Nyt ja myöhemmin

Huomaan katsovani monia kukkapenkkejä kaksilla silmälaseilla. Katson, miltä ne näyttävät nyt ja mietin, miltä ne voisivat näyttää myöhemmin. Varsinkin uudempien kukkapenkkien kanssa käy näin. Eli tämän takia puutarha ei taida olla koskaan valmis.


Ihmettelen, että tiistainen jatkuva kaatosade ei vahingoittanutkaan Mustialan ruusun kukintoja tai nuppua. Ehkä ne nuput valmistuivat helteissä niin hyvin, että yhden päivän sade ei päässyt niitä enää mustuttamaan. Koska pieniä sateita tulee kulkemaan sääennusteen mukaan ohi, olen kuitenkin näitä kukkia leikannut pieniin viinilaseihin sisälle tuomaan ruusun tuoksua. Mustialan ruusu retkotti miten sattuu jo ennen sateita. Piilossa on narut, joilla olen nostanut hieman näitä oksia. Juuttinaru on sidottu läheiseen matonkuivaustelineeseen (jota en täällä esittele).


Ruusua kuritan joka vuosi. Sillä sen jatkeena on kukkapenkki, jonka viime vuonna perustin, eikä tämän ruusun tarvitse enää vallata suurempia alueita. Uutta penkkiä mietin aina sen ohi mennessä. Nyt siellä kukkii vaaleat sormustinkukat. Kohta siellä kukkii jaloritarinkannus (huom yksikössä). Tulevaisuudessa siellä pitäisi kukkia pari pionia ja mustialan ruusun lisäksi myös ranskanruusu Duchesse de Montebello, jos säilyy hengissä. Lisäkasveina siellä on rentoakankaalia, Geranium endresii Wargrave Pink eli espanjankurjenpolvi. Tämä oli väriltään minulle aika rohkea veto, sillä on vaikka on muka pinkki, se taittaa tosi paljon lohensävyyn. Se on ollut pitkään väri, jota en ole missään nimessä halunnut puutarhaani. Ehkä sille pikkuhiljaa lämpenen. Sen lähellä nimittäin on Coral Sunset, joka voisi toimia tämän kurjenpolven kaverina, ellei kukinta mene eri aikaan.


Toisessa melko uudessa kukkapenkissä asustaa myös pari sormustinkukkaa, joista toinen teki viisi kukkavartta, joista vain yksi kukkavarsi lakosi kunnolla kaatosateissa. Olin itse kaatosateiden aikana pois kotoa parin vuorokauden reissussa.


Jossain vaiheessa reissua uudehko pioni tuossa penkissä avasi kukkansa. Mutta ehkä johtuen sateista, on nuppu vain osin auki. Pioni Krinkled White on istutettu Lidlin juurakosta syksyllä 2018.


Suuren sormustinkukan varjoon on jäänyt perennamaisesti kasvava kärhö Little Artist, jonka kukkanuput jo pilkistävät. On jäänyt tosi nysäksi, ehkä helteiden ja ehkä sormustinkukan luoman varjon takia. Mutta on hengissä ja aikoo kukkia.


Ensi vuonna sormustinkukka ei tuota kasvia samalla tavalla varjosta, joten saaa nähdä, minkälaista kasvu tulee jatkossa olemaan. Olen viime vuonna nimittäin heitellyt sormustinkukan siemeniä kyllä urakalla ja kerrankin ne itivät. Jopa niin paljon, että joudun vähän siirtelemään ja purkitin jo naapurillekin muutamia alkuja. En vain enää muista, että olivatko ne ostosiemenistä vai jostain omasta sormustinkukasta.  Yllätyksiä siis riittää seuraaville vuosille.

Sateet tulivat meille todella tarpeeseen. Nyt tulee varmasti ensimmäinen vuosi kun ruso tai sirotuomipihlaja ei tee marjoja. Meillä on kaksi aika vanhaa puuta edellisen omistajan istuttamina ja ne pudottivat jo paljon keltaisia lehtiä pois helteiden aikana. Siksi tämän pionin taustalla on keltaista.


Tämä pioni kukkii sitkeästi, vaikka on todella varjossa. Tälle pitäisi vielä löytää parempi paikka, mutta olen liikaa ostanut pioneja ja aurinkoiset paikat alkavat olla täynnä. Mielessä muhii yksi uuden kukkapenkin paikka. En ymmärrä aina sitä, miksi ei voisi tyytyä pitämään vanhoista kukkapenkeistä huolta, kun uusia vaan tekee mieli tehdä. Sen sijaan uusia marhanliljoja voi aina hommata, nehän kasvavat aivan eri tavalla kuin pionit.

Nimetön pioni kukkapenkissä, jossa se ei mahdu kunnolla edes kasvamaan pituutta.

Saaripalstan Saila kertoi, että ruotsalainen kauppa Lökär & Knölar myy vaikka mitä sipulikukkia, myös marhanliljojen sipuleita. Eilen heillä avautui suomeksi käännetyllä sipulitjamukulat.fi - osoitteessa syksyn sipuleiden myynti. Klikkailin marhanliljat silmissäni useamman kerran, enkä enää uskaltanut sen jälkeen availla muita kiinnostavia kohteita, vaikka syysmyrkkyliljat ja keväisen kurjenmiekat olisivat huokutelleet vaikka kuinka. Nyt odotan sitten innolla sekä syksyä että seuraavia vuosia. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan innokkuutta siitä, että vihdoin löysin marhanliljoja, vaikka olen niitä aina ajoittain verkkokaupoista yrittänyt löytää. Vuoden 2020 tavoitteena nimittäin oli: Etsi ja löydä marhanliljoja ja Austin Ruusuja. Enää jälkimmäinen on saavuttamatta. Keväällä oli liian kiire, niin muutamat myytiin loppuun ilman, että ehdin niitä tilata.

Duchesse de Nemours täydessä kukkapenkissä

Sunnuntaina on Avoimet puutarhat. On jotenkin epätodellisen hienoa tämän kevään jälkeen, että oma kohokohta on olemassa. Otan naapurini mukaan ja lähdemme puutarhasunnuntaita viettämään vähän kauemmaksi kuin tähän samalle kadulle.