Tunnelmia helteellä

July 26, 2019, 2:10 am

Tunnelmat ovat viime hetkinä olleet melko hikiset, hitaat ja laiskat. Toisaalta viikon ajaksi ihan sopivat. Kuopuksen flunssa myös vähentänyt rannalla oleilua, joten on pitänyt vain olla kuumenematta itse. Pihan varjopaikat ovat olleet nyt suosiossa.

Puutarhan perällä on suureksi kasvanut Terijoen salava, joka kyllä kasvaa kovin kallellaan. Varjostaa osin kasvimaatakin.

Sen suojissa on ollut pitkään jo puumaja, mutta siellä on myös varjopaikka lukemiseen. Nurmikkohan tuolla ei juuri kasva, mutta maahumalaa ja kaikkea sellaista siellä kasvaa (ja sieltä leviää), joten alusta pysyy vihreänä.

Minä olen usein varjossa keinussa, jonka läheltä lähti tänä vuonna pajuangervo. Onneksi on ollut aikaa vain istua ja tuijottaa. Sillä vielä on piiloutunut pajuangervojen juuria (vaikka luulin myllänneeni koko alueen) ja olen pienistä uusista kasvustoista napannutkin kiinni ja nostanut mullasta hyvän kokoisia juurenpätkiä vielä esiin. Siinä ne ovatkin olleet kastelun lisäksi ne rajuimmat puutarhatyöt viime päivinä. Nurmikon leikkuut ja kanttaukset ja muut saavat odottaa.

Olen ollut iloinen meillä pyörivästä neitoperhosesta. Luulen, että olen tätä samaa perhosta nyt nähnyt kahtena tai kolmena päivänä. Jos vihdoin punahatuille löytyisi sopiva paikka tältä tontilta, niin olisin oikein iloinen. Onneksi myös kukkiva oregano on perhoselle mieleen.

Päivänliljat ovat tuoneet oranssia puutarhaan. Näiden taustalla lavakauluksen samettikukat.

Ostin alennuksesta nuppuisen hopeasyysvuokon pari viikkoa sitten. Minulla ei ole yksikään syysvuokko nähnyt seuraavaa vuotta, joten en tällekään laske suuria onnistumisprosentteja. Toivon, että uudesta kukkapenkistä tämäkin löytää sopivan paikan.

Samettihortensia kysyi edellisellä postauksessa taimien nimiä, joita hankin. Pitää nyt ihan muistiin kirjoittaa. Alennuksesta nappasin pioni Pecherin. Sen lisäksi olen ostanut Tähkäkimikki Pink (Actaea ramosa ´Pink Spike'. Lehdistö on todella samanlainen kuin syyskimikki Bruneten, mutta pitäisi olla vaaleanpunainen kukka. Tähän puolivarjoisaan pihaan sopivia paikkoja on monta. Oli viimeinen, joten en harkinnut kauan ostopäätöstä. Tummanpunainen jaloangervo 'Fanal' myös muutti meille. Samoin täällä huonosti viihtyvä jaloritarinkannus, tällä kertaa Black Knight. Myös ostin pari limenväristä (näyttää paljon salaatilta) keijunkukkaa. Näiden istuttamista joudun odottamaan ensi viikkoon. Sen verran kuumaa on.

Kun on ollut tarpeeksi laiskaa, olen lukenut paljon (tarkoittaa, että lomani on onnistunut). Samalla olen tähyillyt taivaalle. Ja nähnyt, että kierteleehän täälläkin pääskyset. Myös huomannut, että tuijaan voi rakentaa ampiaispesän.

Nyt on sitten varoiteltu lapsia kiipeämästä tuohon tuijaksi korkeaan puuhun.

Jatkamme vielä viikonlopun yli laiskasti toimimista. Ensi viikolle alkaa jo kerääntyä paljon puutarhasuunnitelmia.

↧

Kylmästä lämpimään

August 2, 2019, 11:23 am

≫ Next: Istuttamassa

≪ Previous: Tunnelmia helteellä

Eikun. Lämpimästä jäätävään. Sitä oli heinäkuun loppu sekä on ollut tämä elokuun alku. Pohjoistuuli ei ole oikein auttanut asiaa. Kelloköynnöksen nuppu oli viimeisenä hellepäivänä (28.7) avautumassa.

Pelkästi, että se ei avaudukaan, koska säätila muuttui niin kylmäksi. Onneksi sentään kylmässäkin kasvit avautuvat, vaikka hitaammin. Eilen oli jo auki.

Ja tänään vähän vaihtanut väriäkin. Olisi kai pitänyt tätäkin köynnöstä lannoittaa hieman enemmän jo aiemmin, sillä on vähän turhan pienessä ruukussa kasvamassa. Ei ole siis kovin tuuhea, mutta tekee sentään pari kukkaa.

Minusta taisi tulla kelloköynnös fani, vaikka kesäkukkia yleensä hommaan maltillisesti, koska minulta unohtuu helposti se lannoitus ja muu hoitaminen. Tämä väriero vain hämmentää. Johtuuko kylmyydestä vai ihan tavallista, kun kukat vanhenevat.

Olen ollut superiloinen myös tuoksuherneistä. Nimittäin kylvin niitä paljon, ja vain kaksi selvisi läpi toukokuisen hyisen aallon läpi. Mutta nämä kaksi ovat nyt aloittaneet kukkimisen ja olen tyytyväinen niiden haarautumisen kyvyistä. Kukkivat yhdessä viljelylaatikossa.

Koska vain kaksi selvisi, en odottanut enää mitään, mutta kukkivat nyt mukavasti ja paljon tekevät nuppuja. Väristäkin olen iloinen.

Jalomalva Party Girl on hyvin nihkeästi pysytellyt hengissä minulla. Viime vuonna oli enää yksi kukkavana. Tänä vuonna jopa kaksi. Ehkä tämä malva muuttaa vielä vähän aurinkoisempaan paikkaan. Jos sitten paikka ei kelpaa, niin luovutan toiveista, että tämä runsastuisi.

Sen sijaan ruusumalva alkaa kylväytyä vähän liiankin innokkaasti joka paikkaan, joten sen kimppuun käyn, kun aikaa taas on. Tai energiaa. Luulin hellesäällä, että pistän viileällä ilmalla tuulemaan, mutta energiaa ei juuri ole ollutkaan. Nyt alkaa taas olla energiaa ja pieni pala kerrallaan taas pääsee eteenpäin. Voisi kyllä se sade tulla, sillä kovin on kuivaa. En uskalla vielä siirrellä kasveja. Tai sitten siirroista tulee pitkiä projekteja, koska niiden kastelu ennen ja jälkeen tulee olemaan rutikuivassa maassa työlästä.

Mietin näiden keltaisten liljojen siirtämistä. Paikka, mihin nämä siirtäisin, on vain arvoitus. Minulla on jo tarpeeksi monta penkkiä tekeillä, joten en varmaan näille pysty tekemään ihan uuta penkkiä. Joitain projekteja täytyy ehkä säästää ensi vuoteen. Ellei näitä ensin siirrä väliaikaisesti johonkin.

Sateita saisi tulla. Heinäkuun sateet ovat olleet pieniä ja pian alkaa olla huoli myös tänä vuonna istutetuista kasveista, joita olen kastellut.

↧

Istuttamassa

August 6, 2019, 1:01 pm

≫ Next: Seuraavaksi alakerta

≪ Previous: Kylmästä lämpimään

Päätin aloittaa uuden penkin kukittamisen, vaikka sadetta ei ole kuulunut. Kohta arki painaa päälle taas kunnolla ja silloin kaikki pitää tehdä arjen ehdoilla. Olen kastellut myös penkkiä etukäteen, jotta se ei olisi ihan kamalan pöllyävä.

Istuttelin uuden keinun viereen kaikkea, mitä olen viime aikoina ostellut ja mistä pidän. En tiedä, mikä tämän penkin nimeksi tulee. Ehkä Värikäs Sekasotku. Toisaalta tämän penkin nimeksi saattaa jäädä myös Yläkerta, sillä tämän alapuolelle kivimuurin alle tulee myös kukkapenkki.
Tähän penkkiin ei pitänyt tulla oranssia. Kävin kuitenkin tänään ostamassa kompostoriin kuiviketta ja samalla reissulla oli myynnissä niin upean kukkaisia punahattuja (oranssina ja keltaisena) sekä kesäpäivänhattuja (oranssina ja keltaisena), että lähdin oranssin kukkakassin kanssa pois. (Muistin myös komposikuivikkeen.) Joten siellä ne oranssitkin punahatut nyt töröttävät. Tällä tontilla ei ole ollut kovin suuri punahattujen selviytymisprosentti talven yli (tai kevään lehtokotiloiden ahmimishyökkäysten jälkeen), joten olkoot nyt tuossa, kun tilaa oli.

Kuvan taustalla on vanhat kattotiilet, jotka tulevat alakerran penkin reunukseksi (joka onkin haasteellisempi kukitettava, koska on rinteen alapuolella ja suuntana pohjoinen). Mutta taustalla näkyy myös kärhö Little Artist, jonka pituus ei tule olemaan mikään korkea, vaan tulee pysymään perennakorkeuksissa. Joku tuki tälle olisi silti mietinnässä.

Kun otin kasveista kuvia, huomasinkin, että näille kasveille ei kaikissa kuvissa olekaan sellaista vastaparia tai taustaa, kuin oli alkuperäinen ajatus. Silti silmä löytää nämä kasvit. Ensi vuonna kukinta tulee varmasti olemaan eriaikainen kuin tänä vuonna, sillä osa kasveista on ottanut kasvuspurtin muualla kuin meidän tontilla, joten kukkiminen tulee olemaan ensi vuonna myöhäisempi kuin tänä vuonna. (Siis keleihin suhteutettuna.)

Peruukkipensas (tämän kesän ostos) on lähellä syyshortensia Wim's Rediä (joka on viime lokakuun aleostos), tavalliset punahatut ostettu huhtikuun lopulla.

Jaloangervo Fanal muutti tänne myös, pääsi vihdoin purkista pois.

Näiden lisäksi samassa penkissä on liikaa pionien alkuja. Osaa joudun siirtämään, kun tungin ne liian lähelle toisia. Sen lisäksi muualta siirretty (viime lokakuussa, liian myöhään) syysleimu Lilac, syysvuokon alku, naapurilta saatu sormustinkukan lehtiruusuke ja pari verikurjenpolvea. Myös salaatilta näyttävä keijunkukka meni tuonne. Toinen kaveri menee toiseen penkkiin. Jos jompi kumpi pysyisi elossa talven yli. Minulla on pieni keräilyongelma erilaisten keijunkukkien kanssa. On vaikea vastustaa lajia, joka miellyttää silmää ja jota minulla ei ehkä ole keräilykokoelmassani. Vähän haittaa toki se, että osa keijunkukista myydään ilman lajikenimeä, kuten nämä salaatin (eli limen) väriset, ja osan nimet minä unohdan.

Punahattujen korkeuserot

Toivon, että ensi yönä sataa. Sellaista oikeaa sadetta. Oikeasta sateesta tulee vesimittariin millejä ja meidän sadevesisanko täyttyy. Leikkisade on taas sellainen, joka muka sataa. Mutta oikeasti mikään muu ei kastu kuin kuivumassa olevat pyykit. En kuitenkaan luota sääennustukseen, joten kastelin uusia istutuksia runsaasti sekä kävin kastelemassa paria kasvia, joita haluan siirtää huomenna. Tuohon uuteen penkkiin siirrän yhden jouluruusun siementaimen, joka on nyt kummallisessa paikassa.

Istutin tänään myös kesäpäivänhatut, jotka olivat niin kauniit, että en voinut niitä noiden punahattujen lisäksi vastustaa. Tulivat kasvimaan yrttilaatikon eteen, alakuvassa oikeassa reunassa.

Vaikka olenkin usein pihi kesäkukkien (ja joskus perennojenkin) suhteen, näistä olin valmis maksamaan, sillä olivat niin suuret ja hyväkuntoiset taimet. Kaksi kasvia ja oli taimikassi täynnä.

↧

Seuraavaksi alakerta

August 7, 2019, 12:00 pm

≫ Next: Kaivattu sade

≪ Previous: Istuttamassa

Edellisessä postauksessa oli hieman kuvia yläkerran kukittamisesta. Nyt on valmistumassa alakerta, kovin keskeneräinen vielä kuitenkin. Eli projektikuvia tulossa.

Kukkapenkeille on pakko keksiä jotain nimiä, muuten en enää muista muistiinpanoistani, että mistä penkistä voi odottaa minkäkin kasvin tulevan esiin. Alakerta on kivimuurin alapuolinen kukkapenkki, joka on pohjoiseen päin. Rajausta voi kokeilla aina letkulla.

Aloitin tämän projektin sadetta odotellessa. Sadetta ei siis tullut yöllä eikä päivällä, joten pikkasen tätä hommaa voi siis laittaa alulle, jos vaikka saisi suunnitelmia eteenpäin tänä kasvukautena.

Projekteja ehdin usein tehdä aina vähän kerrallaan, joten tätäkään ei ole oikeasti montaa tuntia kerrallaan tehty, hidasteina saattaa olla esim. kaadetun koivun vanhoja juuria. Myös täytyy mallailla hoitopolut valmiiksi. Aluetta on vaikea välillä saada kuviin kunnolla.

Varjoisan kukkapenkin reunukseksi pitäisi tulla vanhoja kattotiiliä. Niitä ei ole kovin paljon, mutta riittävästi. Korkeusero on muutaman portaan verran.

Jos huomenna saisin kaivettua kattotiilet paikoilleen tarpeeksi syvään. Nyt niitä vasta mallailin, että tiedän, mihin asti kaivan. Kuvassa myös näkyy kivimuuria, joka on siis tässä ollut jo ennen meitä. Hieman sitäkin täytyy vielä katsoa, sillä pari kiveä on vähän huterasti paikoillaan.

Voisin alkaa pian etsiä reunamateriaalia kulmaukseen, johon suunnittelen allasta pensasmustikoille. Vuorenkilvet saavat siirtyä ja tuo kalliokielo saa siirron tuohon alakertaan. Toivon, että pensasmustikat viihtyvät tuossa, koska esim. koivun kannon vieressä kasvaa ihan tavallisen mustikan varpuja.

Saan pihan rytöpaikkoja laitettua uusiksi. Siitä tulee kyllä hyvä mieli. Aivan kuin piha suurenisi. Itse asiassa, kun piha muuttuu enemmän puutarhamaiseksi, se tuntuukin suurenevan.

Reunamateriaaliksi mietin altaalle laudanjämiä. Saa nähdä, minkälaisen saan aikaiseksi. Haluaisin tehdä jonkin räsymattotyylisen reunuksen. Mahdollisesti siitä ei tule yhtään mitään näillä taidoilla. Odottelen myös mieheni ilmettä (mieheni on kätevä käsistään), kun aloitan väkerrykseni.

Toivoisin kuitenkin ennen istutuksia ja siirtoja, että tulisi sitä vettä ihan taivaalta. Vaikka ajattelin, että teen siirrot vasta sateiden jälkeen, on tämä joskus myös kilpajuoksua ajan kanssa. Sateet eivät aina tule silloin, kun luvataan.

↧

Kaivattu sade

August 11, 2019, 3:40 am

≫ Next: Sohva vs puutarha

≪ Previous: Seuraavaksi alakerta

Kaivattu sade tuli tänään. Vaikka niin monta kertaa sääennuste on sadetta luvannut turhaan, että on ollut vaikea jo luottaa sääennusteisiin. Onneksi sadetta tuli tällä kertaa ensin ripotelle, hitaasti. Pientä taukoa pitäen. Vasta aamupäivän kolmas sade tuli ensin hiljaa ja sen jälkeen sellaisella voimalla, mitä ei voi olla peltikattoisessa talossa kuulematta.

Sadeaamun ensimmäisen työ on varmistaa, että sadevesiastiat ovat oikeilla paikoillaan. Ja ettei pitkän kuivan kauden jälkeen ole jättänyt pihalle kamalasti tavaraa. Tosin osa tavaroista jätin niille sijoilleen. Saatan nimittäin vielä laittaa puutarhavaihteen päälle. Olisi vielä pari istutettavaa odottamassa.

Pihaan rajautuvan metsän koivut ovat alkaneet kellastua. Naapureidenkin pihoissa koivujen lehtien väristä voi päätellä kuivuuden iskevän eri kohtiin pihoissa eri tavoin. Vaikka meidän tontilla kallio ei ole näkyvissä, on monen naapurin pihalla kalliota näkyvissä. On vaikea tietää, onko meidän puutarhan alla kallio kaukana vai lähellä saven alla. Ohuessa savessa tai mullassa ei paljon koivuille ole ollut kosteutta saatavilla.

Tälle päivälle on luvattu sadetta koko päivälle. Käytännössä sadetutka näyttää sadealueiden välille aina parin tunnin taukoja. Harvoin ilahdun sadepäivistä näin paljon kuin nyt. Nyt olen ollut ikkunan äärellä ja ulkona lipan alla aistimassa sadetta. Olen myös tihkusateella käynyt kuvaamassa pihalla. Ihanan raikas ilma.

Vesipisarat peruukkipensaassa

Olen myös alkanut miettiä kasvien siirtoja. Osa maksaruohoista lisääntyy sen verran hyvin, että uudet taimet taitavat saada siirtoa kuiville alueille. Ja kuivilla alueilla kärsivät kasvit toisaalle.

Maksaruohoissa käy näin loppukesästä vielä ihana kuhina.

Kuva poutasäältä

Osa kärhöistä on myös laitettu oikeaan paikkaan kasvamaan, joten ne viihtyvät. Osa kituu liian kuivassa. Toisaalta kärhöille ei ole kamalasti vielä hyviä uusia paikkoja, joten kituvien kärhöjen siirto ei ole vielä ajankohtainen. Näköjään Jackmanii viihtyy erittäin hyvin ja on elinvoimainen kummassakin kärhötuessa. Toisen jacmaniin tilalle haluaisin ehkä jonkin toisen kärhön, mutta tuosta sekasotkusta on enää vaikea erottaa, mistä mikäkin kärhö lähtee. Aikoinaan nimittäin suuremman kärhötuen juureen istutin monta pientä kärhöä. Sellaisia marketin alennusmyynnin euron raaskuja. Jotkit ovat kuolleet, jotkin eivät.

Olen jo istunut muutaman hetken lukemassa ja tutustumassa sipulikukkien tarjontaan. Lista olisi pitkä kaikesta, mitä haluaisin. Täytyy ehkä ensin pohtia budjetti ja alkaa sen jälkeen tehdä armottomampaa raakkausta tunteen ja järjen välillä. Onneksi kaikkia sipuleja ei tarvitse tänä syksynä saada. Harvoin ne tuntuvat maailmasta loppuvan kesken.

↧

Sohva vs puutarha

August 13, 2019, 11:40 am

≫ Next: Puutarhaturaajan ongelmat

≪ Previous: Kaivattu sade

Ensimmäinen kokonainen työviikko kuukauden loman jälkeen (aloitan työt loman jälkeen usein vajaalla viikolla.) On tiistai ja töiden jälkeen rytmin vaihdos tuntuu silmissä.

Olen ihan valmis ottamaan pienet unet. Mutta se sekottaisi unirytmini liian pahoin. Kun puoliso lähtee viemään lasta treeneihin, alan uhkaavasti valua löhöasentoon. Tunnin tai parin rankkasade ukkosineen on laantunut. Enää jyrinää kuuluu kaukaa. Löhöasennossa tulee jo mieleen, että sataakohan ulkona enää.

Pakko lähteä katsomaan, miltä ulkona näyttää, koska kaukaa kuuluu vielä ukkosen jyrinää. Ihan kuin jossain paukkuisi uuden vuoden raketteja, vaikka tiedän niiden olevan kaukaa kuuluvan ukkosen jylyä. Ajattelen, että palaan sitten vielä sohvalle. Jostain kuuluu myös hälytysajoneuvojen ääniä. Toivon, että henkilövahinkoja ei ole tullut.

Maa on märkää. On satanut sunnuntaina pitkästä aikaa siten, että useita sadealueita lipui ohi joko tuoden sadetta hissukseen, rankasti tai jotain siltä väliltä. Eilen saimme pari pienempää yllätyssadetta, joiden kastelemaksi ainakin yksi perheenjäsenemme joutui.

Tänään sadetta tuli reippaasti. Oli hyvä nähdä märkä maa. Harmittelen, että sademittari on rikki, enkä tiedä ollenkaan paljon on oikeasti satanut vettä. Löydän käsistäni vain vähän rikkanäiset puutarhahanskat, heitän neuleen päältäni märälle ulkotuolille. Ei haittaa, vaikka se kastuu, mutta se ei saisi multaantua. Pakko hakea sisältä puhelin taskuun, etten unohda ajan kulua ja laittaa hiukset kiinni. Puutarha alkaa viedä. Ajatus sohvasta unohtuu. Vedän syvään henkeen sateen jälkeistä tuoksua ja huomaan kimalaisten lähteneen etsimään mettä likomäristä laventeleista.

Ehdin tehdä pari istutusta ja pari pientä kasvien siirtoa. Puun alla maa ei ole kuitenkaan kovin syvältä märkää, toisin kuin taivasalla. Piti tuumailla välillä ja alkaa kiskoa toisaalta rikkaruohoja tulevan kukkapenkin tieltä ja löytää niiden seasta pari perennan siementaimea. Oli helppo istuttaa yllätys siementaimet märkään maahan. Tuli puhelu ja piti hakea lasta treeneistä ja muistin autossa, että unohdin kastella uudet istutukset.

Kotiin tullessa satoi uudestaan. Niiden juuri istuttamieni kasvienkin päälle. Onpa tämä puutarhan hoito joskus helppoa. Enkä jäänyt sohvalle makaamaan ja nuokkumaan.

Kuvassa on mukana myös muurahainen.

Ihanat päivät! Lämmintä ja kosteaa.

↧

Puutarhaturaajan ongelmat

August 21, 2019, 12:15 pm

≫ Next: Oi, mikä päivä

≪ Previous: Sohva vs puutarha

Minulla on ollut vähän projekteja viime aikoina. Olen tehnyt tänä vuonna uusia istutusalueita enemmän kuin yleensä. Jostain syystä tuntuu, että tässä on kyseessä samanlainen ilmiö kuin remontoinnissa. Ensin pitää vain vaihtaa lattia, mutta sitten seinät näyttää kulahtaneelta ja ennen kuin huomaakaan, on jo koko talo mullin mallin ja kaikki pinnat uusittu ja tili on tyhjä seuraavat vuodet.

Tämän vuoden myöhäisherännäinen kärhö Aljonushka heräsi kuitenkin henkiin. Eli ei tarvitse hommata uutta kärhöä.

Minulla on ollut uusia projekteja, joista olen kertonut mm. yläkerrasta ja alakerrasta mm. tässä postauksessa. Osa alakerran penkistä odottaa ensi tai seuraavaa kuuta, että alan rakentamaan pensasmustikka-aitausta. Nyt ei ehdi, kun pensasmustikatkin on tarkoituksena ostaa vasta ensi vuonna (ks. yllä oleva tili on tyhjä-ongelma), ellei halvalla saa alesta (sulo-vilen-ongelma). Joka tapauksessa nyt on ollut kiire siirtää kasveja.

Ongelmakohta tässä kuvassa etualalla, lähes vasemmassa reunassa.

Jotenkin nuo yläkerta-alakerta-penkit ovat saaneet lisää puhtia aiheeseen: ryteiköt kuntoon ja ongelmakohtia vähemmäksi. Olen kuorinut rikkaruohottunutta maata pois meidän terassialueen ympäriltä. Tuohonhan piti aikoinaan tulla katos tms ja vasta sen jälkeen kasvit. No, asiat eivät aina mene niin kuin ajattelee. Näiden katos-pohdintoihin on ollut monta eri lähestymistapaa, mutta aina jompi kumpi meistä tämän talouden aikuisista käyttää omaa veto-oikeuttaan ja asia hylätään. Nyt katos-asia on todennäköisesti lopullisesti hylätty. Minkälainen katos olisi hyvä - ongelma on siis ratkaistu harvinaisen pitkästyttävällä, mutta helpolla tavalla: Ei tehdä mitään.

Siellä se terassialue ilman katosta. Tuolla portin kohdalla alue, joka on nyt mylläyksen kohdalla ja portin paikka tulee jonnekin muualle. Ainaista ongelmanratkaisua.

Minä en useinkaan pidä omien kasvien siirtelystä. Kamalan tylsää hommaa, koska ei saa yhtään uutta kasvia. Ja se vasta tylsää onkin. Mutta olen joko kehittynyt tai olen huomannut, että joidenkin kasvien siirtämisessä on järkeä, sillä edellisissä kohdissa niihin ei ole ollut tyytyväinen syystä tai toisesta. Tein maan kuorintaa (ei kivaa hommaa, koska aika ohuen multakerroksen alla on kasa soraista kummallista maata, joka erään suuremman projektin aikana vain lykättiin tuohon. Tässä postauksessa sen jälkimaininkeja.) Tämän kummallisen maan alla on sitten ihan tavallista tämän pihan savea. Kivien sekaan saa myös ihanaiset paalujuuriset voikukat tehtyä todella pitkiä ja kiemuraisia juuria. Ja se juolavehnä. No, te tiedätte, mitä juolavehnän ajattelu saattaa tehdä verenpaineelle.

Siirsin alueelle liian varjossa olevan vaaleanpunaisen ruusun (olen hävittänyt sen nimikyltin). Hyvin leviäviä vaaleanlila syysleimu (vanhaa kantaa, eli ilman nimeä). Uutena ostoksena alennuksesta riipparaita Salix Caprea Pendula. Ei ollut raita ihan timmissä kunnossa, mutta riittävän hyvänä.
Istutin nämä ensimmäisenä, myös erään pionin, joka oli liian varjossa kukkiakseen kunnolla. Sen lisäksi ajuruohoja, jotka olivat myös liian varjossa. Ruusu näytti olevan ahtaasti. Ja jokin häiritsi silmää.

Kasvit väärin.

Yöllä herätessäni tajusin, että ruusu ja raita pitääkin vaihtaa toisin päin. Kerroin aamulla työkaverille, että yöllä herätessäni mietin kasvien vääriä paikkoja. Kaverilla oli hauskaa: " Sulla ei ole kyllä suuret ongelmat elämässä, jos kasvien paikat sut herättää yöllä."

Parempi järjestys

Myös perheeni katsoi minua joko silmät lautasen kokoisina tai kysymysmerkkeinä, kun ilmoitin meneväni pihalle vaihtamaan väärässä järjestyksessä olevien kasvien paikat: "Miten kasvit voivat olla väärässä järjestyksessä?" Minun mielestäni oli ihan itsestään selvää, että myös kasvit voivat olla väärässä järjestyksessä tosi monella tapaa.

Aleostokset ovat lähes vaarallisia. Minulla kasvaa yläkerran penkissä kärhö Prinsessa Diana. Eilen alelaarissa olisi ollut myös kärhö Prinssi Charles. Charles oli vain niin kuivan ja koppuran näköinen, että en tiennyt, onko siinä eloa. Jätin prinssin kauppaan ja otin tilalle kärhö Margaret Huntin. Se muutti varjoiseen Alakertaan. Kokeilen nyt tätä, että istutan kärhön varjoon pohjoisen puolen penkkiin, josta sen olisi tarkoitus nousta kohti valoa eli kohti Yläkerran penkkiä. Onneksi en ottanut Prinssi Charlesia. Se ei ehkä olisi mahtunut entisen puolisonsa Prinsessa Dianan kanssa majailemaan lähes samassa penkissä. Ongelmia olisi voinut tulla.

Tavarat ovat vielä levällään, sillä vielä riittäisi vähintään yksi nippu syysleimuja istutettavaksi. Huomenna en ehdi jatkaa. Tällä viikolle pitäisi saada maahan, sillä ainakaan ensi viikolla alkuviikostakaan en ehdi puutarhahommiin. Meillä muuten satoi tänään, siksi tämän päivän iltakuvissa on multa tummana.

↧

Oi, mikä päivä

August 24, 2019, 12:50 pm

≫ Next: Heippa, elokuu

≪ Previous: Puutarhaturaajan ongelmat

Ihana puutarhapäivä ollut tänään. Olin Mustilan taimipäivillä Elimäellä. En onnistunut ihan omassa suunnitelmassani lähteä paikalle ennen porttien aukeamista. Tapahtuma alkoi virallisesti klo 10. Olin paikalla parkkipaikalla noin 10.15 ja siinä vaiheessa parkkipaikat jo pullistelivat. Kun lähdin kävelemään itse tapahtumapaikkaa kohti, tuli jo monia ihmisiä vastaan kasvikassit käsissä. Siinä vaiheessa alkoi jo olla pieni hätäännys, että onko kaikki ihanuudet jo myyty.

Olisihan pitänyt tietää, että myyjät olivat varustautuneet ihan hyvin. Joidenkin ihmisten kärryissä tai kasseissa näkyi kyllä välillä ihanuuksia, jotka olivat varmasti myyjiltä jo loppuneet. Yritin vain muistaa, että ei ne kasvit maailmasta lopu. Jossain vaiheessa, tai itse asiassa aika aikaisin, kasvikassi alkoi jo painaa aika lailla olkapäitä. Jos itse ei olisi jaksanut kuskata ostoksiaan autolle, olisi tähänkin saanut apua.

Taimihuutokauppaa kuuntelin välillä puolella korvalla. Aarno Kasvilla oli hyvät jutut ja huutokaupan yhteydessä tuli aika lailla kaikenlaista kasvitietoutta. Hankalanakin pidetty kasvi alkoi kuulostaa sellaiselta, että sen kanssa voisi vaikka pärjätä.

Päivänpesän Katjan kanssa kävimme seikkaillen vielä etsimässä Arboretumin puolelta hortensioita.

Safiirihortensia on erittäin epätodellisen värinen, sopisi satupuutarhaan.

Samettihortensia näytti erittäin hyvin voivalta, vaikka pitäisi olla Suomen oloissa arka.

Siitä kukkakärpäset pitivät erityisesti.

En lähtenyt tosiaan ilman kasveja kotiin. Näiden ostosten ja Saaripalstan Sailan, ihanan yllätyksen, kirahvinkukan 'cephalaria gigantea' kanssa lähdin kotiin.

- Keijuängelmä (vihdoin)
- Syysleimu (jonka nimikyltti nyt vähän hämmentää, koska googlaus ei tunnista sitä)

- Ruusuajuruoho Thymus ´Wine and Rose´ (on vihdoin paikkaa myös pienille kasveille)
- Himalajanmaksaruoho, Sedum Pachyclados
- Kelta-auringonkukka Helianthus decapetalias 'solei d'or* (Pikkuinen puutarha - blogista bongattu
- Sedum 'Dark Magic (matalampi kuin osa muista tummista maksaruohoistani)
- Kuunlilja Blue Mouse Ears, (minityyppi)
- Kääpiö punaluppio 'Pink Tanna' (Oravankesäpesän kuvista olen näitä ihaillut)
- Kääpiö punalupio 'Tanna'
- Syysvuokko 'Pretty Lady Julia' (kolmas syysvuokko tänä vuonna, olisipa joku hengissä ensi vuonna)
- Kanervat: Moritz, Winter Chocolate, Radmor
- Sysikurjenmiekka
- Kevätesikko, jonka väri tulee olemaan yllätys

Lähipäiville on tiedossa siis istuttamisia. Enkä ole ainoa, joka tulevina päivinä tekee istutuksia.

↧

Heippa, elokuu

August 31, 2019, 10:20 am

≫ Next: Mielihyvää keväästä

≪ Previous: Oi, mikä päivä

Heippa elokuu!

Olit tänä vuonna yllätyksellinen. Aloitit kylmällä ilmalla, jolloin vähän säikytit, että syksy alkaa aikaisin. Pidit täällä meillä päin yllä heinäkuun aloittamaa kuivuutta. Sait meidät tiirailemaan koivujen lehtien tanssia alas keltaisina tai ruskeina.

Teit meille kuitenkin yllätyksen. Tuli vettä ja tuli lämmintä. En enää muista, missä järjestyksessä. Kesävaatteille tuli jatkokäyttöä ja sait puutarhurit iloitsemaan vedestä ja lämmöstä ja täydellisestä istutussäästä.

Osa kärhö Aljonushkasta kasvaa pionin lomassa, näiden värit ovat hämmentävän samankaltaiset, kun pioni on vaihtamassa syysväriin.

Täydellinen istutussää poiki täällä päin lisää ostoksia, lisää kaivuu-urakoita ja laajentuneita kukkapenkkejä. Sekä suunnitelmia sille, mistä keväällä jatketaan. Joku voisi puhua käsistä lähteneistä projekteista, joku taas saattaa vain puhua pienestä mukavasta puutarhainnosta.

Elokuun mahtui myös minulla retki pääkaupunkiseudulle koulutukseen ja siellä yhdelle illalle reilun tunnin retki Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan (sinne ulkopuutarhaan).

Ja rakastuin keltatörmänkukkaan.

Elokuu sekoitti päätäni niin pahasti, että minulle on nyt tulossa hyvin kalliita keltatörmän kukan taimia melko kaukaakin taimistolta.

Tämän vuoden elokuussa tajusin, että tunnistan jo paljon kasveja aika helposti. Kuten banaanin (kuvassa ruskeassa ruukussa etualalla).

Ja samalla tajusin, että en ehkä ikinä halua, että oma pieni tummalehtinen peruukkipensaani ikinä kukkii. Sillä alakuvassa on peruukkipensaan kukka.

Elokuussa siis ymmärsin, että joskus suomenkielisillä nimillä on syynsä.

Elokuussa tutustuin myös uusiin kasveihin. Puutarhaani muutti kääpiöpunaluppio Tanna ja serkkunsa Pink Tanna (ei vielä istutettuna).

Tämä kuva omasta puutarhastani

Elokuussa Tanna pääsi jo maahan. Saattaa kuitenkin olla, että syyskuussa tai ensi vuonna Tannalle tulee ensimmäinen muutto.

Yhä omasta puutarhastani

Sain tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä siihen normiversioon punaluppiosta. Ja huokasin tässä vaiheessa helpotuksesta, että en hairahtunut laittamaan pieneen tilaan sitä normaalin pituista punaluppiota. Opetit elokuu minulle, että google voi olla paras kamusi, kun teet ostoksia. Tarkasta kasvin korkeus.

Punaluppio vasemmalla.

Elokuu toi mukanaan myös yhdet yllätykset kukkien auringonkukkien muodossa. En usko, että suvussa kulkeva värisokeus on yhtäkkiä iskenyt silmiini (vai aivoissako se värisokeus asuu), sillä pikkusiemenet keväällä tulivat pussista, jossa luki, että punainen 50cm korkea auringonkukka.

Elokuuhun kuuluvat yllätykset. Joskus yllätykset ovat keltaisia ja korkeita.

Tänä vuonna ymmärsin olla murehtimatta elokuussa syksyä tai talvea. Ymmärsin, että elokuu on hieno kuukausi ja siitä voi saada vielä hienomman, kun valitsee kasveja, jotka rakastavat elokuuta. Kuten maissin.

Tänä vuonna sain kokea elokuussa hienoja hetkiä ja retkiä. Niin mukavia, että otan syyskuun vastaan tyytyväisenä.

Tänä vuonna ostettu tähkäkimikki Pink tekee kukkanuppua!

Sellainen elokuu voi olla. Kuiva ja kylmä. Lämmin ja kostea. Vähän villiinnyttäväkin, kun kerran taimia pitää tilailla ihan hetken hurmiossa. Ja ehkä hengästyttäväkin, kun laskee päässään päiviä ja tunteja siihen, kun hyvät säät istuttamiseen voivat vain alkaa lopahtaa. Myös sellainen elokuu, jolloin voi päättää, että ei se aika maailmasta lopu ja voi jatkaa sitten vähän paremmalla ajalla. Siellä ne odottaa. Projektit. Tulkoot syyskuu tai tulkoot kevät. Ei ne mihinkään katoa.

Kiitos elokuu, ensi vuonna nähdään!

Keltainen on uusi punainen.

↧

Mielihyvää keväästä

September 6, 2019, 11:45 am

≫ Next: Ihan nopee homma

≪ Previous: Heippa, elokuu

Kun puutarhaan tulee yhtäkkiä paljon uusia kukkapenkkejä, näyttää niiden paljas multapinta kovin tyhjältä. Kesällä tai syksyllä tuo paljas multapinta voi tuntua ihan mukavalta, kun voi suunnitella tulevia kasveja ja hahmottaa tilan ja kasvien koot vielä eri lailla. Ja kasvi voi tulla ihan kauniisti esiin tummaa multaa vasten.

"Syysvuokko Pretty Lady Julia" ja multaa

Keväällä se paljas multapinta ottaa vain päähän.

Masentavan paljon multaa keväällä.

En harrasta katteita, kuin erittäin harkitusti. Joissakin tapauksissa jotkin katetut kohdat näyttävät mielestäni hyviltä, mutta ei aina. Myös luonnon omat katteet ovat kauniita, kuten esim. Mustilassa on käytetty käpyjä.

Kävyt katteena Mustilassa

Suurin osa perennoista kasvaa minulla niin sikin sokin ja sotkussa, että moni järjestyksen ihminen pyörtyisi penkkejäni katsoessa. Ja varmaan organisoisi penkkini parempaan järjestykseen ja ripottelisi eri kasviryhmien väliin katteita.

Minä en tee niin. Katteet eivät nimittäin täällä helpota tiettyjen rikkakasvien kanssa ollenkaan, kuten karhunkierron/elämänlangan kanssa. Muovi taas katteiden alla.. Hm. Muovin kanssa olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: sitä on vain kivituhkan alla kulkuväylissä ja kasvimaan kivituhkakohdissa. Jos joskus sen sieltä haluaa pois, on helpompi se itse ottaa tai kertoa vaikka seuraavalle omistajalle, että mitä maan alta löytyy. (Silti muoviahdistus pukkaa joskus päälle.)

Melkein lipsahdin taas harhateille, kuten joskus tuppaa käymään. Piti nimittäin ajatella sitä kevättä ja paljasta multaa. Kevät on vielä kaukana, mutta silti ajatuksissa lähellä.

Keväisin paljas multapinta herättää ensin minussa toiveen. Talvi väistyy. Ihanaa. Seuraavaksi tulee ajatus kasveista. Puutarhaa alkaa katsoa lähes suurennuslasilla ja kulkea kumarassa jokaiselta lumettomalta läntiltä toiselle. Ja silloin ilahtuu niin paljon kaikesta vihreästä. Tai edes lupauksesta vihreää.

Tämä on se asia, minkä takia jaksan joka ikinen syksy olla innoissaan kukkasipuleista kuin lapsena olin joulusta. On hykerryttävää tehdä haluamis-suunnitelmia. Sen jälkeen voi tehdä uuden järki-suunnitelman. Nämä kaksi suunnitelmaa eroavat toisistaan oleellisesti. Minähän haluaisin vaikka mitä, mutta budjetti riittää kerrallaan aina osaan. Järkisuunnitelmakaan ei ole joidenkin mielestä ollenkaan järjellä tehty, vaikka silloin haluamisista on jo karsittu ihan todella paljon.

Tätä määrää tulppaaneja ei saa kukkimaan, ellei upota multaan syksyllä tosi monta sipulia.

On kasveja, jotka vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä tuuheutuakseen. Minun puutarhassani lumikellot eivät tosiaan tuuheudu parissa vuodessa. Jos niitä ei istuta satoja, on vain oltava kärsivällinen.

Ei näytä vielä tuppaalta.

Tulppaaneista osa vaan taantuu, varsinkin ne sellaiset tosi erikoiset. Osa on myös maaperään liittyvää. Omenapuupenkkini maa on sellaista savea, että siellä taantuu lähes kaikki tulppaanit vuoden tai parin jälkeen. Sen sijaan maa on sopiva kirjopikarililjoille, joita ei kostea savimaa haittaa ollenkaan.

Multavassa kohopenkissä taas moni tulppaani kukkii todellakin useita vuosia. Siinä penkissä taas on keväisin sellainen kasvijätesotku, että pienet ja hennot, aikaiset krookukset, voivat hukkua perennanvarsien sekaan. Penkki alkaa olla parhaimmillaan sitten vähän suurempien kasvien kanssa.

Nyt minulla on uusia penkkejä, joista en tiedä vielä, miten eri sipulikukat tulevat viihtymään. Joten nyt siis kokeillaan. Ihana syy riehaantua ostoksilla. Yksi postilähetys on vielä matkalla, mutta nyt minulla ihan oikeasti pitäisi olla muuten riittävät ostokset, paitsi ne liljat. Onneksi myös keväällä myydään liljoja.

Koska olen oppinut vuosien varrella, että tiettyjen sipulien ja mukuloiden kanssa ei ole vaaraa aikaisesta istutuksesta, laitan osan sipuleista aikaisin maahan. Lumikellot, krookukset, talventähdet ja narsissit ovat niitä, joita aikainen istutus ei haittaa. Narsissit tarvitsevat lämpöä juurtuakseen ja lumikellot ja talventähdet voivat kuivua pusseissa, jos niitä ei istuta aikaisin. Tulppaanit ehtii myöhemminkin.

Minä en pidä kitkemisestä juurikaan, vaikka pääsen joskus kitkemisessä myös ihaniin mindfullness-tiloihin. Mutta sipuleiden kaivaminen maahan on minusta todella kutkuttavaa. Tiedän, että moni muu inhoaa sitä hommaa. Kun istutan sipuleita, istutan kevättä. Se tuntuu ihanalta. Kuvittelen kevättä ja niitä kasveja. Ja saan jännitystä ja mielihyvää monta kertaa: tehdessäni ostoksia, suunnitellessa yhdistelmiä, kaivaessa sipuleita maahan ja sitten keväällä, kun kukkii. Nuorempana sain jännitystä ja mielihyvää esim. Lintsillä. Nykyisin tuhlaan rannekerahat omat puutarhaan (täytyy myöntää, että tuhlaan ehkä useammankin rannekkeen hinnan puutarhaan).

Tämän syksyn ostoksista tein nyt listaa, joista osa siis matkalla. Osin lista on itseäni varten, joten en pahastu, vaikka tätä listaa ei kukaan jaksaisikaan lukea.

Krookukset: (näitä uppoaisi penkkeihin satoja, mutta jatketaan ensi vuonna)
Crocus tommasinianus "Yalta" 20kpl
Crocus "Yellow Mammoth" 25kpl
Crosus chrysanthus "Romance" 50kpl
Crocus "Vanguard" 15kpl
Crocus "Remembrance" 10kpl
Crocus Jeanne D'ark (pidän näiden valkoisten krookusten lilasta viivasta kovin) 10kpl

Kurjenmiekat:
Iris histrioides "George" 12kpl
Iris "Purple Hill" /"Blue Hill " yhteensä 20kpl (ostospaikka Lidl, joten mietin, että onko nämä omia lajikkeita vai onko tämä lila sama kuin tuo George)

Narsissit:
Narcissus poeicus "Green Eyes" 5kpl (pitää olla jotain kasveja nimimerkinkin mukaan)
Narscissus "White Lion" (hurja kynnys on aina keltaisiin narsisseihin, en tajua)

Laukat: (piti alun perin ostaa vain yhteen kohtaan ukkolaukkoja)
Allium Purple Sensation10kpl (ukkolaukoista pidän tästä eniten)
Allium Sphaerocephalon (nimihirviö tarkoittaa pallerolaukkaa) 15kpl
Allium "Miami " (Lidlistä, näyttää aivan viinilaukalta, mutta en tiedä, että onko) 25kpl
Allium "Gladiator" 2kpl (kuva on näissä pusseissa aina vähän valju, naapurin pihalla nämä teki vaikutuksen)

Tulppaanit:
Tulipa "Persian Pearl" 20kpl
Tulipa sylvestris 6kpl (metsätulppaani)
Tulipa "Danceline" 5kpl
Tulipa "Dream Touch" 5kpl
Tulipa "Holland Beauty" 25kpl
Tulipa "Slawa" 10kpl
Tulipa " Clearwater" 10kpl (istutin näitä vuosi sitten ehkä 60kpl pitkin eri penkkejä, tässä postauksessa kukkivista lisää.)
Tulipa "Night Club" (samassa varressa useampi kukka, taantuivat savipenkissä) 7kpl
Tulipa "Flaming Flag" 10kpl
Tulipa "Exotic Emperor" 10kpl
Tulipa "Purple Dream" 8kpl
Tulipa "Claudia" 10kpl
Tulipa "White Triumphator" 10kpl
Tulipa "Paul Scherer" 10kpl (yhden penkin tummat taantuvat aika nopeasti)
Tulipa "Lasting Love 8kpl (tumma punainen)
Tulipa "Purple Prince" 10kpl
Tulipa "Negrita" 10kpl
Tulipa "Negrita Double" 8kpl

Aika paljon tuli tänä syksynä lilaa. Katsotaan, miltä tuntuu värimaailma keväällä.

Muut:
Leucojum aestivum (suvikello) 20kpl (jos edes yksi näistä kukkisi)
Eranthis Cilicica (turkin talventähti) 15 kpl (kaikki tuskin itää)
Fritillaria meleagris (kirjopikarililja 20kpl)
Fritillaria Persica (persianpikarililja 1kpl)
Muscari Grape Ice 7kpl (tavallsisia helmililjoja voi siirtää omalla pihalla jo ihan urakalla)
Chionodoxa Forbesii Rosea (pinkki kirjokevättähti)
Colchicum hybrid "Waterlily" 1kpl (syysmyrkkylilja)
Anemone "White Splendour"

Yritän muistaa jatkossa, että sipuleita on nyt oikeasti aika paljon, joten nyt alkaisi olla ihan riittävä määrä sipuleita. Paitsi ne liljat puuttuu.

Nyt ruokakauppareissuilla sitten näpit kurissa ja mieli kirkkaana. Kun on tullut viime aikoina tehtyä niitä muitakin kasvihankintoja.

Kuten tämän kääpiöpunaluppion ja maksaruohon.

Mukavan sipulikasta syyskuuta!

↧

Ihan nopee homma

September 10, 2019, 9:15 am

≫ Next: Ensimmäisen hallayön jälkeen

≪ Previous: Mielihyvää keväästä

Tämän postauksen kuvat ovat otettu lähinnä tänään, sillä tehdessä ei aina ehdi.

Niin olen tykännyt kukkasipuleiden istuttamisesta, että ryhdyin siihen hommaan tänäkin vuonna ajoissa pikkusipuleiden, laukkojen ja narsissien osalta, jotka minulla jo oli kotona. Kun työn jakaa on, se on lopulta aika nopea homma, varsinkin vapaapäivän aikana. Yllättävän suuri muovikassi on täynnä pikkupusseja täynnä pikkusipuleita ja muutama vähän suurempi sipuli. Ja sitten tuumailemaan, että mihin mikäkin voisi sopia. (Pikkasen toki samalla pistin merkille asioita, kuten keltakurjenmiekan repsahtanutta ulkonäköä voisi siistiä.)

Tietysti on ihaninta aloittaa sellaisesta mustan mullan kohdasta, jossa ei tarvitse varoa mitään. Sipuleita maahan. Pieniä sipuleita pienien kasvien lähellä. Riipparaita sai alleen pieniä kasveja, kuten pikkuiset kuunliljat sekä pihaesikoita ja kääpiöpunaluppio Tannan ym. Sen alle upposi mm. krookuksia ja Persian Pearl-tulppaanien sipuleita. Piti vähän hengähtää ja tuumailla kukkimisajankohtia.

Suurempia kasveja vähän suurempien kasvien lähelle. Vaikka taustalla oleva saniainen ei olekaan vielä ukkolaukkojen aikaan noin suuri, on se ryhdikkäämpi ja heleämpi. Joten se sai etualalleen mm. ukkolaukka Purple Sensationeja. Silloin edessä siirrosta retkottavat syysleimut ovat vasta kasvun alussa ja ryhdikkäämpiä.

Äänikirja korville ja istutuslapio käteen. Sinne menee useampia sipuleita. Multaa on kiva kaivaa. Siinä samalla kuitenkin käy jotain. Mallailen isojen laukkojen (Gladiator) sipuleita, eikä niitä ehkä voikaan istuttaa siihen, mihin alun perin ajattelin. Jos suuret laukat nousevat, niiden suuret lehdet voivat peittää alleen sellaisia perennoja, jotka eivät niin varjoisasta pidä. Alan kävellä laukan sipuleiden kanssa ympäri pihaa. Mittelen penkkejä ja melkein lähden jo sisälle etsimään kuvia, että miltä penkit näyttävät toukokuussa ja kesäkuussa. Kun en enää muista. Tiedän vain, että sohvalle ei kannata nyt istahtaa, vaan toimiminen ulkomuistin varassa olisi parempi juttu. Pitää vain vähän raivata täydestä penkistä tilaa. Yllätyn vähän kuinka monta piilossa olevaa kasvia huomaankin.

Kuva otettu tänään, eli raivauksen jälkeen. Ihan kuin tuolla ei olisi ikinä mitään raivattu.

Katselen nykyisiä kasveja, haen ämpärin ja isomman lapion. Täytän kastelukannut. Ei kestä kauan, kun kiikutan ensimmäisen täyden rikkaruohoämpärin pois. Samalla silmä hakeutuu aiemmin kitkettyyn penkkiin, joka näyttääkin ihan mukavalta, kun se on kitketty. (Ja miksi en ostanut tuonne Mustilasta pari saniaista lisää?)

Kitken muitakin penkkejä. Metsämansikka on levinnyt vähän sinne ja tänne. Myös maahumalaa saa koko ajan olla repimässä pois, ettei se saa juuriaan kivien rakoon, joita pitkin se voi kiivetä myös ylöspäin. En suosittele maahumalan ja nurmikon sekoitusta. Siinä samalla löydän perennoja muiden takaa. Mallailen niille uusia paikkoja, joka tarkoittaa toisten perennojen siirtoa tai hävittämistä. Harmittaa vain, että moni kasvi on uudelleen istutuksen jälkeen vähän kumollaan. Ja näyttää ihan kamalan rumalta. Ensi vuonna on sitten taas toisin.

Jossain vaiheessa ymmärrän etsiä niitä suuria laukan sipuleita. En ole vielä niitä istuttanut, mutta en muista, mihin ne oikein laskin. Onneksi ne löytyy penkin keskeltä askelkiven päältä pienen rikkaruohomytyn vierestä. Muistan taas sen, mitä minun piti tehdä. Laukat maahan ja huomaan, että aika monta sipulipussia on istuttamatta.

Seuraava paljas multamaa odottaa. Mutta eihän ihan vielä voikaan tuonne upottaa sipuleita, vaan olisi hyvä tehdä nyt suunnitellut perennasiirrot, jotta ei tarvitse jo kaivettuja sipuleita kaivaa taas pois. Lapio käteen siis. Ikivihreitä jouluruusuja voi laittaa tummalehtisten kasvien kaveriksi. Pääsevät esille penkistä, jossa eivät kukkineet. Välillä toki teen ruokaa, syön, seurustelen lapsen kanssa. Kuulokkeet lataantuvat silloin. Jatkan hommia äänikirja seuranani, kun alan olla tietoisempi siitä, että minun piti istuttaa ne sipulit. Jotka ovat pusseissaan pitkin pihaa. Ja sadettakin on luvattu muutaman tunnin kuluttua.

Tämäkin jouluruusu on tehnyt kovasti lehtiä, vaikka ei ole kukkia tehnyt.

Pakko kuitenkin istuttaa aiemmin ostetut kasvit, onhan jo syyskuu. Äänikirja jatkaa, mutta puhelin on tippunut löysästä taskusta. Haen perheenjäsenen pihalle, joka soittaa puhelimeeni, jotta löydän luurini kasvien keskeltä (vihreät kuoret eivät helpottaneet löytämistä). Puhelin löytyy ja perheenjäsentä huvittaa. Jatkan taas hommia. Naapuri käy hakemassa kasvin, jonka hänelle jo lupasi keväällä. Sama naapuri tuo muutaman perennan siementaimen ja taas pyörin pihalla kuin väkkärä ja mietin, että minneköhän nämä mahtuikaan, kun piti olla aurinkoinen paikka. Sen paikan löytäminen puolivarjoisella pihalla on aina sellainen pieni haaste. Huomaan samalla kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa sika säkissä. Ostin Mustilasta toiselta harrastajalta esikon, jonka väriä hän ei tiennyt. Ostin riskillä ja näköjään hyvä, sillä tämän väristä esikkoa minulla ei pitäisi ollakaan. Ihania nämä syksylläkin kukkimaan erehtyvät esikot. Ja löydän kuitenkin myös uusille kasveille paikan.

Pyörimisen jälkeen huomaan, että yhä osa sipuleista lojuu pitkin pihaa. Yhä. Nyt sitten pakko tehdä tämä loppuun, kun sadepisaroita jo tippuu päähän. Huppu päähän, pikku kumarrus ja pyllistys, ja paljaaseen selkään tippuu vesipisaroista. Ei tunnu kivalta märkä selkä.

Vesisade saa loppujen sipuleiden kaivamiseen sen oikean vauhdin. Eihän yhden pussin multaan upottamiseen mene oikeasti montaa minuuttia. Suuremmat narsissit vaativat vähän syvemmän kuopan, mutta pikkusipulit sujahtavat helposti multaan. Viimeisten sipuleiden istutus sujuu oikein nopeasti. Silti istutusprojekti kesti arviolta 6-10 tuntia, riippuu miten sen laskee. Moni penkki tosin näyttää ennen projektia joko väljemmältä tai vastaavasti olevan enemmän kasvitettu. Penkkeihin on ilmaantunut kraatereita, joihin ei tietysti ole puutarhassa ole valmiiksi multaa. Onneksi minulla on tulossa se toinen ja ehkä kolmaskin sipuleiden istutuspäivä, jota ennen ehkä se multakin on hommattu. Kuvassa näkyvät multapussit ovat havumultaa, joille on kohde jo olemassa.

Viime yönä heräsin kunnon ukkoseen, joka jyrisi kunnolla. Iltapäivällä ei tullut helle, mutta lämmin ja ehdin nähdä vielä perhosenkin. Hyvin säät vaihtelevat näin syyskuun alussa.

↧

Ensimmäisen hallayön jälkeen

September 19, 2019, 11:35 am

≫ Next: Aamulla

≪ Previous: Ihan nopee homma

Tänä aamuna herätessäni ulkolämpötila näytti olevan +1. Vilkaisu pihalle ja jossain paikoin oli käyty nollassa.

Aamulla oli pakko laittaa pipo päähän. Iltapäivällä oli aurinkoista ja pystyi auringossa olemaan todellakin ilman pipoa. Jopa ilman sormikkaita ja huivia ja kuoritakkia. Siis hetken ja vain auringossa. Pääsin kotiin vähän aikaisemmin kuin tavallisesti ja jatkoin pienien sipuleiden istuttamista. Nyt istuttamisprosessi oli ihan oikeasti nopea, niitä olikin vain puolikas muovipussillinen. En myöskään siirrellyt kasveja. Kaivoin vain kuoppia ja tiputtelin tai tungin sipuleita maahan. Oikein sydämessä läikähti, kun näin, että vasta vähän aikaa sitten maahan istuttamani keltatörmänkukka kukki. Tämän takia en ikinä raaski leikata taimia istutushetkellä.

Piti ihailla oikein paljonkin tätä kukkaa.

Vastavalossa näkyy myös hämähäkin seittejä punahatuissa.

Hopeasyysvuokko kukkii yhä upeasti. Ehkä näille uusille syysvuokoille olen löytänyt paikat, joihin ensimmäiset hallat eivät iske.

Myös kaksi muuta syysvuokkoani on yhä elossa ja yhä nupulla, vaikka juuri nyt eivät kuki. Saatan vielä ehkä nähdä niiden kukat, ellei ensi yön halla vie näitä vuokkoja. Syysleimuista osa kukkii vielä kiihkeästi, vaikka osa kukki jo heinäkuussa. Näidenkin kukinta-ajoissa on suuria eroja.

Myös kesäkukkia kukkii. Mm. kosmoskukat kasvavat hieman maata korkeammalla olevissa lavakauluksissa. Nurmikko näiden lähellä oli aamulla huurteessa mutta hieman korkeampi paikka on tarpeeksi kai suojannut myös osaa kesäkukista.

Olen ottamassa nyt tietoista kompostorin täyttöä. Kirjoitan blogia, enkä ole tuomassa pelargoneja sisälle. Tiedättekö, ajattelin antaa pelargonien olla ulkona niin kauan, kunnes ovat kompostikunnossa. Tänä syksynä en ota talvetusstressiä. Pelargonini eivät olleet enää kovin hyvässä terässä, enkä jaksa pelastaa niitä. Tulkoot uudeksi mullaksi.

↧

Aamulla

September 23, 2019, 9:44 am

≫ Next: Syyskuun lopun puutarha

≪ Previous: Ensimmäisen hallayön jälkeen

Aamulla on otettava joka päivä ensin silmäys lämpömittariin tai vilkaisu ikkunasta ulos. Tänäänkin oli aamu, jolloin tarvittiin pipoa ja kerrospukeutumista.

Piti aamulla kiertää kameran kanssa hetki, kun tiesin, että töissä ei ole pakko aamulla olla minuutilleen. Tämä oli kolmas tai neljäs aamu syyskuussa, kun näytti liiankin valkoiselta.

Kaunopunahatut kukkivat korkeammalla kuin alhaalla näkyvä nurmikko, niiden juurella multa näytti vähän koppuraiselta, mutta ei kovin vaalealta.

Osa tuoksumataran lehdistä pitää vielä kiinni vihreästä, osa alkaa olla melkoisen keltaisen ja ruskean sävyissä. Tähän aikaan näkee selvästi, mihin halla iskee ja mihin ei.

Puiden alustoille jää selkeät vihreät läikät, kun vieressä nurmikko on ihan vaalea. Kuvassa näkyy raja, vaikka omenapuun latvus ei kuvassa näykään. Aamulla oli sen verran kiire, että osa kuvista tärähteli miten sattuu, joten osa kuvista ei ollut julkaisukelpoisia. Vielä toistaiseksi suurimmat kylmän puraisut ovat olleet kesäkukissa. Näiden puraisujen jälkeen ruskistuminen ja muut ruskavärit ovat kyllä alkaneet näkyä myös monivuotisissa kasveissa. Vaikka osa kyllä vielä kukkiikin.

Kärhö Aljonushka aloitti tänä vuonna kukkimisensa myöhään (luulin sen jo olleen menehtynyt) ja näköjään jaksaa jatkaa myöhään. Rusokirsikka on pukeutunut jo punaiseen asuunsa ja aamulla se näytti kyllä siltä, että puu taitaa pudottaa lehtensä jo ennen lokakuuta. Puiden lehdet putoavat niin eri aikoihin, että tiedän taas mm hevoskastanjan ymmärtävän ryhtyä valmistautumaan talveen usein vasta, kun moni puu on luovuttanut. Haravaan tartutaan vasta vaahteran, tammen ja hevoskastanjan tiputtamien lehtien myötä, eikä se aika ole vielä.

↧

Syyskuun lopun puutarha

September 29, 2019, 8:55 am

≫ Next: Värit luonnossa

≪ Previous: Aamulla

Syyskuun lopulla puutarha on vielä hyvinkin värikäs ja ihmeen kukkaisa pakkasöistäkin selviytyneenä. Toki kukkien määrää on pakko suhteuttaa vuodenaikaan. Jostain syystä ilmestyi vielä pieni pussillinen istutettavaa. Syytän alennusmyyntiä. Syysasteri Rudolph Goethe, kukkiva vuokko (nimilapusta en saa oikein selvää), punahattu ja kurjenpolvi Laurence Flatman muuttivat vielä ensin pussissa terassille. Kun oli vähän kiireitä iltaisin. Tähän aikaan istuttamisessa on aina riskinsä, mutta menköön nyt, kun halavalla sai.

Punahattuja yritän lisätä puutarhaan sekä keväisin että syksyisin ja joskus myös kesällä. Sillä viheläiset lehtokotilot voivat alkukeväästä syödä niiden lehdet ihan perusteellisesti. Lehtokotilot valitettavasti nakertavat näitä myös muulloin. Vaikka näyttäisivätkin kovin pieniltä ja viattomilta elukoilta.

Tänä vuonna/viime syksynä istutettuja kasveja on aika iso kasa joihinkin vuosiin verrattuna. On mielenkiintoista taas nähdä, miltä uudet penkit näyttävät ensi vuonna. Nyt osa kasveista on vaan tungettu penkkiin. Osa syynä se, että tyhjä multatila on liian houkutteleva paikka rikkaruohoille ja toinen syy se, että joistakin kasveista minulla on ehkä visio, mutta siinä vielä hiertää jokin asia. Osa kasveista siis tulee samaan siirtoja melko suurella varmuudella. Punahatut, tummalehtinen peruukkipensas ja syyshortensia Wim's Red saavat varmasti jatkossakin olla lähekkäin, jos peruukkipensas kestää talven. Salaatin vihreänä on tuolla keijunkukka.

Tämä purppurakeijunkukka Rachelin vaaleanpunainen kukka on kukkinut kyllä todella kauan. Lehdistö ei paljon muista tummista purppurakeijunkukista eroa, kukka vaan eri sävyinen.

Ruusut kukkivat myös näiden vierellä. Molemmat ruusut ovat tänä vuonna istutettuja. Ruusu Little Mischief kukkii tällä hetkellä vain yhdellä kukalla, nuppuja kyllä on useampiakin.

Ruusu Mystic Fairy kukkii juuri nyt vähän runsaammin. Nämä ovat lähellä kulkuväylää, että näen nämä myös silloin, kun puutarhaan ei oikein ehdi.

Tänä viikonloppuna en muka ehtinyt puutarhaan. Jämähdin neulomaan. Villasukkia tarvitsee taas lisää, enkä minä ikinä saa neulottua sukkia varastoon. Silti puutarhassa kukinta jatkuu. Keltatörmänkukat jaksavat kukkia yhä, nämä ovat melko uudet taimet, joten näitä on voitu myös taimistolla leikata niin, että kukkivat nyt uudestaan. Olen tästäkin jo postannut vasta äskettäin kuvia, mutta joskus sitä vain toistaa itseään.

Kukkia suurempia väripilkkuja alkavat nyt olla kaikki ruskan värit, mitä puihin alkaa yhä nopeammin tulla. Ruskokirsikka jo leiskuaa.

Sirotuomipihlajat (?) ovat hillitympiä, vaikka niissäkin on värikäs ruska. Lähempänä kameraa oleva sirotuomipihlaja on vähän punertavampi lehdistään, kuin kauempana oleva. Taustalla näkyy ihan vihreänä oleva hevoskastanja.

Hopeasyysvuokko tekee vieläkin nuppuja. Tämä on pitkään jaksanut kukkia, kun ostin tämän jo nuppuisena elokuussa.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kerrottuine kerroksineen on hieno. Jää nyt vain vähän liikaa muiden kasvien väliin. Jos muistaisi, tämän voisi siirtää.

Uusikin Waterlily on istutettu. Sen kukintaa saattaa joutua vielä odottamaan. Toisaalla edellisen asukkaan istuttamat myrkkyliljat tai jotkin syksyllä kukkivat ilostuttavat rikkaruohottuneessa penkissä.

Kohta on jo lokakuu. Lokakuussa meillä on usein kukkinut vielä syysasteri Patricia Ballard ihan täysillä. Tänä vuonna kukinta alkoi jo syyskuussa.

Sen sijaan tummalehtinen syyskimikki Brunette pitää sen verran tiukasti nuppujaan kiinni, että tänä vuonna voi jäädä kukinnot avautumatta. Monena vuonna on edes osa nupuista avautunut vielä lokakuussa ja tuoksu tässä on aivan uskomattoman kesäinen.

Puutarhaan saa ja pitää vielä palata useampaan kertaan. Tulppaanit ovat vielä pussissa. Puita pitää verkottaa ja haravoitavat lehdet ovat suurimmaksi osaksi vielä puissa. Ja onneksi ovatkin. Osassa perennapenkkiä on menossa kukkivien ja kuihtuvien kasvien sekamelska. Ja saa ollakin. Taitaa kuulua vuodenaikaan. Syysleimuilla on yhteensä pitkät kukinnat. Ensimmäiset aloittavat heinäkuussa ja nämä korkeat (nimettömät) valkoiset aloittavat todella myöhään ja jatkavat lokakuuhun saakka. Lähes kaikki syysleimuni ovat nimettömiä, sillä mielelläni ostan näitä aina muilta harrastajilta.

Vielä jotain muutakin pientä tai suurempaa kukkijaa puutarhasta löytyy tähänkin aikaan vuodesta. Onneksi. Silloin, kun aloitin kasvien hommaamisen, oli vaikea miettiä koko kasvukautta. Nykyisin on mukavaa, kun kukinta lähtee heti lumien sulettua lumikelloista ja jatkuu vielä lokakuuhun.

↧

Värit luonnossa

October 13, 2019, 2:45 am

≫ Next: Syksy

≪ Previous: Syyskuun lopun puutarha

Viime viikonloppuna oli lasten kanssa sukuloimassa. Me myös ulkoilimme paljon. Oli nimittäin varmaan tämän syksyn kauneimmat maisemat. Piti vähän tehdä sellaisia intervallikävelyjä. Pysähdyin nimittäin kameran kanssa aina ajoittain ja piti juosta muut kiinni. Keskellä vierasta metsää ei voinut aina jäädä kovin paljon jälkeen, ettei tarvitse ihan arpoa oikeaa polkua.

Tälle pikkusuolle ei ilman kumisaappaita ollut asiaa.

Suo on ihan pienen lammen kupeessa.

Oli myös kaunista ajella pitkin ruskamaisemaa. Tänä viikonloppuna moni puu alkaa olla jo paljas. Osassa on vielä väriä.

Saatan blogimaailmassa hieman hidastua tästä lähtien, sillä muut projektit vievät aikaa. Olen langoilla aina ajoittain, mutta varmasti epäsäännöllisemmin. Täytyy täällä takoa silloin kun rauta on kuuma tai edes lämmin. Muuten en saa tehtyä valmista ennen määräaikaani.

Tavoitteeni ensi vuodelle on: enemmän puutarha-aikaa.

↧

Syksy

October 21, 2019, 11:06 pm

≫ Next: Joululahjat

≪ Previous: Värit luonnossa

Syksy on tosiaan täällä. Sateinen syksy, meillä päin. On tullut sadetta ripsien ja ripotellen. Kaatamalla niin, että peltikaton kumina on kotona se kovin ääni. On jo koettu eka lähes räntäkin. Sekä melkein rakeet. Moni kasvi on jo luovuttanut, kylmien öiden jälkeen. Onneksi kärhö Aljonushka ottaa nyt syksystä kaiken irti, kun nousi vasta paljon muita kärhöjä myöhempään.

Välillä taas ei sada, mutta on niin sumuista, että kosteaa on silti. Joskus toki on paistanut aurinkokin. Tänä syksynä vain on tuntunut aurinkoisellakin säällä jokainen pikkuinenkin pilvenhattara voivan olla sadepilvi. Sen verran pienistä ja viattoman valkoisista pilvenriekaleista on vettä satanut. Jos tällä alueella ei pohjaveden korkeus jo ala nousta, on se aikamoinen ihme. Sateesta huolimatta, olen pitänyt kiinni ulkoiluista, vähintään hyötykävelyjen muodossa.

Vasta eilen pääsin aloittamaan haravoimista. Sähkökäyttöinen ruohonleikkuri ei paljon tällaisiin lehtimattoihin pysty. Sellaiset pienet koivunlehdet ovat minusta suloisen harmittomia, jotka myös silppuuntuvat helposti. Sen sijaan tammi, vaahtera ja tämä hevoskastanja osaavat pudottaa sellaisen kasan lehtiä, että pienen kottikärryn kanssa joskus saattaa vähän tuskastuttaa. Askeleita saa ihan omalla tontilla mukavasti aikaan.

Lehtien keskellä on kanervia, jotka ostin Mustilan puutarhapäiviltä. Selvästi olisi voinut ostaa useamman. Ehkä vielä toisella kertaa. Nämä ovat kukkineet koko ajan sieltä elokuulta alkaen. Nämä tulevat paremmin esiin, kun muu puutarha alkaa olla ruskean eri sävyissä.

Aika moni puu vielä pitää kiinni lehdistään, kaunein ruska kuitenkin on minusta jo mennyt.

Minäkin muuten tein tänä vuonna Lidlistä pionin juurakkohankintoja. Kolme ostin, joista kahdelle oli jopa paikka valmiina. Vain yhdelle jouduin pähkäilemään paikkaa vähän enemmän. Pioni Shirley Temple pääsi etupihan puolelle kubistiseen penkkiin. Tämän pitäisi olla matala ja ryhdikäs pioni. Pääsi paikkaan nähden liian korkeiden syysleimujen paikalle. (Olen kerran jo muka ostanut tämän pionin, oli kuitenkin jotain ihan muuta.) Pioni Coral Sunset pääsi uuteen penkkiin etupihalle myöskin. Keinun lähistölle. Pioni Catharine Fontijn taas sai paikan läheltä terassialuetta. Toivottavasti ne kaikki kasvavat hyvin tulevana kesänä. Ainakin kaikissa oli hyvät silmut. Tosin siinä samalla sohiessani tulin ainakin yhden silmun katkaissuksi. Aina ei tarvitse pelätä eläinten tuhoja puutarhassa, joskus itse on laittaa kasvien kestävyyden koetukselle.

Vielä puutarhahommista olisi jäljellä haravoinnin lisäksi vähän kasvimaahommia. Osa hommista jatkuu sitten keväällä.

↧

Joululahjat

December 23, 2019, 11:55 am

≫ Next: Puutarhavuosi 2019- haaste

≪ Previous: Syksy

Tänään sain naapuriltani aivan ihanan jouluruusun.

Kun lumet ovat melkein kadonneet ulkoakin, näkyy kahdessa vaaleassa jouluruusussa lupaavia nuppuja. Tässä vähän enemmän (vanhempi jouluruusu), hieman huonosti kyllä tarkentunut.

Tämä toinen innostui nyt tekemään nuppuja. Siirsin sen kesällä suuren multapaakun kanssa. Ei ollut edellisessä paikassa kukkinut ollenkaan. Nyt siinä oli muutama nuppu. Siirto siis kannatti. Yleensähän jouluruusun siirto ei ole kovin suositeltava, mutta nähtävästi tarpeeksi paljon maata mukaan, niin juuristo ei vahingoitu.

Oikein ihanaa joulun aikaa!

Huom. Lintulaudan ikkuna on korjattu.

↧

Puutarhavuosi 2019- haaste

December 31, 2019, 9:01 am

≫ Next: Seuraava vuodenaika on kevät

≪ Previous: Joululahjat

Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut kertomaan puutarhavuodesta 2019. Kiitos haasteesta ja mainioista kysymyksistä.
Ohessa valmiit kysymykset, joihin vastailen.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

En varmaan tehnyt mitään uutta puutarhassa, vastaan siis e) ei uutta auringon alla. En tehnyt selviä suunnitelmia, enkä siis pysynyt suunnitelmissakaan. En ahkeroinut kovasti, enkä laiskotellut enempää kuin normaalisti. Eli aika keskiarvoinen vuosi. Minulla on nimittäin tapana myös keksiä ja soveltaa matkan aikana ja joskus yksi kesä on liian lyhyt aika uusiin kokeiluihin. Eli jokin asia voi muhia tai lähteä käyntiin pikkasen yhtenä vuonna ja jatkua seuraavana.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Minulla ei ole oikein ikinä kunnon suunnitelmaa. On vain visioita. Vastaan varmaan B. Minulla oli visio keinun hommamisesta puutarhaan ja paikka sille. Minulla oli visio myös keinun ympärille tulevista kukkapenkeistä, mutta ei vielä siitä, mitä kukkapenkeissä pitäisi olla. Kukkapenkkien sisällöt ovat aina vaiheessa. Minun vaan tarvitsee nähdä ensin monia asioita. Mielikuvani ja todellisuus ei aina kohtaa.

Jännittäväää, miltä nämä kohdat näyttävät taas parin vuoden päästä ja kuinka monta kasvisiirtoa on sitä ennen tullut tehtyä.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Oikea vastaus taitaa olla aika lailla tuo D. Sen verran monta uutta penkkiä tuli lopulta, että ei kasvit ihan yhteen pieneen kassiin mahtuneet. Ja voisin muuten kirkkain silmin väittää, että tuli vain muutamia, ellei olisi ihan selkeitä todisteitä tuon kohdan D puolesta.

Todisteaineistoa.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Menetin kasveja, mutta vastaan b. Ainakin jonkin esikon menetn kuivuudelle sekä sinivaleunikko ei kukkinut. Onneksi sinivaleunikon taimet ovat elossa. Ja koska puutarhakirjanpitoni on hieman leväperäinen, voi olla kasveja, jotka menetin, mutta joita en ole osannut kaivata. On siis jotain hyötyäkin siitä huonosta kirjanpidosta. Tulevan kauden kasvituhoista ei vielä tiedä.

Tämän pikkuhavun istutus meni myöhäiseksi, kuten myös ostaminenkin alennusmyynnistä. Kanervien kestäminen jännittää myös.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Monia kasveja puuttuu puutarhastani. Jonkin Austin-ruusun haluan kesällä. Täytyy vain olla valppaana. Paikkaa ruusulle ei kyllä ehkä vielä ole, joten sekin täytyy siis ensin suunnitella ja miettiä. Onneksi tässä on muutama kuukausi aikaa haaveilla ja miettiä. Taidan tietää jo, mihin on uusia kukkapenkkejä tulossa. Täytyy vain tehdä niiden lisäksi pari muuta kesken jäänyttä projektia valmiiksi. (ai niin. minulla oli niitä keskeneräisiäkin juttuja)

Toki kasvihuone olisi se suuri haave, mutta se ei ehkä ole vieläkään ajankohtainen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Vastaan C. Tein muutaman kukkapenkki - alueen viime kesänä ja luulen, että uusien näiden kukkapenkkien näkeminen muistuttaa viime kesästä. Vaikka keskenhän kukkapenkit ovat, joten niiden tekeminen tulee varmasti ajoittumaan myös ensi vuodelle. Tältä kesältä saatan muistaa myös äänikirjojen kuuntelun puutarhahommia tehdessä. Olisi tullut hyvin paljon vähemmän kulutettua kirjallisuutta ilman äänikirjojen ja bluetooth-kuulokkeiden olemista. Tai sitten parin vuoden päästä vuodet menevät sekaisin, enkä osaa tätä vuotta kohdistaa juuri oikein.

Jos nämä oranssihtavat punahatut näkevät vielä ensi vuoden, voi olla, että nämä jäävät hyvin mieleen kesästä 2019.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä se, että sain ostettua keinun hyvinkin nopeasti. Päätöksen tekoon en siis juuri tuhlannut aikaa. Muuten sain aikaiseksi edelliseen vastaukseen viitaten uusia kukkapenkkejä. Toisaalta kukkapenkkien teko ei ole minulle samalla tavalla saavutus kuin jokin muu projekti. Jos olisin rakentanut jotain, se vasta olisi suuri saavutus. Vielä suurempi saavutus olisi aina se, jos rakentantaisin jotain kestävää.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tämä tulee ehkä selviämään vasta ajan kanssa ja myöhemmin. Pidän paljon pienistä puista, joita tänä vuonna hankin. Toivon, että riippakasvunen syreeni tulee olemaan jatkossa kaunis puu. Vielä se ei ole näyttänyt kauneuttaan, koska puutarhalla latvus on kasvanut niin hassusti suoraan ylöspäin.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Tähän vastaan A. En vielä tiedä, olenko tehnyt virhehankintoja. Nämä selviävät vasta ajan kanssa. Olen oppinut olemaan varovainen kovin leviävien kasvien kanssa.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vihdoin yksi perintöpioni kukki. Anopin isoäidin puutarhasta. Tämä oli erittäin positiivinen, monen vuoden odotus. Muuten ihastuin ja rakastuin moniin kasveihin enenmmän syyspuolella.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Ehkä tomaattien kasvatus lähti aika alusta asti vähän pieleen. Tomaattisato oli myös surkea. Toisaalta en sitten itse jaksanut panostaakaan tomaatteihin surkean alun jälkeen.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vastaan A. Kasveihin varmasti meni aika paljon rahaa tänä vuonna. Enemmän kuin keinuun. Todennäköisesti. Teen joskus päätöksiä kerätä kaikki puutarhaan menevät kuitit talteen. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Joskus säästän jo talvella kevään/kesän hankintoihin rahaa, jotta saan harrastaa kesällä enemmän. Kasvukausi on vain yllättävän pitkä, joten ehtii monena kuukautena tehdä kasvihankintoja.

Loppukesän ihastus ja ostos keltatörmänkukka.

13. Mitä opit?

Puutarhassa moni tieto tulee niin pikkuhiljaa, että en pysty aina sitä myöhemmin jäljittämään. Opin välillä vähän, välillä enemmän. Joidenkin kasvien olosuhteista opin joskus ihan lukemalla, joskus kantapään kautta. Ehkä yksi oppi alkaa mennä perille minulle paremmin: tomaatit tarvitsevat sen kasvihuoneen.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan uutta kasvukautta eniten D:n tyylillä. Toisaalta odotan kasvukautta myös mukavin odotuksin, sillä tiedän, että tänä vuonna minulla on paljon mukavaa seurattavaa uusien kasvien kasvamista tutkien. Minulla pitäisi olla myös enemmän aikaa puutarhalle. Se aika ei välttämättä mene aina puutarhaa tonkiessa, se saattaa mennä ihan vain oleskellessa.

Haasteen saa napata kuka vain, mutta heitän kainon pyynnön myös Katjalle Päivänpesään, Riinalle Vaahteranmäelle, Sailalle Saaripalstalle, Katille Oravankesäpesään. Teidän kohtaamisenne Mustilan taimipäivillä oli yksi loppukesän puutarhapiristys. Mustilasta jäi kovasti kaivelemaan safiirihortensia. Se voisi olla tulevaisuudessa sellainen riskihankinta.

Safiirihortensia Mustilassa elokuussa 2019.

Tätä haastetta varten palasin myös vuoden ensimmäiseen kirjoitukseen ja siihen, mitä haaveilin vuodelle 2019. Taisin tänä vuonna täyttää kaikki haaveeni ja tehdä vähän ylikin. On näköjään helppo ylittää haaveet, jos ei tee alussa kovin ylivoimaisia suunnitelmia.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

↧

Seuraava vuodenaika on kevät

January 11, 2020, 6:20 am

≫ Next: Toukokuu mielessä

≪ Previous: Puutarhavuosi 2019- haaste

Tämä tammikuu ei ole tuntunut vielä edes kunnon talvelta. Vettä satanut tai pakastanut ilman lunta. Hieman jännittää, miten kasvit selviävät ilman lumisuojaa nämä sahaavat säät. Silti seuraava vuodenaika on kevät. Kevät alkaa aina maata tuijottelemalla ja pälvipaikkoja tutkimalla. Kumartuen ja kyykkien. Kunnes väriä alkaa olla myös korkeammalla, laajemmalla sekä jopa puissa. Luonnon heräämisen ihme on saanut uutta ulottuvuutta puutarhaharrastuksen myötä. En muista ennen puutarhaharrastuksiani kyykkieni joka päivä pari kertaa päivässä jonkin lumilämpäreen äärellä tuijottamassa haltioituneena jotain vihreää.

Vuonna 2019 huhtikuussa oli lunta. Myös jänikset olivat pyörineet puutarhassa. Aina kuitenkin ne hangesta pilkistävät kukat ovat suuren suuri ihme. Usein lumikellot voivat kukkia vastaavalla tavalla kuin tämän kuvan jouluruusu.

Tällä tontilla on ollut sinivuokkoja siitä asti, kun täällä olemme asuneet. Osaa siirtelen aina kukkapenkkeihin. Eri paikat ovat eri tavoin lämpimiä, joten sinivuokot kukkivat sen vuoksi pitkän aikaa tällä tontilla.

Sinivuokkojen aikaan on kuitenkin usein vielä aika paljon myös ruskeaa.

Krookukset ilahduttava sekä minua, että kimalaisia. Myös sinivuokoissa ja skilloissa joskus möngertää kimalaisia, painaen kukkien varret notkolle.

Krookuksia ei ole vielä kertaakaan ollut liikaa yhdessäkään penkissäni.

Kevätkurjenmiekoihinkin kimalaiset mönkivät kukan sisään. Mahtuvat juuri ja juuri ja punkevat jotenkin sieltä myös ulos. Lisään siis mielelläni joka syksy itselleni kevääksi pientä iloa pikkusipulien muodossa ja samalla saavat kimalaisetkin ja varhaisin heräävät perhoset tekemistä.

Toivon, että tulevana keväänä voin taas ihastella näiden tuttujen kevätkurjenmiekkojen lisäksi jotain uutta lajia, jota istuttelin syksyllä.

Toukokuussa vihreyden määrään räjähdys on sellainen, jota ihmettelen joka vuosi. Olen joskus toukokuisina kiireisinä päivänä toivonut, että meillä olisi kansallinen vapaapäivä niiksi päiviksi, kun vihreys ja vehreys räjähtää. Se on joskus hämmästyttävää, kun muistaa, että edellisenä päivänä oli vain aavistus vihreästä ja seuraavana päivänä onkin monissa puissa selvää vihreyttä ja jopa lehtiä.

Toukokuu sisältää varsin monia erilaisia puutarhaviikkoja. Vapun jälkeen (kuva otettu 3.5.) tontin valkovuokot toivat jo paljon vihreyttä muuallekin kuin kukkapenkkeihin, mutta kukkapenkkeihinkin ne eksyvät. Tämä Double Ellen - jouluruusu on tällä hetkellä ainoa muu kuin valkoinen jouluruusu. Yksi värikkäämpi siementaimi tällä tontilla on, mutta se ei ole vielä kukkinut. Selkeä puute: lisää erivärisiä jouluruusuja. Osa aikaisin kukkivista esikoista näkyvät myös tiellä ja niitä ohi kulkevat naapuritkin kertovat joskus katselevansa.

Näissä kuvissa on valtava ero sillä, miten ja millä valolla näitä kuvaa. Kameralla myös olisi iso ero, jos olisi erilaisia kameroita, joita vaihdella. Alla sama jouluruusu pari päivää myöhemmin auringonpaisteisella säällä eri kuvakulmasta (eli kuvaaja joutuu kyykkimään).

Tämä vaihe alkaa olla se, jossa kukkia on enemmän, mitä jaksaa laskea ja ei tiedä, mitä katsoisi. Omienkin kuvien kanssa on jopa nyt paljon valinnanvaraa. Silti kuvista jää pois moni muu aisti: tuoksut, äänet ja lämmön tuntu iholla.

Kevät on jo mielessä. Nyt on myös paljon uutta odotettavaa, sillä puutarhassa monta uutta istutusaluetta, joiden multiin on kaivettu sekä perennoja että sipulikasveja. Vielä menee hetki, ennen kuin puutarhassa kukkii.

↧

Toukokuu mielessä

January 31, 2020, 10:20 pm

≫ Next: Totaalinen yllätys

≪ Previous: Seuraava vuodenaika on kevät

Olen herännyt tänään liian aikaisin ja avasin toukokuun valokuvakansion koneelta. Kuvia katsoessa tuli taas melkein epäuskoinen olo, voiko tämän pimeän ja värittömän ajan jälkeen todellakin alkaa taas värikäs, valoisa ja kukkatykityksen aika.

Minä pidän kovasti esikoista toukokuussa. Joidenkin esikoiden runsastumista saa odottaa, jotkin ovat jo hyvinkin näyttäviä.

Pidän pörräävistä pölyttäjistä. On ihanaa huomata, että pölyttäjiä on yhä olemassa. Tässä pölytetään hapankirsikkaa.

Pidän kukkivista puista. Silloin on kukkia ylhäällä ja alhaalla.

Ja tulppaaneista ja muista sipulikukista sekä nousevista perennoista.

Myös muut kukkivat toukokuun perennat ovat kuin suuri ihme. Miten jotkin kasvit ovatkin heti valmiit kukkimaan, vaikka maa ei ole ollut kovinkaan lämmin kovinkaan kauan.

Kun tulppaanien määrä vähenee, on aina lupaus jostain uudesta kukkivasta.

Olen jo jonkin verran miettinyt tulevaa kevättä. Työlistaa ei tarvitse juuri tehdä, sillä on selvää, että voi jatkaa siitä, mihin viime syksynä jäin. Sen sijaan mieltä kutkuttaa uudet istutusalueet. Niihin latautuu kovia odotuksia, vaikkakin tiedän, että istutusalueet eivät ole vielä parhaimmillaan heti seuraavana vuonna. Nykyisin osaan jo varautua siihen, että ensimmäinen kevät ja kesä uuden istutusalueen luomisen jälkeen menee täydentäessä, pohtiessa ja muuttaessa.

↧