat auki. Otin nämä pionikuvat muutama tunti sitten, kun pihaan alkoi tulla varjoja kukkapenkkeihin. Do Tell kukkii sellaisessa paikassa, että se näkyy kukinnan aikana usein juuri ja juuri eli istuttaja (eli minä) on miettinyt viereisten perennojen kasvuvauhdin väärin. Tänä vuonna vieressä kasvavat (ei kuvassa) olevat isotähtiputket ovat vielä kohtuullisen kokoisia, joten nämä näkyvät nyt.
Näitä joskus joutuu tiirailemaan myös omenapuun välistä.
Valkoinen nimetön pioni aloitti myös kukkimisen (keltaiset heteet näkyvät). Sen taustalla kukkii keltavaleunikko voimalla. Keltavaleunikko löytää tiensä moneen paikkaan, sitä on tänä vuonna löytynyt myös tosi varjoisista paikoista.
Tässä samassa penkissä kasvaa myös kaikenlaista muutakin. Kuten kärhötelineen sisällä kurjenpolvet Orion ja Patricia. Molemmat veisivät ihan järjettömän laajan tilan, jos kasvaisivat maata myöten, sillä Orion on parhaimmillään lähes 150-170 senttinen. Olen sen laittanut parissa penkissä kärhötelineen sisälle. Kuitenkin nämä aloittavat kukinnan aikaisemmin kuin loppukesän kärhöt.
Royal Wedding on nyt myös parhaimmillaan. Täytyy koettaa löytää muidenkin idänunikoiden siemeniä, sillä nämä ovat siemenistä kasvatettuja. Taustalla rehottavat kanadanvuokot valkoisina (niitä pitäisi kitkeä) ja myös sinisenä näkyy kurjenpolvea. Vähän vaaleammilla vihreillä lehdillä kasvaa sinikämmen, kukinnan loppumisesta tuntuu olevan jo iäisyys, vaikka toukokuussahan se taisi kukkia.
Royal Wedding aloitti toisessa penkissä kukkimisen pari päivää myöhemmin kuin yllä olevassa penkissä. Tässä taas seurana kurjenpolvia eri kerroksissa sekä taustalla aiemmin esitelty pioni Do Tell.
Ja tämä nimetön pioni myös avasi kukkansa. Tämän historia voi mennä kauaskin, sillä tämä on pelastettu kälyni entisestä puutarhasta ja se talo oli rakennettu 1930-luvulla. On kaksivärinen, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin esim. Bowl of Beauty. Ja kaksivärisyys tulee paremmin näkyviin kukan vanhetessa. Keskusta alkaa muuttua vaaleammaksi, mutta pysyy silti selvästi vaaleanpunaisena.
Toisessa penkissä tämä pionin taustalla kukkivat kurjenpolvet ja punapäivänkakkarat. Näkyvät kauas helteelläkin.
Unohdin ihan kertoa, että minullahan on tuon kiinanpionin kanssa samassa penkissä kukkinut tämän puutarhan eka akileija Nora Barlow. Olen sen siemeniä heitellyt toiveikkaasti pariin otteeseen kukkapenkkeihin. Edellinen heittokierros on voinut olla kolmisen vuotta sitten. Ja nyt yksi putkahti esiin ja kukkimaan. Ja tietysti siinä kukkapenkissä, joka valitettavasti on uudistamisen tarpeessa ja ehkä syksyllä tai ensi vuonna joudun uudistamaan ja selkeyttämään penkin kokonaan.
Tässä ei myöskään tuoksulaukat pääse loistamaan. Koska maa on täällä päin tonttia kuiva ja eikä kovin vahvaravinteinen, olisi kukkapenkin ulkopuolella paljon kasvamassa tavallisia päivänkakkaroita. Muutamia jätän aina kukkapenkin reunamille ja joskus joku kasvaa kukkapenkissäkin. Ja annan kasvaa.
Tänään koetin kuvata kasveja uusista penkeistä ja otin samalla hieman lähikontaktia ruusupuskan kanssa. Minä yritän ottaa aina kuvia, jossa ei näy ihmiset, oma talo, eikä naapurien tontit/talot. Eikä moottoriajoneuvotkaan. Joten kuvakulmat ovat rajalliset. Paitsi nyt tajusin, että uusia kuvakulmia saa, kun ei välitä piikeistä, vaan rennosti vaan sujahtaa niin lähelle ruusua kuin vain kestää ja ottaa kuvia. Kuvasta ehkä hahmottaa, missä kohtaa keinu on. Ja sen keinun lähelle tein viime vuonna uusia kukkapenkkejä. Tuossakin keinussa voi muuten makoilla silmät kiinni, korvilla äänikirja ja vain olla.
Tässä keinun ja kuvaajan välissä olevassa kukkapenkissä kasvaa rungollinen syreeni ja sen lähistöllä vähän sitä sun tätä. Pionit eivät ole vielä kukintakunnossa. Sormustinkukat aloittelevat sekä ritarinkannus tekee nuppuja. Miami-laukka on aloittanut kukinnan.
Kun taas tunkee itsensä ahtaisiin koloihin toisen uuden kukkapenkin ja naapurin orapihlaja-aidan välissä, saa kuvattu samaan aikaan limen värisen, talven yli säilyneen, keijunkukan ja tummalehtisen peruukkipensaan.
Yllätykseni oli suuri, kun peruukkipensaassa näkyy kukkanuppuja. Melkein sanoisin, että voi ei, sillä peruukkipensaan siemenhahtuvat ovat hyvin peruukkimaiset. Kukinto sitä vastoin on suloinen. Nautin nyt kukinnosta ja mietin sitten siemenhahtuvien tullessa, että leikkaanko ne pois.
Huh. Nyt ehkä olen muistanut kertoa aika monista kasveista, jotka täällä nyt kukkivat, vaikka jotain toki aina unohtuu. Mukavaa ja hikistä viikon jatkoa!
Eilen pionien ihanat nuput alkoivat jo näyttää mukavilta ja aamulla ne olivat lähes auki kolmesta pionista ja nyt ne ovat auki. Otin nämä pionikuvat muutama tunti sitten, kun pihaan alkoi tulla varjoja kukkapenkkeihin. Do Tell kukkii sellaisessa paikassa, että se näkyy kukinnan aikana usein juuri ja juuri eli istuttaja (eli minä) on miettinyt viereisten perennojen kasvuvauhdin väärin. Tänä vuonna vieressä kasvavat (ei kuvassa) olevat isotähtiputket ovat vielä kohtuullisen kokoisia, joten nämä näkyvät nyt.
Näitä joskus joutuu tiirailemaan myös omenapuun välistä.
Valkoinen nimetön pioni aloitti myös kukkimisen (keltaiset heteet näkyvät). Sen taustalla kukkii keltavaleunikko voimalla. Keltavaleunikko löytää tiensä moneen paikkaan, sitä on tänä vuonna löytynyt myös tosi varjoisista paikoista.
Tässä samassa penkissä kasvaa myös kaikenlaista muutakin. Kuten kärhötelineen sisällä kurjenpolvet Orion ja Patricia. Molemmat veisivät ihan järjettömän laajan tilan, jos kasvaisivat maata myöten, sillä Orion on parhaimmillään lähes 150-170 senttinen. Olen sen laittanut parissa penkissä kärhötelineen sisälle. Kuitenkin nämä aloittavat kukinnan aikaisemmin kuin loppukesän kärhöt.
Royal Wedding on nyt myös parhaimmillaan. Täytyy koettaa löytää muidenkin idänunikoiden siemeniä, sillä nämä ovat siemenistä kasvatettuja. Taustalla rehottavat kanadanvuokot valkoisina (niitä pitäisi kitkeä) ja myös sinisenä näkyy kurjenpolvea. Vähän vaaleammilla vihreillä lehdillä kasvaa sinikämmen, kukinnan loppumisesta tuntuu olevan jo iäisyys, vaikka toukokuussahan se taisi kukkia.
Royal Wedding aloitti toisessa penkissä kukkimisen pari päivää myöhemmin kuin yllä olevassa penkissä. Tässä taas seurana kurjenpolvia eri kerroksissa sekä taustalla aiemmin esitelty pioni Do Tell.
Ja tämä nimetön pioni myös avasi kukkansa. Tämän historia voi mennä kauaskin, sillä tämä on pelastettu kälyni entisestä puutarhasta ja se talo oli rakennettu 1930-luvulla. On kaksivärinen, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin esim. Bowl of Beauty. Ja kaksivärisyys tulee paremmin näkyviin kukan vanhetessa. Keskusta alkaa muuttua vaaleammaksi, mutta pysyy silti selvästi vaaleanpunaisena.
Toisessa penkissä tämä pionin taustalla kukkivat kurjenpolvet ja punapäivänkakkarat. Näkyvät kauas helteelläkin.
Unohdin ihan kertoa, että minullahan on tuon kiinanpionin kanssa samassa penkissä kukkinut tämän puutarhan eka akileija Nora Barlow. Olen sen siemeniä heitellyt toiveikkaasti pariin otteeseen kukkapenkkeihin. Edellinen heittokierros on voinut olla kolmisen vuotta sitten. Ja nyt yksi putkahti esiin ja kukkimaan. Ja tietysti siinä kukkapenkissä, joka valitettavasti on uudistamisen tarpeessa ja ehkä syksyllä tai ensi vuonna joudun uudistamaan ja selkeyttämään penkin kokonaan.
Tässä ei myöskään tuoksulaukat pääse loistamaan. Koska maa on täällä päin tonttia kuiva ja eikä kovin vahvaravinteinen, olisi kukkapenkin ulkopuolella paljon kasvamassa tavallisia päivänkakkaroita. Muutamia jätän aina kukkapenkin reunamille ja joskus joku kasvaa kukkapenkissäkin. Ja annan kasvaa.
Tänään koetin kuvata kasveja uusista penkeistä ja otin samalla hieman lähikontaktia ruusupuskan kanssa. Minä yritän ottaa aina kuvia, jossa ei näy ihmiset, oma talo, eikä naapurien tontit/talot. Eikä moottoriajoneuvotkaan. Joten kuvakulmat ovat rajalliset. Paitsi nyt tajusin, että uusia kuvakulmia saa, kun ei välitä piikeistä, vaan rennosti vaan sujahtaa niin lähelle ruusua kuin vain kestää ja ottaa kuvia. Kuvasta ehkä hahmottaa, missä kohtaa keinu on. Ja sen keinun lähelle tein viime vuonna uusia kukkapenkkejä. Tuossakin keinussa voi muuten makoilla silmät kiinni, korvilla äänikirja ja vain olla.
Tässä keinun ja kuvaajan välissä olevassa kukkapenkissä kasvaa rungollinen syreeni ja sen lähistöllä vähän sitä sun tätä. Pionit eivät ole vielä kukintakunnossa. Sormustinkukat aloittelevat sekä ritarinkannus tekee nuppuja. Miami-laukka on aloittanut kukinnan.
Kun taas tunkee itsensä ahtaisiin koloihin toisen uuden kukkapenkin ja naapurin orapihlaja-aidan välissä, saa kuvattu samaan aikaan limen värisen, talven yli säilyneen, keijunkukan ja tummalehtisen peruukkipensaan.
Yllätykseni oli suuri, kun peruukkipensaassa näkyy kukkanuppuja. Melkein sanoisin, että voi ei, sillä peruukkipensaan siemenhahtuvat ovat hyvin peruukkimaiset. Kukinto sitä vastoin on suloinen. Nautin nyt kukinnosta ja mietin sitten siemenhahtuvien tullessa, että leikkaanko ne pois.
Huh. Nyt ehkä olen muistanut kertoa aika monista kasveista, jotka täällä nyt kukkivat, vaikka jotain toki aina unohtuu. Mukavaa ja hikistä viikon jatkoa!